Valmennus, valmentajat ja fitnessvalmentajat

Reilu kuukausi sitten Alfalandin podcastvieraana oli valmentaja Teemu Eloranta. Itse kuuntelin kyseisen jakson kolme kertaa parin päivän sisään ja jakso herätti mussa paljon ajatuksia liittyen valmentamiseen, erilaisiin valmennustapoihin ja valmentajiin – ja näitä ajattelin tämän teksin muodossa hieman purkaa. Ja mikäli joku ei vielä tiennyt, niin Teemu toimii myös allekirjoittaneen valmentajana.

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan pohjustukseksi kyseisen podcastin.

Fitnessvalmentaja vai pelkkä valmentaja?

Mikä sitten on tyypillinen ”fitnessvalmentaja”? Itse (HUOM! Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni) mieltäisin fitnessvalmentajiksi mm. tällaiset ”massavalmentajat”, jotka valmentavat parhaillaan useita kymmeniä (tai jopa satoja?) fysiikkakilpailijoita. Toisaalta myös ”tyypillisiä fitnessvalmentajia” ovat ne, jotka valmentavat vain ja ainoastaan fysiikkakilpailijoita, jotkut vain tietyn lajin sisällä. Voin olla väärässä, mutta oma mielikuvani on se, että useimmiten ns. fitnessvalmennus keskittyy nimenomaan fysiikan muokkaamiseen: ollaan ehkä tehty valmennussopimus tietylle ajanjaksolle, joka sisältää x kuukautta kehityskautta ja x kuukauden mittaisen kilpailudieetin. Koko ajan suurin fokus on lihaksen kasvattamisessa tai vastaavasti rasvanpoltossa. Annetaan valmiit, tarkat ohjeet mitä tehdään ja miten. Ruokavaliot kirjoitetaan grammamäärinä ja treeniohjelmat laaditaan liikekohtaisesti toisto- ja sarjamäärineen. Fitnessvalmennukseen liittyy vahvasti sana kisavalmennus, ja luokittelisin kaikki puhdasta kisavalmennusta tarjoavat fitnessvalmentajiin. Miellän termin fitnessvalmennus jossain määrin hyvin pinnalliseksi, vaikka toki henkiseen puoleenkin voidaan puuttua. Näkisin kuitenkin, että fysiikan rakentamista pidetään suuremmassa roolissa.

jade_kouvolassa_powergymkouvola_bikinifitness

Massavalmentajat – ne, jotka samanaikaisesti tekevät työtä useiden kymmenien tai satojen valmennettavien kanssa. Minulla ei ole tästä henkilökohtaista kokemusta, joten näkemykseni perustuu ainoastaan kuulopuheisiin ja siihen, minkälaisen käsityksen olen näistä muodostanut. Rehellisesti sanottuna minun on vaikea kuvitella, että mikäli samanaikaisesti valmentaa henkilökohtaisesti vaikkapa sataa fysiikkaurheilijaa, alkaa yksilöllisyys vähitellen rakoilemaan. Pystytäänkö jokaiselle oikeasti räätälöimään yksilöllinen, juuri hänen tarpeitaan palveleva treeniohjelma ja ruokavalio? Sellainen, jossa pienimmätkin erot yksilöiden välillä on huomioitu? Jokaisella valmentajalla on varmasti oma tapansa tehdä asioita; on tietty ruoka- ja treenifilosofia ja olettaisin, että tätä samaa filosofiaa tarjotaan myös valmennettaville. Kyseenalaistaako urheilija valmentajan näkemyksiä? Onko valmentajan näkemys aina paras mahdollinen kyseiselle urheilijalle – ja luotetaanko siihen sokeasti? Toimiiko valmentaja jokaisen valmennettavan kanssa samalla kaavalla?

Miten itse löysin valmentajan?

Päädyin Teemun valmennukseen sattumalta. En ollut kuullut hänestä tai hänen valmennettavistaan aiemmin, eikä Teemu pitänyt juurikaan itsestään ääntä sosiaalisessa mediassa. Vuonna 2016 syksyllä Jari Leskinen kilpaili kehonrakennuksessa team Victoryn nimissä – olin kuullut Leskisestä paljon, tarkemmin ottaen katsonut ja kuunnellut lukuisia haastatteluja ja videoita hänestä. Olin saanut käsityksen, että kaveri todellakin osaa hommansa ja toteuttaa sitä fiksusti. Otin kyseiseen tiimiin ja edelleen Jariin yhteyttä, mutta valitettavasti Jari otti valmennukseen ainoastaan henkilöitä, joita näkisi parin viikon välein. Itse asuin Kuopiossa ja valmennus Helsingissä, joten parin viikon välein Helsinkiin reissaaminen ei tuntunut toimivalta ratkaisulta.

