Olemme joutuneet globaalisti tilanteeseen minkä epätietoisuudesta johtuen pelko ja huoli on nostanut päätänsä. Jos ei sitten omakohtaisesti niin ainakin lähipiirissä näitä tunteita käy joku jollain tapaa läpi monesta eri syystä johtuen. Kaipaamme tällä hetkellä paljon sellaisia puheita ja tekoja mitkä antaa mahdollisuuden sille todellisuudelle että tästä selvitään, yhdessä.
”Ihminen puskee ja puhisee pitääkseen valtansa ja kontrollinsa. Sitten luonto nostaa pikkusormensa ja samassa hetkessä ihminen on menettänyt valtansa.” – Sanna Wikström
Viimeisten päivien tapahtumat ovat liikuttaneet mua useaan otteeseen. Tunnen valtavan suurta ylpeyttä siitä miten Suomen hallitus ja kansalaiset ovat toimineet. On kunnia saada kokea edes pieni pala siitä yhteishengestä minkä meidän isovanhemmat ja iso-iso vanhemmat kokivat silloin kun Suomi taisteli itsenäisyyden puolesta. Tätä on parhaimmillaan se kun joudutaan kohtaamaan oma pienuus tässä maailmassa, ottamaan vastuu samoista asioista ja tähtäämään yhdessä kaikkien tavoittelemaan maaliin.
Vuoden mittainen karanteeni
Ihan rehellisesti sanottuna, tää tilanne tuntuu todella kotoisalta. Vasta vähän reilu vuosi sitten mulle oli ihan arkipäivää se elämä mitä ympäröi jatkuva epätietoisuus sekä sairastumisen ja kuoleman pelko.
Elimme todella rajoittuneesti, tämä tarkoitti käytännössä sitä että emme kohdanneet sairaita ihmisiä, pidimme käsihygieniasta erityisen tarkkaa huolta ja pienenkin nuhaisuuden aikaan suojauduimme. Tiedostin todella hyvin sen että pienikin flunssa voisi viedä lapseltani hengen ja niin sitten loppupeleissä kävikin. Adessa menehtyi keuhkokuumeeseen.
Tällä hetkellä olen todella kiitollinen siitä ettei mun tarvi enää kokea sitä huolta Adessan puolesta mitä moni juuri nyt joutuu läheisensä puolesta kokemaan. On äärimmäisen kuormittavaa elää niiden pelkojen kanssa ja siksi toivon ihan jokaiselle siinä tilanteessa elävälle valtavasti voimia! Voimme onneksi itse vaikuttaa valtavasti siihen altistammeko riskiryhmiä tartuntoihin. Toimikaamme siis viranomaisten antamien neuvojen mukaisesti!
Tiedostan hyvin sen että vuosi 2020 tulee olemaan todella raskas monelle meistä. MUTTA niinkuin hallitus eilisessä tiedotustilaisuudessa painotti, tästä selvitään kyllä!
Viimeiset vuodet harjaannuttivat paineensietokykyäni melkoisesti. Vaikeuksista selviäminen osoitti mulle sen että pystymme selviämään kaikesta kun vain itse niin haluamme. Haluankin painottaa sitä että huolesta riippumatta meidän jokaisen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu nyt se että pidämme toisistamme huolen ja pyrimme luomaan uskoa paremman tulevaisuuden puolesta.
Keskustele.
Kun jäin yksin pelon ja huolen kanssa niin huomasin että automaattisesti aloin elämään koko ajan varautuen johonkin suurempaan katastrofiin koska mieli teki myös ulkopuolisesta maailmasta tosi uhkaavan. Realistisuus sumenee yllättävän helposti.
