Mitä mulle oikeasti kuuluu?

Huh! Kyselin instagramissa kiinnostaisiko teitä kuulla pientä ns. life updatea mun elämästä ja sainkin ennätysmäärän vastauksia! Mitä ilmeisimmin teitä siis kiinnostaa, iso kiitos siitä ja kaikista vastauksista!

Itseasiassa en edes muista, milloin olisin viimeksi kirjoittanut puhtaasti itsestäni tai omista ajankohtaisista fiiliksistäni. En myöskään ole juuri tuonut näitä muualla somessa esille aikoihin, ja oikeastaan ainut väylä hieman henkilökohtaisempiin asioihin on ollut IG:n story. Joskaan sielläkin on ollut aika harvakseltaan mitään ihmeellistä asiaa 😀

Mihinkään älyttömän syvällisiin asioihin en tässä mene, mutta jotta teillekin selkenisi hieman mitä mun elämässä on meneillään tällä hetkellä, niin pyhitetään tämä postaus kokonaan vain ja ainoastaan minulle!

jaden_elämä_adidas

Opinnot & työt

Tänä keväänä sain opinnoissani kolmannen vuoden purkkiin, mikä tarkoittaa siis sitä, että olen tällä hetkellä luonnontieteiden kandidaatti. Tosin, kandin tarkistuksesta ei ole tietoakaan, eikä liiemmin tutkintopapereistakaan. Pääasia lienee kuitenkin, että kaikki opinnot on suoritettu? 😀 Syksyllä starttaa siis maisterin tutkinto ja meillä biolääketieteessä maisterivaihe on englanninkielinen ja painottuu täällä Kuopiossa molekyylilääketieteeseen. Monien mielestä kuulostaa varmasti mielenkiintoiselta, mutta rehellisesti sanottuna viimeisen vuoden aikana oma motivaationi on laskenut kuin lehmän häntä.

Opiskeluasiat 2.0 – viimeisimmällä tubevideolla puhuin pääsykokeista, ja itseasiassa video olikin kuvattu pääsykokeita edeltävänä päivänä. Myös IG storyn puolella pääsykokeet nousivat muutaman kerran esille, vaikkakaan en tiedä, kuinka moni siihen kiinnitti huomiota. Pääsykoetulosten piti tulla kesäkuun loppuun mennessä, mutta mulle ne pamahtikin sähköpostiin jo kesäkuun ensimmäisen viikon aikana. Ja MÄ PÄÄSIN!! Syksyllä starttaan siis paitsi biolääketieteen maisterivaiheen, myös ravitsemustieteen opinnot. Ravitsemustieteen perusopinnot aloitin avoimen yliopiston puolella vuodenvaihteessa (puhtaaksi oman huvin ja mielenkiinnon vuoksi), ja heti ensimmäisen viikon jälkeen musta tuntui, että that’s the thing. Varsinaisen opiskelupaikan hakeminen oli hetkellinen mielijohde, ja se todellakin kannatti! Oon niin ilonen!

Vanhat tutut työt aloitin heti pääsykokeiden jälkeen. Olin siis viime kesänä koko kesän yliopistolla tutkimusryhmässä duunissa, ja syksyllä jatkoin hommia kanditutkielman merkeissä aina tammikuun loppuun asti. Tässä välissä oli muutaman kuukauden tauko, ja täällä ollaan taas. Tällä kertaa en kuitenkaan vietä koko kesääni neljän seinän sisällä, vaan elokuussa saan jopa lomailla hetken töiden ja uusien opintojen välissä.

Treenit

Koko alkuvuosi painettiin volyymipainotteisella treenityylillä, jossa mulla oli kolmen viikon kierto kasvavalla volyymilla. Tuossa toukokuun loppupuolella muutettiin vähän kuvioita ja nyt tarkoituksena on pyrkiä käyttää isompia kuormia, ja voinkin ilokseni todeta, että pitkästä aikaa tällaisten treenien parissa onkin viime aikoina saanut vetää ennätyspainoilla lähes jokaisessa treenissä 😀

