Uusia tuulia ja parempaa fiilistä!

Jotta ei aina menisi niin vakavaksi tämä ulosanti niin ajattelin nyt kirjoitella ihan vain aivot narikkaan – tyylillä ja kertoa viime aikaiset kuulumiset tällä tavoin, mukavaa vaihtelua! 🙂

 

Rakkaudesta opintoihin

Tänään taas istuskelin koulussa ja A H M I N tippa linssissä itseeni kaiken tiedon mitä kykenin vastaanottamaan anatomian/fysiologian kurssista. Samalla ehkä hiieman pelko peffassa koska ensiviikolla minulla on ensimmäinen tentti vuoden tauon jälkeen. Ei oo hirveen yksinkertaisia nämä aihealueet mutta aivan äärettömän mielenkiintoisia!

Rakastan tehdä asioita missä mulla on selkee tavoite. Tavoitteen myötä syntyy halu antaa itsestä kaiken minkä voi koska tietää varmasti että myöhemmin se työn määrä palkitaan. Onneksi mulla on semmonen tyyli lähes kaikessa mitä opettelen, etten yksinkertaisesti saa mielenrauhaa ennen kuin tiedän osaavani asian kunnolla. Eli päätä hakataan seinään niin kauan kuin on tarpeen!

Vaikka opiskelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen tuntui hieman työläältä niin olen huomannut ettei se vie multa energiaa samalla tavalla kuin moni muu arkinen asia. Aivot on kyllä usein ihan pysäkillä koulupäivän jälkeen mutta olen silti paljon energisempi ja ennen kaikkea oma itseni. Ihana olla säännöllisin väliajoin pois kotoa ja vaihtaa moodia opiskelujampaksi.

En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä miten hyvältä tuntuu kun pystyy kehittämään omaa ammattitaitoa ja tulevaisuudessa siintää kuva itsestä sellaisena ammattilaisena jolla on takataskussa paljon tutkittua tietoa ja isona bonuksena se kokemus mitä Adessan aikainen elämä minulle antoi! Koen että tämä on ollut yksi suurimmista tarkoituksista mihin elämä on noiden kokemusten myötä mua ohjannut. Tunnen tekeväni juuri minulle osoitettuja asioita. Olen siitä erityisen kiitollinen.

 

Uudet kuviot

Saimme eilen tietää että meillä on muutto edessä, ihan uudelle asuinalueelle.

Tämän hetkisen asunnon sijainti valittiin lähes kokonaan pelkästään sillä perusteella että Adessan hoitokoti oli käytännössä meidän takapihalla. Se mahdollisti meille sen että pystyimme päivittäin käydä häntä katsomassa. Samalla turvallisuuden tunnetta lisäsi se kun tiesin että Oulun Yliopistollinen sairaala on muutaman kilometrin päässä. Jouduimmekin siellä ramppaamaan hyvin usein, ensin Adessan ensimmäisen elinkuukauden ajan keskolassa, myöhemmin keväällä neurologisella osastolla voinnin romahdettua sekä hänen viimeisten viikkojen ajan infektio-osastolla.

On samaan aikaan haikeaa ja vapauttavaa ajatella ettei meidän tarvitse enää valita kotimme sijaintia sen perusteella mistä on lähin matka sairaalaan. Koin ihan valtavaa ahdistusta jos tiesin olevani paikassa mistä en kerkeäisi pitämään lastani sylissä mikäli tilanne menisi huonoksi. Siksi määrittelinkin kaksi vuotta tekemiseni sen mukaan että tiesin pääseväni nopeasti sairaalaan jos tulisi hätä, ensin raskausaikana ja sitten myöhemmin kun Adessa syntyi. Vaikka itse olinkin valintojeni takana niin oli välillä todella raskasta elää niin rajoitetusti.

Elin vuoden peläten joka ikinen päivä sitä, että tämä saattoi olla viimeinen hänen kanssaan. Adessan kuoleman jälkeen kuitenkin koin että sain takaisin pitkään kaipaamaani vapauden.

Onhan se ristiriitaista että yhtä aikaa itselle maailman rakkain ihminen voi myös olla suurin taakka. Mutta siltä se tuntui, enkä ajattele että olisin tuntenut väärin. Ei ole olemassa vääriä tunteita. Loppupeleissä ne on vain tunteita.