On totta että mieli varoittaa usein jostakin mutta mulle oli tosi tärkee ymmärtää se että ne ajatukset mitä päässä liikkuu, voi olla kaukana todellisuudesta. Siksi en voi tarpeeksi korostaa sitä miten tärkeä on sanoa ääneen kaikki se mikä mielessä pyörii. Voin taata sen että mikäli kiperiä kysymyksiä jää pyörittämään yksinään omaan mieleen niin niistä voi alkaa syntymään aika hurjia skenaarioita. Älä siis väheksy ajatuksiesi vaikutusta toimintaasi!
Huolia on enemmän kuin suositeltavaa puolittaa ja yksi yksinkertaisimmista ja tehokkaimmista keinoista on keskustella niistä muiden kanssa. Voit olla varma siitä että joku muukin kokee samanlaisia tunteita kuin sinä koet. Samalla kannattaa myös antaa mahdollisuus sille että vieressä oleva ihminen hyvin todennäköisesti osaa katsoa tilannetta erilaisessa valossa, et siis ole yksin.
Ympäröi itsesi hyvällä energialla.
Vaikka olen kohdannut lapseni kuolemaan johtavan sairauden ja kokenut sen miten matto vedetään jalkojen alta jatkuvasti niin voin silti käsi sydämellä vannoa että aina löytyy hyviä asioita mitkä antaa edes sen pienen toivon kipinän helpommasta huomisesta. Ratkaiseva tekijä siinä on se haluatko löytää niitä vai et.
Mua on auttanut todella paljon se että olen tietoisesti hakeutunut sellaisten ihmisten ympäröimäksi ketkä pystyvät jatkuvasti ravistelemaan mut tilanteeseen missä ollaan jalat maassa, järki (edes vähän) päässä, sekä toivotaan ja uskotaan yhdessä parempaan.
Älä väheksy SoMen vaikutusta itseesi. Nyt kun elämme sellaisessa ajassa missä on saatavilla koko ajan tietoa, mielipiteitä jnejne. niin kannattaa valikoida tarkoin mitä lukee/kuuntelee vakavissaan ja millaisten tietolähteiden parissa viettää aikaa. Jos on itsekin hieman paniikissa niin helposti kiinnittää huomiota myös niihin ketkä jollain tapaa myös lietsovat sitä oman hädän kaltaista tunnetta.
Etenkin tähän koronaan liittyen on ensiarvoisen tärkeää pystyä kriittisesti lukemaan artikkeleita ja erottamaan toisistaan ns. huuhaat ja faktat. Tää aika on maukasta niille ketkä haluavat tahallaan lietsoa lisää pelkoa. Emme kaipaa sitä yhtään keskuuteemme ja luotettavien tietolähteiden valinnan avulla voimme säästää itseä turhalta, ylimääräiseltä stressiltä.
Olen usein pitänyt taukoa mediasta, somesta, uutisista jne. Ja voin kertoa että tekee hyvää välillä keskittyä oikeaan elämään!
Rutiinit.
Kaksosten raskausaikana päätin että käyn ulkona JOKA päivä niin kauan kuin jalkani kantaisivat. Tämä ei todellakaan tarkoittanut sitä että jaksoin reippaasti lenkkeillä monia kilometrejä. Olin monesti siinä tilanteessa missä hädin tuskin pystyin kävelemään 30 metriä ja nekin tallasin usein itku kurkussa. Mutta pääasia olikin vain se että pystyisin tilanteesta huolimatta nousemaan sohvalta ja poistumaan kodista vaikka edes hetkeksi. Kun pääsin ulos ja sain raitista ilmaa niin huomasin miten paljon suurempi maailma onkaan ulkoa katsottuna. Samalla tunsin että aivotkin saivat enemmän tilaa ajatella. On helpompi levitellä ajatuksia ulos kuin sisälle, missä tila loppuu yllättävän nopeasti.
Olen siis aina pyrkinyt pitämään kynsin ja hampain kiinni rutiineista. Tämä ei tarkoita sitä että pitäisi jaksaa painaa samalla tavalla arkea kuin huolettomimpina aikoina. Kun elämäntilanne ei ole normaali niin ei sunkaan tarvitse silloin olla normaali. Mutta nimenomaan ne pienet asiat on merkittävässä roolissa jaksamisen ja hyvän mielen ylläpitämisessä.
