Hehkutin joitain kuukausia sitten siitä että tuntuu kuin tästä syksystä olisi tulossa elämäni parhain syksy. Ja sellaisenahan se alkoikin.
Sain muutaman viikon ajan täydellisen rauhan päivisin keskittyä opintojen edistämiseen kun Lianan päiväkotiarki alkoi niin hienosti. Samaan aikaan pääsin vihdoin aloittamaan uuden harrastuksen Crossfit Oulun salilla. Tuntui niin mahtavalta kun pystyi joka päivä puskemaan itseä hieman pidemmälle sekä harrastuksissa – että opinnoissa ja inspiroiduin jatkuvasti uuden oppimisesta.
Minulla on tarkoitus suuntautua psykiatriseen sairaanhoitoon ja myöhemmin tilanteen sallittua aloitan psykoterapeutin opinnot. Tämän syksyn aikaiset opinnot ovat sisältäneet 80% mielenterveys-, päihde – ja trauma-aiheisia opintoja ja siksi päivittäinen inspiraatio ja lähestyminen omia unelmia kohti on ollut konkreettista. Koen todella voimakasta yhteyttä tähän alaan ja välillä täytyy ihan nipistää itseä koska tuntuu niin uskomattomalta elää tilanteessa mistä olen unelmoinut!
Suunnitelmat uusiksi
No mutta. Empä osannut syksyn alkaessa ajatellakkaan miten ahtaalle tulisin joutumaan. Lianan ensimmäinen flunssa alkoi ja samoihin aikoihin oma vointini heikkeni. Siitä lähtien olemme sairastelleet yhdessä kohta kahden kuukauden ajan, viikko flunssassa – viikko terveenä kaavan mukaisesti. Ja tällaisena aikana se tarkoittaa sitä ettei päiväkotiin ole mitään asiaa ennen kuin oireet lievittyvät kunnolla ja koronatesti on negatiivinen. Testit on tehty mutta lapsen flunssa on tullut ilmeisesti jäädäkseen loppusyksyn ajaksi.
Mieheni ollessa vakituisessa työsuhteessa tämä tarkoittaa sitä että joudun jättäytymään kouluhommista pois eli vastuu kodista ja lapsesta siirtyy suurimmaksi osaksi minulle. Kyse ei ole epätasa-arvoisesta vanhemmuudesta vaan siitä ettei tilanne yksinkertaisesti voi mennä toisella tavalla. Mutta kyllä tää järjestely ärsyttää mua ihan valtavasti ja arjen vastuut sekä stressi deadlinejen paukkumisesta hiertää jatkuvasti takaraivoa.
Olen todella järjestelmällinen tyyppi ja tykkään tehdä päivä/viikko suunnitelmat hyvin tarkasti. Se edesauttaa mua hoitamaan asiat aikanaan ja sitä myötä pääni sisällä vallitsee rauha. Järjestys niin kodissa kuin kalenterissa on vaikuttanut aina mieleni tasapainoisuuten voimakkaasti ja siksi tilanteen arvaamattomuus ja se etten yksinkertaisesti kykene suoritumaan niinkuin toivoisin aiheuttaa ärsyyntymisen lisäksi suuren pettymyksen. Ei niinkään itseäni kohtaan vaan yleisesti koko tilannetta kohtaan.
Verikokeet
Edellisten vuosien valtavasta kuormituksesta ja univajeesta huolimatta olen pysynyt jostain ihmeen syystä todella terveenä. Olen sairastanut kausiflunssan keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Tänä syksynä tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen ja kohta kahdeksan viikon aikainen, jatkuva puolikuntoisuus sai miettimään missä mennään ja miten tilanne hellittäisi.
Ensisijaisesti varasin ajan verikokeisiin. Ostin paketin missä katsottiin mm. laaja verenkuva, maksa – ja munuaisarvot sekä muutaman vitamiini – ja hivenaineiden tilanne. Ferritiini, osa valkosoluarvoista ja kokonaiskolesteroli olivat viitearvojen ulkopuolella mutta muuten tilanne oli mielestäni todella hyvä!
Näitä asioita enemmän tutkiessani löysin selvän yhteyden siihen miksi jaksaminen ja terveydentilani ei ole ollut optimaalinen. Valkosolujen yksi tärkeimmistä rooleista elimistössämme on puolustautua erilaisilta infektioilta – ja sairauksilta. Samoin ferritiini on todella laajasti yhteydessä jaksamiseen ja kehon hyvinvointiin. Kolesteroliarvojen pieni kohonneisuus taas voi johtua mm. siitä että ravintoni sisältää liikaa turhaa kovaa rasvaa, tässä tilanteessa se ei kuitenkaan ole niin suuressa roolissa.
Onnekseni nämä kaikki voidaan normaali tilanteessa korjata päivittämällä ruokavaliota ja ostamalla tarpeelliset ravintolisät sekä uudelleen arvioimalla palautumisen ja muiden arjen valintojen vaikutus hyvinvointiini. Tärkeimmältä kuitenkin tuntuu se että alan vihdoin opettelemaan stressinhallinta taitoja. Olen opiskellut tätä aihetta todella paljon tänä syksynä ja on kiistatta selvää että stressi on voimakkaasti yhteydessä myös keholliseen toimintakykyyn.
