Perheen sisäistä hierarkiaa ja vanhemman vastuuta.

Haluan lähtökohtaisesti uskoa että jokainen vanhempi toivoo aina parasta omalle perheelleen, oli valinnat mitä tahansa.

Olen itse ehdottomasti sillä kannalla että mikäli yhteistä tulevaisuutta tai lapsia toivotaan niin olisi järkevää keskustella perusteellisesti omista arvoista, sovittaa ne yhteen ja sen jälkeen katsastaa yhdessä minkälaista tulevaisuutta haluaisi tavoitella. On tärkeä myös ymmärtää että elämäntilanteet muuttuu ja sitä kautta perheen sisäiset vastuualueet ja toimintatavat voivat muuttua. Eli kiveen hakattuja aikomuksia on aika haastava pitää koska ikinä ei voi tietää mitä se huominen tuo tullessaan.

 

Yhdessä vanhempia

Vaikka olen sitä mieltä että on edelleen olemassa naisten – ja miesten hommia niin en pysty nielemään epätasa-arvoista vanhemmuutta kovinkaan heppoisin perustein. Tällä tarkoitan esimerkiksi seuraavanlaista tilannetta.

! Katsastan tätä aihetta nyt siltä kantilta että perheessä on äiti, isä ja lapsi/lapsia.

Valitettavan usein olen kohdannut tilanteita missä raskaana ollut, synnyttänyt koti-äiti sinnittelee väsymyksen kanssa ja painaa menemään hymy naamalla, samalla huolehtien lapsien kasvattamisen lisäksi ison osan arjesta yksin ja pahimmillaan sen toisen vanhemman palvelemisenkin. Tällöin minulla meinaa kiehua kirjaimellisesti yli ja vaatii aikamoista tahdon voimaa yrittää olla sanomatta omaa mielipidettä kärkkäästi.

Musta tuntuu ihan hullulta jos perheessä toinen osapuoli, on se sitten äiti tai isä, pystyy tai hänen annetaan pystyä kuvittelemaan että voi mennä miten vaan, milloin vaan ja minne ikinä haluaisikaan kyselemättä toisen mielipidettä asiasta. Erityisesti äitinä mua satuttaa se jos huomaan ettei minun tai jonku muun äidin panostuksia pidetä tarpeeksi suuressa arvossa. Olen etuoikeutettu koska sain kokea raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen mutta kyllä ne ajat on silti myös vaatinut melkoista kestävyyttä. Siksi odotan automaattisesti arvostusta äitiyttä kohtaan. Näissä tilanteissa mua ärsyttää suunnattomasti se asenne että – itseppä on valintansa tehnyt.

En kuitenkaan usko siihen että aina voisi pelkästään syyttää sitä osapuolta joka vetää enemmän lonkkaa koska harvemmin nämä tilanteet on niin mustavalkoisia. Olen omassakin perhe-elämässä huomannut että usein hoidan automaattisesti esimerkiksi pyykkirulianssin ja sitten myöhemmin mainitsen miehelleni siitä että ois kiva jos sinäkin joskus tekisit tätä ihan itsestään. Koen että on ihan omaa syytäni jos en aukaise suutani silloin kun siihen on aihetta, miehet kun ei ihan oikeastikkaan välttämättä huomaa että tommosiakin asioita vois tehdä joskus pyytämättä 😀 Pitänee siis nöyrtyä useammin ja pyytää apua ennen sen tilanteen eskaloitumista.

! Onneksi tällaiset radikaalit jaot perheen sisäisessä hierarkiassa on hiljalleen unohtumassa ja nykyään yhä useammin on yhden vanhemman lisäksi kaksi aikuista jotka haluavat YHDESSÄ ottaa vastuun siitä että pystyvät elämään pääosin hyvinvointisina ja onnellisina. Itse olen erityisen onnekas kun oon saanut lapsieni isäksi ja omaksi puolisoksi henkilön joka automaattisesti ottaa vastuun perheestä ihan yhtälailla kuin minäkin. ❤

Mun oli hankala hyväksyä se että mies lähtee töihin hyvien yöunien jälkeen ja tulee sitten kotiin eikä välttämättä ole niin innokkaana heti alkamassa tekemään ruokaa tms. Viimeaikoina arvostus hänen panostusta meidän perheen taloudellista tilannetta kohtaan on kuitenkin kasvanut hurjasti koska aloitin opiskelut ja jo tunnin aktiivisen aivotyöskentelyn jälkeen olin ihan finaalissa. En siis todellakaan ihmettele sitä vaikka hänen toiveena on töiden jälkeen saada hetki levähtää ennen kuin vastuu vaihdetaan.