 

On siis vihdoin tullut aika jättää taakse ne polut mitä oon tallannut elämäni kamalimpina ja onnellisimpina aikoina. On aika raffia etten voi lopun elämääni pitää matkassa niitä paikkoja mitkä muistuttaa minua esikoiseni elämästä. Mutta oikeastihan se menee niin että koti on siellä missä sydän on. Ja siellä missä mun sydän on, on takuu varmasti myös rakas tyttäreni.

Olen todella innoissaan ja onnellinen tästä muutoksesta!

 

Hei hei masentunut mieli

Mun elämän lähes joka osa-alueessa toimii 80% hyvää/20% ”huonompaa” kaava. On sitten kyse ruokavaliosta, treenistä/levosta tai vaikka parisuhteesta.

Olen edellisen kuukauden kokenut tosi paljon negatiivisia tunteita hyvin monessa asiassa ja tuntuu että tuo kaava on mennyt ihan nurin kurin. Yleensä olen 80% päivästä hyväntuulinen, viime aikoina olen ollut 80% ajasta ärsyttävä, kärsimätön ja levoton.

Osaan antaa itselle aikaa eri elämäntilanteista syntyvien tunteiden käsittelyssä eikä minulla ole ongelmaa hyväksyä sitä että välillä päivät vaan yksinkertaisesti on ihan kamalia, tiedän sen kuuluvan normaaliin elämään. Mutta jos tilanne ei ala itsestään tasaantumaan ja tätä kestää viikko tolkulla niin mulla tulee kyllä seinä vastaan ja koen että on pakko alkaa tekemään jotain oman olon parantamiseksi.

Tuolloin en vaan yksinkertaisesti viihdy itseni kanssa ja vaikka mieheni sinnikkäästi kestää minua niin tiedän että pidemmällä juoksulla hänelläkin loppuisi motivaatio tyhjään tsemppaamiseen. En kyllä itsekään sitä jaksaisi jos huomaisin ettei tsempattava ihminen laita tikkua ristiin paremman olon eteen.

Hox tässä tilanteessa puhun asenne ongelmasta enkä oikeasti masentuneesta ihmisestä.

Nyt sitten olen parin päivän ajan auton sijasta valinnut fillarin, sopinut treffejä ja soitellut ystäville, syönyt taas säännöllisesti ja terveellisemmin sekä keskittynyt enemmän tarkastelemaan sitä mitä ajatuksia mieli minulle syöttää ja millain niihin reagoin. Ja voin kertoa että olo on jo nyt paljon paljon parempi viime viikkoihin verrattuna! ❤

Hyvän mielen kuvaksi loppuun Adessan ensimmäinen hymy.❤

 

Kämppiksestä puolisoksi

Mulle syntyy helposti kämppis fiilis jos pidemmän aikaa ollaan oltu huolehtimatta parisuhteen hyvinvoinnista, enkä erityisemmin pidä siitä. On ymmärrettävää että välillä tulee pidempiä läpsystä vaihtoon – aikoja koska meillä molemmilla on paljon mukavia menoja kalenterissa mistä haluamme pitää kiinni. Vasta terveen lapsen synnyttyä ja muutettua kotiimme olen kokenut omakohtaisesti sen että hyvä ja rakastava parisuhde vaatii työstämistä siinä missä muutkin asiat elämässä.

Nyt sitte päätettiin että on alettava käymään kerran kuukaudessa treffeillä ja täytyy panostaa myös kotona OIKEASTI yhdessä olemiseen; ihan vain esimerkiksi tekemällä iltapesut yhdessä tai käymällä kerran viikkoon saunassa -> tiedossa siis suihkutreffejä 😀

Itsestään monikaan asia ei muutu paremmaksi ja sen vuoksi joskus on järkevää istahtaa alas, miettiä että olenko tyytyväinen tähän tilanteeseen ja jos en niin mitä olen valmis tekemään muutoksen eteen. Kyllä oman elämänlaadun parastamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, pienin askelin jälleen kohti parempaa kokonaisuutta!

 

❤ Janika

7
SeuraavaRead more articles

Vastaa

Close Menu