Minun joulu – aikaa itselle ja muille

Tulin kotipaikkakunnalleni Lianan kanssa jo melkein viikko ennen joulua. Rakastan sitä aikaa kun valmistelemme joulua. Jotenkin automaattisesti myös kiireen tuntu ja arjen suorittaminen jää vähemmälle kun saavun tänne, oli vuoden aika mikä tahansa.

Ranua on metsien keskellä ja uskonkin että juuri luonto on suurin tekijä siihen miksi keho ja mieli relaa samantien tänne saavuttuani. On ihan parasta kun pihalle mennessä ei kuulu moottoritien meteliä, on vain hiljaisuus ja satunnaisten autojen hurina maantiellä. Tähän aikaan vuodesta täällä on myös ihan kunnon talvi, puut notkuvat lumesta ja pakkastakin on lähes päivittäin. Vaikka joulu syntyy ihan muusta kuin ilmastosta niin luminen maisema tekee siitä entistä kauniimman.

Olin ajatellut että hiihdän, ulkoilen ja treenaan kaikessa rauhassa kun nyt pääsen pitkäksi aikaa tänne talven keskelle ja Lianallakin on hoitajia. Hehheh.. Kahden viikon aikana olen treenannut kolme kertaa, nolla hiihtolenkkiä ja yksi kävelylenkki takana. Tän vuoden joulunaika on mennyt yliväsyneenä pihaa kolaillessa. Mutta ei haittaa. Oon päättänyt että mikäli en saa nukuttua tarpeeksi niin liikutaankin sitten sen mukaisesti.

Vaikka minun täydelliset joulusuunnitelmat kariutuivatkin niin olen ollut onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin jouluna. Olen tuntenut todella voimakasta kiitollisuutta siitä että tänä jouluna meidän ei tarvitse elää siinä stressitilassa missä elimme melkein kolme vuotta. Laitoin puhelimen syrjään koko päiväksi ja nautin olosta hyvien sapuskojen sekä minulle tärkeimpien ihmisten seurassa.

Joulun aika on herkistänyt mieleni aina mutta nykyisin entistä vahvemmin. Näihin aikoihin huomioni kiinnittyy paljon useammin siihen miten minulle niin rakkaan ihmisen läsnäolo ei ole enää konkreettista. Tänä vuonna tämän asian hyväksyminen ja tunteiden tunteminen oli kuitenkin jo paljon helpompaa kuin vuosi sitten. Oli ihana antaa aikaa niille ajatuksille mitkä nousivat pintaan kun sytytin Adessalle kynttilän hautausmaalla.

 

AJATTELEMISEN AIKAA

Aikoina jolloin hiljennyn ja arki rauhoittuu, pysähdyn usein miettimään omaa elämää ja asioita mihin haluaisin panostaa nyt ja tulevaisuudessa. Uskon että jokaiselle olisi enemmän kuin suotavaa useammin nollata tilanne koska nollausten jälkeen eläminen tuntuu aina jotenkin selkeämmältä, m i n  u n kokemuksen mukaan.

Omalla kohdalla tämä selkeys syntyy siitä kun mieleeni nousee itselle tärkeät asiat perustuen omaan arvomaailmaani, ne pienimmät ja arvokkaimmat asiat mihin minä haluan antaa mahdollisimman hyvän panostuksen.

Minulle tärkeimpiä arvoja on ehdoitta perhe ja terveys. Kun pyrin poistamaan kaiken ylimääräisen niin palaan aina näiden kahden asian pariin ja huomaan miten paljon olen taas kiinnittänyt huomiota ns. turhamaisuuteen. Haluan muistutella itseä yhtä useammin keskittymään niihin asioihin millä on minulle oikeasti merkitystä ja mihin pystyn itse vaikuttamaan.