Minulla on sitä vikaa että nielen aika paljon ennen kuin aukaisen suun ja voitte vaan kuvitella mitä tapahtuu kun alkaa olla oma mieli täynnä niitä pieniä, nielettyjä asioita päivien tai jopa viikkojen hamstraamisen jälkeen -> odotettavissa on räjähdyksiä. Siinä sitten saa jälleen tuntea itsensä tyhmäksi kun kertoo niistä ääneen ja kuulee sen perinteisen ”Anteeksi, jos oisin tienny aikasemmin niin en olisi näin toiminut” – lauseen..

Onneksi keskustelemme näistä paljon ja tiedotamme selkeesti toisille kun tuntuu siltä että nyt tarvis hetken ajan omaa tilaa. Pahimpina aikoina meitä on auttanut se että sovimme selkeesti vastuuvuorot ja pidämme tärkeänä sitä että molemmat pääsisi päivittäin harrastamaan tai latautumaan muilla keinoin. Itsehän en mielellään ole päivääkään ilman omaa aikaa. Ja jos joskus sen satun unohtamaan niin Henkka kyllä muistuttaa mua siitä että oisko parempi jos nyt lähdet käymään esimerkiksi kävelyllä. 😀

@evevaaraphotos

 

Ulosannin merkitys

Minulle on tärkeää että tasapainoisessa parisuhteessa pystyy suoltamaan kaiken toisen kuultavaksi. En kuitenkaan hyväksy sitä että minulla tai puolisollani olisi lupa tuoda jokainen asia ilmi negatiivisesti tai syyttävällä äänensävyllä.

Niin kuin muidenkin ihmisten seurassa, myös kumppanin kanssa on ollut kannattavaa pysähtyä ja miettiä millä tavalla keskenään puhutaan ja mikä tyyli juuri meille sopii. Veikkaan että usea nainen tunnistaa itsensä siitä että joskus saattaa mököttää tai kerjätä huomiota jollain pikkumaisilla tempuilla. Ajattelen asiaa siltä kantilta että jos joutuisin itse kuuntelemaan esimerkiksi jatkuvaa ”räkytystä” niin oisin jo kauan sitten ovet paiskoen lähtenyt menemään. Uskon että mikäli osaa asiallisesti ”antaa palautetta” niin monesta konfliktista säästytään ilman sen suurempaa tappelua.

Kyseessä on kuitenkin minulle yksi maailman rakkaimmista ihmisistä niin miksi ihmeessä haluaisin kohdella häntä lakkaamatta huonosti?

 

Vanhemman vastuu

Minä ajattelen niin että mikäli vanhempaa jatkuvasti väsyttää tai alkaa olemaan usein välinpitämätön perheenjäsenten hyvinvoinnista tai omasta jaksamisesta niin tuossa tilanteessa on VELVOLLISUUS hakea apua. Mielestäni on itsekästä ajautua siihen tilanteeseen että perheestä huolehditaan vain toisella kädellä. Tässäkin asiassa, heikkouden myöntäminen itselle on ensiarvoisen tärkeää koska sitä kautta on helpompi ymmärtää avun tarve. Suomessa meidän ei nimittäin tarvitse jaksaa yksin loputtomiin. Uskon että jokainen vanhempi tietää mitä pahimmillaan pitkään kestänyt väsymys voi muulle perheelle aiheuttaa. Sen takia hälytyskellojen olisi hyvä soida ennen tilanteen kärjistymistä. Huomaa että sinun arkesi on lapsesi lapsuus.

Ei lapsia saisi kasvattaa se asia jatkuvasti mielessä että he muuttavat pois täysi-ikäisenä ja pääsee itse vihdoin eroon siitä duunista. Jokainen lapsi ansaitsee rakastavat ja jaksavat vanhemmat sekä heidän tuen koko loppuelämän ajaksi.

Janika

13

Vastaa