Seurallinen introvertti – Minun nykyisyys

Minusta ja Adessan elämästä tehtiin artikkeli lehteen tällä viikolla. Mua haastateltiin ja meistä otettiin kuvia tulevaan tositarinaan. Kerron tästä lisää sitten kun on sen aika.

Haastattelun myötä pitkästä aikaa heräsi ihan hirveästi ajatuksia siihen liittyen että kuka minä nykyään olen.

 

Tunteiden voimaa

Oli niin terapeuttista kerrata kokemukseni juurta jaksaen. On ihana kokea voimakasta, rakkaudesta syntynyttä surua koska se muistuttaa mua siitä että Adessan elämällä on edelleen ja tulee aina olemaan muhun vahva vaikutus. Ei sitä haluaisi unohtaa mutta ajan kuluessa todellinen kosketus noihin tunteisiin tulee harvinaisemmaksi.

Siksi usein ajattelenkin että kyllä nyt on jo hieman helpompaa. Kun sitten saanki aukaista suun ja pukea tunteet kaikessa rauhassa sanoiksi niin sen kokeminen vie edelleen hetkeksi johonkin toiseen maailmaan ja tunnen kaiken jokaisella solullani uudestaan. Ei siis ole ihme että tämä viikko on tuntunut raskaalta.

Viime vuosien aikana on usein tuntunut siltä että junnaan vaan paikoillaan muiden jatkaessa elämää. Välillä olen huomannut kaipaavani niin kovasti niitä kysymyksiä että miten suhteeni Adessaan vaikuttaa tällä hetkellä elämääni. Kysymättömistä kysymyksistä en kuitenkaan ole vihainen. Ymmärrän miten helposti sen voi unohtaa jos noiden asioiden kanssa ei ole tarvinut itsellä elää. On inhimillistä ettei muut hoksaa miten kokonaisvaltaisesti nämä kokemukset on mua koskettanut ja muokannut.

 

Henkinen matka

Haastattelusta mulla jäi erityisesti mieleen se kun multa kysyttiin miten olen muuttunut tämän kokemuksen myötä. Se kysymys veti mut hetkeksi hiljaiseksi ja piti tosissaan miettiä mitä vastaan koska muutos on ollut n i i n valtava.

Minulla on hirveästi ihmisiä ketkä olisivat tehneet mitä vain helpottaakseni tuskaani. Suru on kuitenkin henkilökohtainen asia ja se pitää kohdata myös yksinäisyydessä. Kokemus omasta pienuudesta tämän maailman tarkoituksissa on ollut mullistava. Nöyryys elämää kohtaan on antanut minulle mahdollisuuden nauttia kaikista niistä pienistä onnen tunteista mitä saan nykyisin niin usein kokea.  Surun avulla olen tehnyt yhtä aikaa kauneimman ja kauheimman matkan itseeni.

@evevaaraphotos

Kun rakennan arkeni niin että saan siitä enemmän kuin se minulta ottaa niin tiedän pystyväni mukautumaan ja oppimaan elämään tilanteessa kuin tilanteessa. En vaadi itseltäni liikoja jatkuvasti. Osaan olla armollinen ja ymmärrän että olen riittävä ilman täydelliseen tavoittelevia suorituksia. Oli sitten kyse arjen askareista tai harrastuksista.

Mun ei tarvitse voittaa kansainvälisiä mestaruuksia jotta voin tuntea onnistuneeni ja olevani maailman mestari. Tittelin oman elämän sankaruudesta voi saavuttaa hyvin pienillä teoilla ja niistä aidosti iloitsemalla. Kun jalusta on vahva niin sen päälle on mahdollista rakentaa kaikki se mitä itse uskoo pystyvänsä rakentamaan. 

Elän rennommin. Tällä tarkoitan sitä että kun suunnittelen elämääni ja asetan itselleni tavoitteita niin en ota niitä liian vakavasti. Kukaan ei voi ikinä tietää mitä huomenna tapahtuu joten on suuri rikkaus pystyä olla vastaanottavainen niille asioille mitä minulle annetaan.