En kuitenkaan halua olla liian kriittinen koska eläminen voi käydä todella raskaaksi jos koko ajan vaatii itseltä jotakin tiettyä tunnetilaa ja suuntaa. Kamppailen silti päivittäin sen kanssa ettei mun tarvitse aina olla jaksavainen, kärsivällinen ja yltiö positiivinen. Automaattisesti ajattelen usein niin että nyt kun olemme saaneet terveen lapsen niin pitäisi jaksaa olla kiitollinen kaikesta koko ajan. Ja tottakai olenkin pohjimmiltani mutta väsymys yhdenkin terveen lapsen kanssa tekee välillä elämisestä todella epämiellyttävää ja väkinäistä. Onneksi on täysin normaalia että välillä menee kuppi nurin ja tuntuu että pakka leviää käsiin ihan totaalisesti. On pitänyt melkeimpä väkisin opetella vetämään hieman rennommalla kädellä ja antaa itselle lupa siihen ilman jatkuvaa kritisointia.

Eikä minun mielestäni rakkautta lasta tai ketään muuta kohtaan voi mitata sillä miten pitkälle pystyt antamaan itsestäsi muille. Uskon jokaisen pystyvän rakastamaan paljon aidommin silloin kun kuuntelee itseä, tunnistaa tarpeensa ja pyrkii tilanteen mukaan toimimaan niiden tarpeiden mukaisesti. Vanhemmuuden ei missään nimessä kuulu olla jatkuvaa suorittamista, parhaimmillaan se voi olla suuri voimavara kaikessa mitä teet ja tulet tekemään.

 

MUUTOKSIA JA SOPEUTUMISTA

Muutokset vaativat aikaa ja asioiden priorisointia eikä se aina ole niin yksinkertaista. Mutta toisaalta, miksi tulisikaan olettaa että onnellisuus ja hyvä olo syntyisi sormia napsauttamalla? Meillä tuntuu olevan luontainen tapa suosia helppoja valintoja melkein missä tahansa elämän osa-alueessa. Itse ajattelen että nimenomaan ne haastavat ja ahdistuksia aiheuttavat elämäntilanteet ovat niitä minkä kautta meille annetaan mahdollisuus tehdä elämästä itselle entistä parempaa. Loppupeleissä me aikuiset olemme itse vastuussa omasta onnellisuudesta, se vaan on fakta.

Ja rehellisesti olen sitä mieltä että on onni kun elämä tuo jokaiselle jos jonkin näköistä koettelemusta. Koska pahimmillaan helppous ja yltäkylläisyys tekee meistä kyynisiä ja tällöin maailma tuntuu pyörivän pelkästään oman navan ympärillä negatiivisessa mielessä. Tuntuu että silloin kun omassa elämässä ei hirveästi tapahdu mitään ns. normaalista poikkeavaa niin kiinnitämme enemmän huomiota muiden tekemisiin ja tällöin toisten arvosteleminen nostaa päätänsä eikä enää osata ajatella sitä että muiden tekemisillä ei pitäisi olla liian suurta vaikutusta oman elämän elämiseen.

Toivoisin että jokainen jaksaisi ottaa koettelemusten tuomat asiat tärkeinä oppitunteina. On hyvä oppia hieman suodattamaan mutta jos jatkuvasti siirtää tai kieltää itseltä ikävien tunteiden tuntemisen niin se kaikki kyllä odottaa edessä tuplasti raskaampana ja eikä asenne muutu vaikka tilanteet muuttuisivatkin. On siis turha odottaa muutosta tapahtuvaksi jos itse ei halua siihen mitenkään vaikuttaa.

Näistä asioista puhutaan joidenkin mielestä jopa liikaa. Itse ajattelen että kuuluukin puhua ja mielellään vielä enemmänkin. Kiireiden ja hektisyyden keskellä tulisi nostaa jatkuvasti ylös keinoja joiden avulla voi oppia tiedostamaan omien voimavarojen riittoisuutta ennen kuin kroppa pakottaa pysähtymään jollain ikävällä tavalla.

Kohtele itseäsi niinkuin kohtelet parasta ystävääsi, olet sen arvoinen!

10

Vastaa

Close Menu