Self-help oppaat
Tämä syksy on upottanut mut tieteellisiin tutkimuksiin – pohjautuvien kirjojen ja artikkeleiden maailmaan. Näiden avulla olen saanut valtavasti oppia siihen miten suhtaudun tämän hetkiseen stressitilaan ja mitkä olisivat mulle sopivat keinot sen hellittymiseen. Samoihin aikoihin olen jälleen voinut tutkiskella arvomaailmaa ja lapsuuttani ihan uudella tavalla. Itsensä lempeä ymmärtäminen on edesauttanut ymmärtämään suhtautumistani muihin ihmisiin – erityisesti perheenjäseniini. Olen myös tullut tietoisemmaksi haasteista mitkä vaikuttavat mieleeni etenkin kriisitilanteissa.
Uuden tiedon avulla päätin tehdä arkeeni totaalisen stopin. Treenit ja stressaavat kouluasiat siirsin tulevaisuuteen ja päivän aikana aloin keskittymään hyvin yksinkertaisiin keinoihin jotka tasapainottavat hektisyyttä ja sitä kautta voin taas opetella hieman lisää hetkessä elämisen jaloa taitoa. Hengitän tietoisesti enemmän, pysähdyn useammin lapseni tarpeiden äärelle rauhassa ja opettelen antamaan itselleni mahdollisuuden tuntea surua ja epäonnistumista samassa suhteessa kuin iloa ja rakkautta. Minulle on hyvin ominaista piilotella tunteita ja pyrkiä vain suoriutumaan. Tänä syksynä kuitenkin sain taas kokea pitkästä aikaa sen että omallakin jaksamisellani on rajat ja silloin kun alan tuntemaan ne näin voimakkaasti, olisi tilanne aika ottaa tosissaan.
Rauhan merkeissä
Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä että elämäni parhaan syksyn tarkoitus oli oppia heräämään tilanteeseen, missä jatkuvasta suorittamisesta ei yksinkertaisesti ole apua vaan se päinvastaisesti pahentaa tilannettani. Itsensä ja omien todellisten voimavarojen äärelle pysähtyminen on antanut minulle jälleen todella tärkeän opetuksen siitä etten minä aina riitä eikä mun tarvitsekaan riittää. Vaikka syksy on ollut henkisesti ja myös fyysisesti todella kuormittava, olen siitä hirvittävän kiitollinen. Kotona jatkuva oleilu lapsen kanssa turhauttaa mua edelleen välillä ihan valtavasti mutta antaa sen turhauttaa – eiköhän sitä taas jossain vaiheessa päästä parempien päivien pariin.
Kahden viikon täysi lepo treeneistä on purrut ja luottamuksen rakentaminen kehoni palautumiskykyyn on tehnyt tehtävänsä ja tänään pääsen jälleen treeneihin käsiksi.
Edeltävän kuukauden aikana otin yhteyden Crossfit – urheilijaan ja kysyin yhteistyö mahdollisuuksista. Tällä viikolla aloitan minulle hlökoht. suunnitellun treeniohjelman mikä viikottain päivitetään palautumistilanteeni mukaisesti. Olen myös pyytänyt tehtävien palautuksiin lisäaikaa ja opettajat koululla ovat mielellään sitä minulle antaneet. Tärkeimmäksi asiaksi olen ottanut yöunien tuntimäärän lisäämisen ja huomaan senkin vaikuttaneen kestävyyteeni positiivisesti. Luottamus välillä niin epätoivoiselta tuntuvan tilanteen laukeamiseen on kasvanut ja uskon että kyllä tämä tästä alkaa helpottamaan.
Surun kuukausi
Marraskuu lähestyy. Se on meille hyvin merkittävä kuukausi monella tapaa. Kahden viikon sisällä on mieheni syntymäpäivä, – meidän hääpäivä -, isänpäivä – ja Adessan synttäri – ja kuolinpäivä. Nyt jos koskaan stressitilan purkaminen oli tarpeellista koska tiedän että mun täytyy valmistautua kokemaan uudelleen esikoiseni viimeiset hetket ja luopumisesta syntyvät raastavat tunteet.
Nyt kun voimakas suru ei enää ole arkipäiväistä, kerkeän usein unohtaa miten suuri vaikutus sillä on kun tunne jälleen muistuttaa itsestään. Henkeä salpaava ikävä tekee minusta lähes täysin toimintakyvyttömän ja tiedän tarvitsevani tukea seuraavan kuukauden aikana normaalia enemmän. Toisaalta on jälleen se aika mikä saa minut tuntemaan sanoin kuvailematonta kiitollisuutta ja rakkautta Adessaa ja elämääni kohtaan. Koska ilman häntä en olisi tässä, tavoittelemassa omia unelmiani ja oppimassa päivittäin uutta siitä, miten ihmeellinen ja rikastuttava elämä kaikkine haasteineen onkaan.
Toivotan elämäni raskaimmat hetket jälleen tervetulleeksi muistuttamaan itseäni siitä miksi seison tässä itkien ja iloiten yhtäaikaa sydämeni kahtia repivästä menetyksestä ja uuden alun mahdollisuudesta.
♥️ Janika
10