Tunteeni tarvitsevat tilaa ja aikaa. Annan niille mahdollisuuden, tarkastelen ja yritän ymmärtää sitä viestiä mitä ne minulle kertoo. Tiedän että aina niitä ei kannata ottaa liian tosissaan, ne on silti vain tunteita ja tärkeämpää on keskittyä siihen miten minä niihin päätän reagoida.

Vastoinkäymiset on suurimpia oppitunteja mitkä tulisi ajatella oman elämän tärkeimpinä kasvun hetkinä. 

 

Minun näköistä elämää

Olen saanut itse kokea valtavan surun. Sain myös nähdä sen vierestä kun läheisen ystäväni lapsi menehtyi. Molemmat on antanut niin paljon perspektiiviä ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan etten ikinä enää haluaisi joutua tilanteeseen missä huomaan olevani ennakkoluuloinen.

Vastaan itse elämäni laadusta. KYLLÄ. Silloin kun meidän lapsia ei voitu auttaa edes lääketieteellisin keinoin, ymmärsin sen että nyt on minun aika tehdä päätös siitä haluanko jatkaa elämää pyrkimällä onnellisuuteen vai luovutanko ja katkeroidun. Oli ihan turha yrittää muuttaa itseä ulkoisten tekijöiden avulla jos syvällä sisimmässäsi en sitä oikeasti halunnut. Tämän minä ymmärsin vasta silloin kun multa oli viety kaikki toivo elämän mahdollisuudesta.

Tee toisille niinkuin toivoisit heidän tekevän sinulle. Ehkä paras motto – ehdokas mikä on tullut vastaan. Uskon siihen että jos teen hyvää toisille niin joskus saan varmasti myös sitä takaisin. Ja ihan käytännössäkin tuon lauseen totuuden voi huomata, en minä ainakaan halua olla ilkeä sellaisella joka mua kohtelee hyvin.

Meillä on vain yksi elämä enkä halua rakentaa sitä enää muiden mielipiteiden tai toiveiden perusteella. Haluan tehdä elämästäni juuri minun näköistä koska tiedän sen olevan avain onnellisuuteeni. Tämä vaatii päivittäin työstämistä koska olen saanut rakennella murusina olevaa itsetuntoa vahvammaksi monen vuoden ajan. Henkinen matka on tehnyt tehtävänsä ja koen olevani voiton puolella! On maailman parasta tuntea itsensä niin hyvin että pystyy ennakoimaan omaa käyttäytymistä jokaisessa tilanteessa.

 

Seurallinen introvertti

Tuntuu aika hullulta että tiettyjä luonteenpiirteitä vois tuosta nuin vain muuttaa täysin vastakohtaisiksi. Uskon siihen että tietyt luonteenpiirteet pysyy ihmisessä elämän alusta sen loppuun saakka. Eipä se kuitenkaan sitä tarkoita että esimerkiksi omat huonot käyttäytymismallit vois aina perustella sillä että ”no tämmöseksi mä oon syntynyt.”. Huoh, tuotakin oikeasti kuulee joskus. Toisaalta tosi mutta kyllä mää aattelen niin että omia luonteenpiirteen ilmenemistapoja voi ja kannattaakin kehittää jos niistä aiheutuu koko ajan itselle tai muille harmia.

Olen hiljattain huomannut itsestäni sen että en oikeasti olekaan luonteeltani se tyyppi joka teini-aikoina ja muutamia vuosia siitä vielä eteenpäinkin oli se porukan intopinkein maailman valloittaja. Todellisuudessa, valoisasta ja hyvistä sosiaalisista taidoista huolimatta tykkään olla hiljaa itsekseni, tarkkailla muita ja nauttia rauhallisuudesta. On ollu merkittävää ymmärtää se että voin yhtälailla olla yli-innokas, hieman utelias keskustelija tyyppi ja toisaalta itsekseen akkuja lataava, taivaanrannan maalari joka tykkää painella yksin metsään ja hengitellä.

@evevaaraphotos

 

Näillä fiiliksillä kohti viikonloppua! Mulla se tulee olemaan todella rentouttava koska pääsen mökkeilemään ystävieni kanssa. Aion nukkua, syödä hyvin, liikkua ulkona ja nauttia hyvästä seurasta.

Mukavaa viikonloppua myös sinulle! ❤

 

❤ Janika

4

Vastaa

Close Menu