Ulkoilun ja liikunnan avulla muistin että olen yhä hengissä. Se myös ylläpiti fyysistä kuntoa -> jaksaminen parantui, hyvän olon hormoonit jylläsivät ja olo oli kaikin puolin virkeämpi. Tämän lisäksi hyvän ravinnon ja palauttavien yöunien merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa.
Säännöllinen arki auttoi myös siinä että huomaamatta ajattelin välillä muita asioita. Arjen askareet kuten laskujen maksaminen muistuttivat mua siitä että maailma pyörii edelleen. Pyykkikorin tyhjentäminen ja ruoan laitto pakotti mut ylös sohvalta. Elkää siis väheksykö näitä asioita koska silloin kun jostain syystä joutuu itse todella ahtaalle, ne voivat olla sinut pelastavia – tekijöitä.
Loppupeleissä olen huomannut että ne kaikista pienimmät, itsestäänselvimmät ja yksinkertaisimmat asiat voivat pitää meidät pystyssä niissäkin tilanteissa kun mikään ei tunnu käyvän järkeen eikä kohtaamamme tilanteet anna ainuttakaan aihetta kiitollisuuteen tai onneen.
Et ole yksin.
Kysyn edelleen usein mieheltäni että onko meillä hätää. Vastaus on lähes aina seuraavanlainen ”Jos elämme haastavien aikojen keskellä se ei tarkoita sitä ettemmekö selviäisi. Jossain vaiheessa totumme tähän ja hiljalleen kaikki tuntuu taas normaalilta.” Pienikin viesti siitä että asiat järjestyy voi puolittaa huolet joten älkää aliarvioiko muiden ihmisten mahdollisuutta auttaa teitä tai tunteko heikkoutta siitä jos pyydätte apua. Maailmassa on varmasti joku muukin joka käy samoja asioita läpi kuin sinä käyt. Emme valitettavasti ole niin ainutlaatuisia tässä suhteessa kuin luulemme.
Hetkessä elämisen taito.
Kukaan meistä ei voi tarkkaan sanoa miten kauan tämä tilanne kestää ja millaiset todelliset vaikutukset tästä aiheutuu esimerkiksi talouteen. Varmaa on se että tulemme parsimaan korona-viruksesta aiheutuneita harmeja pidemmän aikaa ja siksi en voi vähätellä esimerkiksi yrittäjien tämän hetkistä huolta. Uskon että jokainen haluaa tehdä parhaansa sen eteen että selviäisimme tästä kriisistä mahdollisimman vähin negatiivisin vaikutuksen. Kannattaakin kysyä itseltä, mihin juuri tällä hetkellä voin vaikuttaa. Sen jälkeen aloittaa kyseinen toiminta ja jättää vähemmälle liiallinen murehtiminen. Toimettomaksi en suosittelisi jäämään ja uskonkin että jokaisella on jotain mitä voimme tehdä tilanteen hyväksi.
Muutama viikko sitten vielä tapeltiin siitä kun liikennemerkit muuttuivat ja monet wct vaihtuivat sukupuolineutraaleiksi. Kun jossain vaiheessa palaamme tämän tasoiseen uutisointiin niin toivon että jokainen muistaa olla kiitollinen siitä miten pienet huolenaiheet sillä hetkellä ovat. Kasvattakoon tämä aika meidät yhtenäisemmäksi ja viisaammiksi.
Haluan kiittää jo etukäteen kaikkia teitä hoitajia, lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia ketkä tulette tekemään valtavan työn seuraavien kuukausien aikana. Toivottavasti tämä tilanne viimeistään herättää meidät siihen todellisuuteen miten paljon enemmän terveydenhuolto ansaitsee arvostusta!
❤ Janika
@janika.alexsndra
17