jade_kouvolassa_powergymkouvola_bikinifitness

Tiimin puolelta kyseltiin, olisiko tiimin sisällä ketään muuta miellyttävää valmentajaa (team Victoryn nimissä toimi tällöin useita eri lajien valmentajia). Huomasin henkilön nimeltä Teemu, joka asui Kouvolassa. Itsehän olen kotoisin Kouvolan lähettyviltä, joten sijainti tuntui huomattavasti paremmalta. Lyhyen esittelyn lisäksi en tiennyt Teemusta tai hänen toimintatavoistaan yhtään mitään. Otin kuitenkin yhteyttä, laiteltiin muutamat sähköpostiviestit ja sovittiin tapaaminen. Tuolloin tein myös pientä salapoliisityötä ja huomasin, että Eevskun valmentaja on Teemu. Laitoinkin tuolloin Eevskulle ensimmäistä kertaa eläissäni viestiä ja kysyin, että mikähän heppu on kyseessä 😀 Sain kuitenkin vahvat ja lämpimät suositukset!

Tuolloin 2016-2017 aikana mä ehkä olisin havitellut mieluummin ”perinteistä fitnessvalmentajaa”. Sitä, että annetaan laput kouraan, treenataan ja syödään pilkuntarkasti tietyn ohjeen mukaan ja that’s it. Elättelin mielikuvaa, että pääsisin osaksi isoa tai tunnettua tiimiä, joka on täynnä muita fysiikkakilpailijoita – että on tiimipäiviä ja muuta tällaista, mikä fitnessvalmennukseen ja tiimien toimintaan ylipäätään kuuluu. Ei se kuitenkaan ihan niin mennyt. Ei ollut isoa yhtenäistä, hyvällä ryhmähengellä varustettua fitnesskilpailijatiimiä. Oli valmentaja ja minä. Valmiin ruokavalion ja treeniohjelman kyllä sain alkuun! 😀
Valmennuksen luonne ja sisältö on muuttunut paljon tänä aikana ja kaikista isoin harppaus tapahtui ensimmäisten kisojeni jälkeen.

Miltä tuntuu, kun oma valmentaja toteaa heti kättelyssä, että ”en halua olla fitnessvalmentaja”?

Ensimmäisellä podcastin kuuntelukerralla kyseinen lausahdus, tai tarkemmin sanoen ”en halua tituleerata itseäni fitnessvalmentajaksi” särähti hieman korvaani. Myöhemmin kyseinen lausahdus kyllä valkeni minulle ja ymmärrän ajatuksen sen takana. Kun aloin etsimään itselleni valmentajaa vuoden 2016 loppupuolella, olin kuullut lähinnä vain tunnetuista ”fitnessvalmentajista”. Mietin useita vaihtoehtoja ja kyselin muutamilta henkilöiltä, mutta mikään ei tuntunut oikealta – en oikeastaan tiedä miksi.

jade_kouvolassa_powergymkouvola_bikinifitness

Kuten sanottua, olisin ehkä halunnut osaksi tällaista suurta tiimiä, jossa on paljon saman lajin kilpailijoita ja kyseessä on nimenomaan fitnessvalmennus. En kuitenkaan etukäteen tiennyt, mihin lähden mukaan.

En itsekään sanoisi, että valmentajani on tyypillinen fitnessvalmentaja – eikä se tarkoita, etteikö osaamista ja tietoa fitnesslajeista olisi enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä yksi syy fitnessvalmentajatittelin karttamiseen on luokittelu ja sen välttäminen.
Jossei kyseessä ole ”perinteinen fitnessvalmennus”, niin mitä sitten? Vastaus on kokonaisuus. Tottakai fysiikan kehittäminen on lajin kannalta ykkösprioriteetti, mutta fysiikan kehittäminen ei ole kaikki kaikessa. Esimerkiksi kilpailudieetti on todella suuri mentaalinen haaste, ainakin omalla kohdallani. Ylipäätään elämässä koetellaan paljon henkistä puolta – siitähän kaikessa on oikeastaan kyse; ei se miltä näytetään ulospäin, vaan se mitä on sisällä.

Nykyään toteutan ruokailuni täysin omalla tavallani – syön mitä haluan ja miten paljon haluan. Minulle ei ole määrätty x aterialle x grammaa hiilihydraatteja, vaan syön kuten parhaaksi koen. Treenien suhteen olen saanut suuntaviivat; toisaalta olen ihmistyyppi, joka ohjeita saadessaan noudattaa niitä aika ehdottomasti ja tästä haluaisinkin pyrkiä pois. Mikään paperille kirjoitettu liike tai sarjamäärä ei ole absoluuttinen totuus, eikä ole oikein tai väärin tehdä toisin.

jade_kouvolassa_powergymkouvola_bikinifitness

Viime kisadieetillä opin, että psyyke on mun heikkous. Omat ajatukset voivat olla suuri voimavara, mutta niillä voi saada aikaan myös ihan äärettömän suurta tuhoa. Ajatukset eivät ole ainoastaan pään sisällä, vaan ne voivat heijastua myös fysiologiaan ja sitä kautta ulkonäköön. Kisadieetin jälkeen kiinnostuin erityisen paljon henkisen puolen kehityksestä ja sillä saralla ollaankin tehty töitä – viime aikoina valmennus on painottunut paljon enemmän henkiseen puoleen kuin pelkkään fysiikkaan. Onko tämä perinteistä fitnessvalmennusta? En tiedä. Voi olla, tai sitten ei.

