Pakkoliikunta ja liikunnan ilo

Tiedätkö sen tunteen, kun haluttaisi maata sohvalla, mutta jokin mielessä huutaa, että on pakko lähteä lenkille?
Kun treenaa vaan pakon vuoksi – pakko tehdä viisi punttitreeniä viikossa, kolme aerobista ja pari hiittiä päälle?
Liikutaan vain pakonomaisen tarpeen vuoksi, siksi, että tiedetään, että liikkuminen olisi hyvästä – kuitenkaan siitä nauttimatta?

Jos hypätään ajassa n. 7-8 vuotta taaksepäin, niin liikunnan ilo oli itselleni aika tuntematon käsite. Myös tämän jälkeen liikunta ei ole ollut aina silkkaa nautintoa ja hyvää oloa tuovaa aktiviteettia, vaan se on toisinaan saattanut ajautua pakonomaiseen suorittamiseen. Kilpaurheilussa kaikki treenit eivät välttämättä ole aina nautintoa, ja se on vain kestettävä. Vaikkei aina huvittaisi treenata, niin toisinaan on pakko, jotta päästäisiin tiettyyn tavoitteeseen. Jos kuitenkin treenaaminen on pidemmän päälle silkkaa pakkopullaa, niin kannattaisi miettiä, miksi sitä ylipäätään tekee – ja kannattaako tuhlata siihen aikaansa.

treeni_liikunta_ulkona_liikkuminen_urheilu

Viime viikonloppuna vietin ensimmäistä kertaa aikoihin sellaista vapaapäivää, jolloin mulla oli mahdollisuus olla kotona ja treeneistäkin välipäivä. Oli kaunis ilma ja vietin ulkona käytännössä koko päivän. Okei, kauniilla ilmalla kaduttaisi viettää koko päivä neljän seinän sisällä, mutta tuolloin havahduin siihen, kuinka hyvä olo ulkona olemisesta tuleekaan. Ulkona olemisella tarkoitan tässä tilanteessa kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä. Salitreeni on mun suuri intohimo, mutta se on erilaista kuin ulkona oleilu. Molemmissa on puolensa. Oikeastaan jollain tapaa jopa nautinnollisempaa on se, kun saa vain kävellä rauhassa ulkona, mieluiten luonnon keskellä. Vailla kiirettä tai aikataulua. Vuosia takaperin olisin tehnyt tätä samaa lähestulkoon ainoastaan siitä syystä, että on pakko liikkua ja on pakko kuluttaa.

Toki arkiaktiivisuus on hyvästä, mutta tällä hetkellä en koe, että mulla on minkäänlaista pakkoa käydä lepopäivinä kävelyllä tai muutenkaan liikkumassa – teen sitä (jos haluan), koska saan siitä hyvän olon itselleni, ulkona oleminen virkistää mieltä sekä tuo energiaa. Yksi hauska liikuntaan liittyvä tavoite kesälle olisi, että tulisi lähdettyä hyvällä porukalla pelaamaan esimerkiksi rannalle lentopalloa tai jotakin muuta rentoa joukkuepeliä. Tällaista en ole tehnyt vielä koskaan aikuistumiseni (tai täysi-ikäistymiseni) myötä, ensinnäkin siksi, että olen halunnut käyttää energiani vain ja ainoastaan omiin treeneihini ja myöskin siksi, että olen kokenut tällaisen aktiviteetin jotenkin todella vastenmielisenä.

treeni_liikunta_ulkona_liikkuminen_urheilu

Miten liikunnan ilon voi löytää? Mulla ei ole tähän suoraa vastausta, sillä jos vihaat kaikenlaista liikuntaa tai liikut pakonomaisesti, ei puhdas ilo löydy välttämättä ihan hetkessä. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, minkälainen olet ihmisenä – vietätkö aikaa mieluummin yksiksesi vai muiden ihmisten seurassa? Rakastatko rauhaa vai jatkuvaa menoa? Tällaisten kysymyksien pohjalta voi lähteä miettimään, mikä voisi olla itselleen sopiva liikuntamuoto. Omasta rauhastaan pitävälle se voisi olla pitkät kävelyt metsässä, muiden seurasta ja vauhdikkaasta menosta pitävälle esimerkiksi jalkapallo, koripallo tai muut pallopelit tai joukkuelajit. Se voi olla juoksua, sauvakävelyä, pyöräilyä, toiminnalista harjoittelua, rullaluistelua, uintia, lentopalloa, sulkapalloa, golfia – ihan mitä tahansa! Toki myös kuntosali ja muut sisällä toteutettavat liikuntamuodot ovat hyvästä, mutta kesällä kelien salliessa voi olla mieluisampaa liikkua ulkona. Esimerkiksi jos on päivittäin 8 tuntia töissä neljän seinän sisällä, on varmasti mielekkäämpää haukata sen jälkeen raitista ilmaa. Toki poikkeuksiakin löytyy ja kumpi tahansa vaihtoehto on jatkuvaa inaktiivisuutta parempi.

treeni_liikunta_ulkona_liikkuminen_urheilu

Liikuntaa ei myöskään tarvitse ottaa liian vakavasti tai liian tavoitteellisesti. Liian tiukat vaatimukset todennäköisesti latistavat koko liikunnan ilon ja aiheuttavat sen sijaan stressiä. Jos et aiemmin ole käynyt kävelyllä kuin kerran kahdessa kuukaudessa, sinun ei tarvitse alkaa lenkkeilemään päivittäin tai edes joka toinen päivä. Kokeile aluksi vaikka käydä kävelyllä kerran viikossa, sillä terveyden kannalta se on jo parempi vaihtoehto kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Jos et nauti liikunnasta sen takia, että koet kuntosi olevan liian huono (et jaksa liikkua sillä teholla kuin haluaisit), niin tämä hoituu vain tekemällä jotain asian eteen. Hapenottokykykään ei kehity, ellei sitä harjoita. Toisaalta, mikäli liikunta tuntuu kaikesta huolimatta vastenmieliseltä suorittamiselta, voit yrittää naamioida sen joksikin toiseksi aktiviteetiksi: kilauta kaverille, ja treffatkaa kävelyn merkeissä. Vaihtoehtoja kyllä löytyy!

Loppujen lopuksi jokaisen on kuitenkin löydettävä liikunnan ilo omasta itsestään, sillä se(kin) tulee sisältä.

Onko sulla kokemuksia pakonomaisesta liikunnasta? Kuinka olet päässyt siitä eroon, vai oletko?

♥ Jade

0

Vastaa

Close Menu