Salitreenejä tulee neljä kertaa viikossa ja näin on ollut koko tämän vuoden ajan. Aiemmin tein vuosikausia viisi punttia viikossa, ja sanottakoon vaikka näin, että enempi ei oo aina parempi. Oon alkuvuoden aikana saanut varmaan enemmän kehitystä aikaan kuin koko edellisenä vuonna yhteensä 😀 Myöskin palautuminen on parempaa tällaisella treenimäärällä ja muutenkin tämä tuntuu itselleni paremmalta ja mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Salitreenit ovat siis ainoita treenejä joita teen tällä hetkellä, eli treenimäärä on kohtalaisen pieni. Tämän lisäksi tulee toki päivittäin hyötyliikuntaa ja silloin tällöin käyn rauhallisilla kävelylenkeillä palauttelemassa kroppaa ja ennen kaikkea mieltä.

jaden_elämä_adidas

Some

Kuten ootte ehkä huomanneetkin, instagramin puolella oon ollut suhteellisen aktiivinen. Se onkin vienyt aikaa muilta kanavilta ja oikeastaan instagram tuntuu tällä hetkellä mulle mieluisimmalta päivittää. Toki oon aina käyttänytkin sitä kaikista aktiivisimmin, mutta esimerkiks viimeisten kuukausien aikana tämä blogi on hieman hiljentynyt, tubesta puhumattakaan. Kirjoittaminen on mulle todella mielekästä puuhaa, tykkään siitä ja se on mulle helppoa. Blogia en kuitenkaan pakon edessä ja väkisin halua päivitellä, koska ilman kirjoitusfiilistä se on aika tuskallista. Mitä tulee tubeen, niin kuten oon aiemminkin sanonut, näillä laitteilla ja varusteilla sen tuottaminen vaan on suhteellisen hankalaa ja hidasta.

Koko alkuvuoden tosiaan käytin kaiken vapaa-aikani pääsykokeisiin lukemiseen tai muihin koulutehtäviin ja tentteihin, joten myös se on pitkälti selittänyt tätä blogin ja tuben hiljaisempaa päivitystahtia. Tälläkään hetkellä en koe oikein mieleiseksi vaihtoehdoksi sitä, että käyttäisin kaiken jäljelle jäävän vapaa-aikani (jota jää siis max pari tuntia päivässä töiden jälkeen) videon editoimiseen tai blogin kirjoittamiseen. Ymmärrätte varmaan, niin kivaa kuin se olisikaan! Suunnitelmissa on kuitenkin tehdä tubeen muutama videopätkä tässä kesän ja alkusyksyn aikana, katsotaan onnistunko tässä projektissa vai en.. 😀 mitään säännöllistä päivitystahtia en lupaa, mutta yritän saada edes pari pätkää ulos!

Fiilikset yleisesti

..ovat vaihtelevat. Päällimmäisenä tulee mieleen työt, koska niistä mun jokainen arkipäivä koostuu. En nauti tästä työstä, mutta asialle en voi mitään tällä hetkellä. Ei tämä loputtomiin sentään kestä. Ylipäätään, oikeastaan, olisi työ sitten mikä tahansa, niin en tiedä nauttisinko siitä, mikäli se sitoisi mut jokainen arkipäivä kahdeksaksi tunniksi neljän seinän sisälle johonkin paikkaan. Tämä ajatus on aina ahdistanut mua, enkä ole koskaan tykännyt siitä. Jo mun ensimmäinen kesätyö lukion jälkeen kotihoidosa oli sitä, että mua ahdisti joka päivä mennä töihin. Vaikka tuolloin sainkin liikkua paikasta toiseen, niin kahdeksan tunnin yhtenäinen työputki, jossa teet hommia, jotka eivät millään lailla sytytä sua, ei vaan iske sitten millään. Ja se, että teet töitä muiden käskyjen pohjalta. Ja muiden aikataulujen mukaan. Se, että mun odotetaan istuvan työpaikalla 8 h päivässä ja kun läheskään koko päivää ei edes ole varteenotettavia hommia, vaan aika kuluu peukaloja pyöritellessä, todellakin rassaa mua. Nyt jos joku työnantaja tätä lukee, niin ei voi mitään. Tämä on mun mielipide, ja mua ei vaan ole luotu tähän kahdeksan tunnin tee-hommasi-ja-lähde-kotiin -muottiin. Ei vaan ole. Tästä päästäänkin siihen, mitä olen viime aikoina, tai oikeastaan viime syksyn kisojen jäljiltä miettinyt paljon – mitä mä oikeasti haluan elämältäni? Ja myös, mitä mä haluan tehdä työkseni? Viime kesänä mulle vahvistui käsitys, että tutkimustyö ei ehkä olekaan the thing. Pari ekaa opiskeluvuotta kun olin kuvitellut jonain päivänä olevani tutkija. No, näillä näkymin sanottakoon, että not gonna happen. Tai riippuu tietysti paljon tutkimusaiheesta ja työnkuvasta, mutta…..