Mikä valmennuksessa on mulle tärkeintä?

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että päädyin juuri Teemun valmennukseen. Tänä päivänä en voisi ikinä kuvitellakaan itseäni osaksi suurta fitnesstiimiä tai perinteisen fitnessvalmentajan hanskoihin. Arvostan todella paljon enemmän sitä, että keskitytään kokonaisuuteen ja erityisesti henkiseen puoleen. Se on mulle jopa tärkeämpää kuin fysiikan kehittäminen, tai ainakin se on kauaskantoisempaa. Reilusti! Henkinen valmennus toki liittyy paitsi kilpaurheiluun, mutta ajatusmallit ja toimintatavat koskettavat kaikkea muutakin elämää.

Toinen asia, miksi olen äärimmäisen kiitollinen valmentajastani on hänen tapansa valmentaa. Hyvä valmentaja pyrkii tekemään itsestään tarpeettoman, kuten omallakin kohdalla on tullut ilmi esimerkiksi juuri ruokafilosofian suhteen. Toiminnalle löytyy aina vahvat perustelut, eikä mitään tehdä siksi, että ”näin on aina tehty”. Huomioidaan yksilöllisyys.
Jos esitän kysymyksen, en välttämättä saakaan suoraa vastausta. Erityisesti valmennuksen alkuvaiheilla näin kävi usein ja myönnettäköön, että välillä se kyllä ärsytti; halusit vastausta, mutta sellaista ei tullut. Miksi? Siksi, että asioita oppisi ajattelemaan myös itse. Siksi, että urheilija oppii, eikä vastauksia tuoda tarjottimella eteen. Kokeillaan, erehdytään, opitaan. Omasta mielestäni paljon parempi vaihtoehto kuin antaa kaikkeen suora vastaus tai että näin nyt vaan on aina tehty.

Erityisesti henkisen puolen kannalta kuvailisin tämänhetkistä tilannetta seuraavasti: minulla on haaste, johon tarvitsisin ratkaisun. En saa valmista ratkaisua, mutta saan muutamia avaimia. Lukkoja sen sijaan on useita kymmeniä tai jopa satoja, ja tehtävänäni on löytää oikeaan lukkoon sopiva avain. Sopivan yhdistelmän löytyminen on äärimmäisen palkitsevaa – se on oivallus. Oivallukset vievät elämää, ajattelua, kaikkea, eteenpäin. Oivallukset eivät myöskään koskaan lopu, koska elämä on ikuista oppimista ja kehitystä – emme ole koskaan valmiita missään asiassa, vaikka kuinka haluaisimme.

2,5 vuoden valmennuksen aikana olen kehittynyt sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koen kuitenkin, että henkinen puoli on kehittynyt huomattavasti enemmän kuin fysiikkani, enkä pidä sitä huonona asiana. Perinteisen fitnessvalmentajan kohdalla asia olisi todennäköisesti toisinpäin (riippuen toki yksilökohtaisista eroista ja itselleni esimerkiksi lihasmassaa ei helpolla tartu). Olisihan se hienoa, jos parissa vuodessa olisi kertynyt kymmenen kiloa lihasta ja ammattilaistason fysiikka. Enemmän arvostan kuitenkin sitä, että olen kasvanut ihmisenä äärettömän paljon. Kiitos kuuluu ensisijaisesti valmentajalleni, josta on myös tullut suuri esikuvani ja yksi suurimpia tekijöitä elämässäni. On vaikeaa edes kuvitella minkälainen ajatusmaailmani mahtaisi tänä päivänä olla ilman hänen vaikutustaan. En väitä, että olisi mitenkään väärin tai huonompaa toimia ”fitnessvalmentajana” tai olla tällaisen valmennuksessa. Fitnessvalmentajiakin on varmasti erilaisia ja eri ihmiset painottavat eri asioita. Minulle tärkeämpää on kehittyä kokonaisvaltaisesti ihmisenä, kaikilla elämän osa-alueilla ja erityisesti kehittää ajatusmaailmaani – ja siinä ohessa myös kehittää koko ajan fysiikkaani paremmaksi.

♥ Jade

0

Vastaa

Close Menu