Ääripäiden vuosi

Viimeinen päivä tätä vuotta. Tämä vuosi oli kyllä yhtäaikaa mun elämän raskain ja onnellisin. Adessan kuoleman ja Lianan syntymän ristiriitaisuuden käsitteleminen kasvatti minua valtavasti ja asioiden rauhoituttua olen saanut hiljalleen palautua viimeisien vuosien mylläkästä.

Tässä olisi meidän vuosi 2019 pähkinän kuoressa ?

Tammikuu

Lähdimme joululomalta suoraan ulkomaille, Kanariansaarille Puerto Ricoon. Oli ihana tankata aurinkoa viikon verran ja sitten palata kahden kuukauden sairasloman jälkeen takaisin opiskelemaan.

Adessan kuolemasta oli pari kuukautta aikaa. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja kouluun paluu oli mulle ihan hirveän raskasta koska aihealueet liittyivät jatkuvati jollain tapaa Adessan elämän aikaisiin hoitoihin tai tapahtumiin.

Edellisen vuoden arki meni aikalailla näin; aamulla osastolle, osastolta kouluun/töihin, iltapäivällä osastolle, noin klo 18 aikaan treenaamaan ja illaksi kotiin. Kaikki oli tarkoin aikataulutettua eikä suunnitelmista voinut lipsua. Kun Adessa menehtyi niin jäin ihan tyhjän päälle. Siksi olikin pelastus että päätin lähteä kouluun ennen kuin jään äitiyslomalle.

 

Helmi – ja maaliskuu

Kävin koulua ja vaikka en juuri nukkunut kevään aikana niin opiskelu oli aivan hirveen mieluisaa! Tuntui välillä että räjähdän onnesta koska ala on niin mielenkiintoinen!!

Raskauden puolesta voin fyysisesti tosi hyvin ja vauva kasvoi niin kuin kuuluikin. Pystyin myös liikkumaan ja treenailemaan lähes normaalisti.

Maaliskuussa ystäväni vastasyntynyt poika menehtyi yhdeksän päivän ikäisenä. Oli todella pysäyttävää ja opettavaista nähdä se tuttu tuska niin läheisen ihmisen kannettavana. Tuntui tärkeältä että pystyimme antamaan toinen toisellemme jotakin semmoista mitä ei ilman tätä kokemusta voi antaa. ?

Elämän karu kauneus. Jonkun ihmeen sattuman myötä pieni enkelipoika haudattiin Adessan viereen.

 

Huhtikuu

Minulle järjestettiin babyshowerit täytenä yllätyksenä! Oli kyllä niin ihana kun mulle tärkeät ihmiset olivat nähneet niin paljon vaivaa sen päivän eteen ja tekivät siitä vielä ihan mun näköisen. Sain kyllä kummasti potkua loppuraskauteen.

Tästä kuukaudesta synnytykseen asti voin aika huonosti henkisesti. Vähäiset yöunet eivät auttaneet asiaa ollenkaan ja elin ihan kamalissa pelkotiloissa koko ajan. Kun tarkkailin välillä ajatuksiani niin huomasin ettei ollut puoltakaan tuntia ettenkö olisi ajatellut maailman vähintäänkin räjähtävän. Pelkäsin k a i k k e a ja uskoin ihan kaiken mitä mieli minulle syötti.

Edellisen raskauden komplikaatioiden vuoksi tätäkin raskautta seurattiin normaalia tiheämmin Oyssissa sikiötutkimusyksikössä. Sieltä sain lähetteen pelkopolille ja psykiatrian erikoislääkärille. Aloitin terapian, lopetin koulun ja yritin rauhoittaa elämäntilanteeni jotta raskaus sujuisi loppuun asti mahdollisimman terveenä.

 

Toukokuu

Laskettuaika lähestyi enkä enää oikeastaan pärjännyt itsekseen. Oli aika hullua tajuta ja hyväksyä se. Normaalia korkeamman psyykoosi riskin vuoksi minulle suositeltiin kahta vaihtoehtoa, joko lähtisin osastolle tarkkailuun tai synnytys käynnistettäisiin heti kun on mahdollista.

Käynnistyspäivä sovittiin sille päivälle kun vauva olisi täysiaikainen kehitykseltään eli viikolle 38.

Tämä valinta oli sekä minulle että läheisilleni suuri helpotus. Sain olla ammattilaisten valvonnassa ihan koko synnytyksen ajan ja minun sekä vauvan hyvinvoinnista pidettiin huolta.