jaden_elämä_adidas

Jos joku ihmettelee, miksi sitten tälläkin hetkellä olen työssä, joka ei miellytä mua, niin myönnän tekeväni tätä puhtaasti rahan takia. Kaikki varmasti tietävät, että opiskelijana ei rahoilla juhlita, ja kun harrastuskaan ei ole mistään halvimmasta päästä, asuminen ei ole ilmaista ja tuet eivät riitä edes vuokranmaksuun, niin pakko sitä on muutama euro jostain hankkia. Ja niistä lukuisista kesätöistä joita hain, tämä oli ainut mihin pääsin (ja toisaalta, ne muutkaan eivät olisi miellyttäneet yhtään enempää, vaan varmasti vielä vähemmän).

En ole koskaan ikinä milloinkaan elämäni aikana voinut kuvitella, että voisin tai edes haluaisin olla yrittäjä. En iki päivässä. Mutta päivä päivältä se vaihtoehto vaan kuulostaa enemmän (vai vähemmän?) ei-niin-pahalta, ja tuon aiemman vuodatuksen perusteella kai oikeastaan lähes ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta, jotta saisin elää sellaista elämää (ja tehdä työtä), josta voisin oikeasti nauttia.

Okei, tästä ei pitänyt tulla mikään tulevaisuuden haaveammatti, taikka tätä-ajattelen-työnteosta -kirjoitus, mutta päällimmäiset fiilikset ovat pitkälti olleet nämä – koska työt täyttää tällä hetkellä valtaosan mun valveillaoloajasta. Odotan mun heinäkuun (kirjoitin aluksi heinäpuun, loistavaa) loppupuolella alkavaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Opinnot jatkuvat kahta kauheammin syyskuun alussa, joten mulla tulee olemaan reilu kuukausi aikaa lomailla. Vitsit miten luksusta, sillä en edes muista milloin oisin päässyt viettämään niin pitkää lomaa! Toisaalta mua hieman mietityttää se, miten oikein tuun käyttämään kaiken aikani. Ei oo kahdeksan tunnin pakollista työpaikkasitoutumista, ei oo pääsykokeisiin tai tentteihin lukemista, ei oo kandin tai raporttien kirjoittamista – mitä mä teen?! Kahtatoista tuntia päivässä kun ei voi oikein treenatakaan.. 😀 No, se selvinnee ajallaan.

jaden_elämä_adidas

Töitä lukuunottamatta asiat on kauttaaltaan hyvin ja elämä sujuu omilla raiteillaan. Kuten aiemmasta varmasti kävi selväksi, olen viime aikoina ja erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana alkanut miettimään ja myös hahmottamaankin oman elämäni suuntaa, mihin haluan sitä viedä ja mitä mahdollisesti haluaisin tehdä. Aika isoja juttuja.

Mitä tulee arkeen, niin nautin siitä pienestä vapaa-ajasta, joka mulle töiden (ja treenien) ohella jää, vaikkakin tuntuu vaikealta keksiä mihin sen ajan kuluttaisi. Sanoisin eläväni jonkinlaista ”urheilijan” arkea, sillä aika pitkälti kaiken toimintani taustalla on mun tavoitteet. Viime aikoina olen mm. oppinut vieroittumaan puhelimestani yöllä (kannattaa kokeilla, eli jättää puhelin yöksi toiseen huoneeseen), sekä lopettanut illalla youtuben tai sarjojen katsomisen koneelta. Tämä onkin vaikeuttanut illan ajankäyttöä – mitä mä oikein voin tehdä? 😀 Ruudun sijaan oon joko lukenut hetken kirjaa, venytellyt tms, ja reilun viikon ajan oon ottanut iltaan taas lyhyen rahoittumishetken (meditaatioksikin sitä voisi kutsua).

Eipä tässä siis järin ihmeellisiä asioita ole, mutta kiva purkaa vähän näitäkin asioita ylös. Toivottavasti tämä postaus valotti teillekin elämäntilannettani 🙂

♥ Jade

1

Vastaa

Close Menu