Meidän ihana tyttö syntyi 25.5.2019 täydellisenä. Eihän sitä voinut käsittää että saimme oikeasti terveen lapsen. Ensimmäisestä rääkäisystä asti kaikki oli meille täysin uutta ja ihmeellistä vaikka olin jo kerran synnytyksen kokenut. ?

Kesä -, heinä – ja elokuu

Kesä meni kyllä täysin vauva-arkeen sopeutumiseen ja synnytyksestä palautumiseen. Oli ihanaa kun pystyi ihan luvan kanssa vain olla ja elää vauvakuplassa. Vietimme aikaa mun perheen kanssa muun muassa mökillä ja nautimme kesästä!

Juhlimme ristiäisiä heinäkuussa ja elokuussa Henkka palasikin jo koulunpenkille. Arki tulikin sitten aika rytinällä päälle. Palailin myös hiljalleen treenailemaan, kylläkin kuminauha jumpan ja lantionpohjalihas treenin merkeissä mutta oli ihan paras lähteä salille olemaan joku muu kuin äiti. Samalla sain tärkeää aikaa itselleni ja näin että on tässä elämässä vielä muutakin kuin vaipanvaihtohommia ja syöttämistä :—)

 

Syys – ja lokakuu

Syyskuussa kävimme Espoossa viikonlopun perheen kesken ja myöhemmin lokakuussa lähdin ihan vain kahdestaan ystäväni kanssa lomalle. Jätin Lianan ensimmäistä kertaa Henkan kanssa viikonlopuksi, vähän jännitti vaikka tiesin että he pärjäävät paremmin kuin hyvin.

Olimme varanneet hotellin ja liput Lahteen Nordic Fitness expoille. Olin pitkään haaveillut tästä ”kisamatkasta” koska seuraan useita fitness-urheilijoita ketkä tänä vuonna kisasivat siellä. Kiva miniloma parhaassa seurassa, sai nukkua hotellin lakanoissa ja syödä jonkun muun tekemää ruokaa!

Aloitin pyöräilyharrastuksen taas ihan uudella menopelillä ja kävimme muutaman kerran tekemässä porrastreenejä koko porukalla. ?

Marraskuu

Isäinpäivä, Henkan synttärit, hääpäivä ja Adessan syntymä – ja kuolemapäivä, kaikki kahden viikon sisällä. Aikamoinen tunne kuukausi.

Parin viikon ajan kävin tosi voimakkaasti läpi vuoden takaisia hetkiä ja siksi kaikki muu mitä tein meni vähän siinä sivussa. Minulle Adessan syntymäpäivä oli paljon pahempi kuin se että hän menehtyi myös silloin. Jotenkin se ettemme viettäisi ikinä konkreettisesti hänen synttäreitään, muistutti minua tilanteen lopullisuudesta.

Kävimme ensimmäistä kertaa Lianan syntymän jälkeen kunnolla treffeillä, oli kyllä niiiin paikallaan olla ihan vain kahdestaan hetki!

Kuukauden lopussa olin viikonlopun Ilkka Koppelomäen Saa mitä haluat – kurssilla. Valmennus sisälsi paljon itsetutkiskelua minkä kautta sain pitkään kaivattua selkeyttä niihin asioihin mihin haluan panostaa nyt ja tulevaisuudessa. Kurssilla voitin Mielen hallinnan voima – valmennuksen mikä järjestetään keväällä 2020 Helsingissä, enkä malta odottaa sitä!!

Tässä kuussa aloitin myös kirjoittamisen Poselandilla. ?

Joulukuu

Jouluvalmisteluita, treenejä, unettomia öitä ja joulun ajan nollaus kotona Ranualla.

Kaiken kaikkiaan tämä kuukausi antoi parhaan mahdollisen lopetuksen tälle vuodelle. ? Sopivasti liikuntaa, mahdollisimman paljon lepoa, hyvää ruokaa ja rakkaita ihmisiä!

Uudeksi vuodeksi saavuimme maaseudulle ystävien kanssa. Muutama päivä täällä vielä lomaillaan ja sen jälkeen vihdoin kotiin riisumaan joulu ja aloittelemaan unikoulua Lianan kanssa. Jospa näillä keinoin saisin paria tuntia pidempiä yöunia, wish me luck!

Toivon sekä itselle ja muille onnellista uutta vuotta 2020! ❤️

 

♥ Janika

Instagram @janika.alexsndra

22

Vastaa