Kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja

Jokaisen elämässä on varmasti tullut eteen hetki, kun vuorokaudesta yksinkertaisesti loppuu tunnit kesken.

Pitää käydä koulussa ja hoitaa opiskelujuttuja myös kotona koulun jälkeen, pitää tehdä ruokaa ja syödä, käydä salilla ja ruokakaupassa, prepata seuraavan päivän tai viikon eväät, laittaa pyykinpesukone päälle, laittaa vaatteet kuivumaan, käydä suihkussa, pitäisi muistaa vähän venytellä ja rentoutua, käydä kaverin kanssa kahvilla ja ohessa ois vielä ihan kiva selata vähän someakin ja postata uusi IG-kuva. Sitten on vielä lapset ja lasten koulut, oma yritys pyöritettävänä, harrastukset, koiran ulkoilutus, kalojen ruokkiminen, puolison sukkien silitys ja autostakin loppui bensa. Ja kaikki tämä piti muistaa päivittää IG storyyn.

Suorittamista suorittamisen perään, juostaan paikasta toiseen ja kun tehdään yhtä asiaa, mietitään jo seuraavaa. Ei ihme jos stressaa.

ajankäytön_valinta_stressi_ja_suorittaminen_jade_kotona

ajankäytön_valinta_stressi_ja_suorittaminen_jade_kotona

On velvollisuuksia, jotka on pakko hoitaa päivästä riippumatta – esimerkiksi koulu tai työt. On myös välillä syötävä ja tehtävä ruokaa, ellei sitten elä ikuisessa paastossa tai pelkällä valmisruualla. Muutoin päivittäinen ajankäyttö on pitkälti itse valittavissa: käytätkö tuntikausia sosiaalisen median selaamiseen, ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi myöhässä sovitusta tapaamisesta? Tai unohdutko kenties katselemaan Netflixiä tai syventymään koulutehtäviin tuntikausiksi, sen sijaan että tekisit jotain hyödyllisempää ja itsellesi tärkeämpää?
Vastaavat tilanteet ovat myös allekirjoittaneelle varsin tuttuja. Erityisesti viime päivien aikana olen saattanut uppoutua opiskeluun, jota riittäisi tällä hetkellä loputtomiin. Illalla huomaan, että olen koulupäivän jälkeen maannut neljä tuntia sohvalla läppäri sylissä kouluhommia tehden. Sitten eikun syömään, suihkuun ja nukkumaan ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Miltä tällainen elämä kuulostaa?

Ajankäyttö on siis pitkälti oma valinta. Se mikä tekee elämästä merkityksellistä, on käyttää aikaa omien arvojensa mukaisesti. Esimerkiksi jos arvojesi kärkipäässä on ystävyyssuhteiden vaaliminen, valitset nähdä ystäviäsi enemmän kuin siivota kotia. Mikäli oma aika on sinulle tärkeää, menet vaikkapa metsään kävelylle, meditoit, luet kirjaa tai teet jotain itsellesi mielekästä sen sijaan, että selaisit Instagramia tai pänttäisit tenttiin tuntitolkulla. On todella uuvuttavaa sekä äärimmäisen turhauttavaa, mikäli illalla huomaa päivän kuluneen ohi ilman minkäänlaisia omia arvoja palvelevia asioita.

Toisaalta saatat hukuttautua vähäpätöisemmän arvon toteuttamiseen sen sijaan, että keskittyisit itsellesi tärkeimpiin arvoihin (esimerkiksi opiskelet päivät pitkät sen sijaan, että ottaisit itsellesi omaa aikaa). Sekin uuvuttaa ja saa pidemmän päälle elämän tuntumaan yhdentekevältä ja ajanhukalta. Kannattaa siis ottaa selvää, mikä on itselle oikeasti tärkeää.

ajankäytön_valinta_stressi_ja_suorittaminen_jade_kotona

ajankäytön_valinta_stressi_ja_suorittaminen_jade_kotona

Ajankäytön ja arvojen lisäksi kannattaa huomioida se fakta, että valmista ei tule. Ei missään eikä milloinkaan, vaikka kuinka tekisit ja suorittaisit. Olen kokenut sen itse useamman kerran ja taas pieni muistutus olisi paikallaan.
Esimerkiksi yrittäjyydessä töitä on tarjolla loputtomiin ja jos sille polulle astuu, päivässä ei ole enää sekuntiakaan aikaa muuhun kuin työntekoon – yrität saada valmiiksi mahdotonta, loputtomuutta. Tämä ajattelutapa ajaa osaltaan myös ”sitten kun” -elämään, joka niinikään on varmasti jokaiselle tuttu ilmiö; aloitan maanantaina, ensi kesänä toteutan xx, palkkapäivänä ostan x, viikonloppuna teen sitä ja tätä jne. Valitettavaa on se, että usein tämä sitten kun -hetki ei koskaan toteudukaan.

Aika on suhteellinen käsite. Ihmisen biologinen vuorokausirytmi on keskimäärin 24 tuntia ja myös esimerkiksi yhteiskunta on ajaa meitä tähän rytmiin. Vuorokaudessa on 24 tuntia, eikä niitä pystytä lisäämään hatusta vetämällä. Mutta mikä on lohduttavaa? Se, että olemme jokainen samassa tilanteessa. Meillä jokaisella on käytössämme samat 24 tuntia ja meillä jokaisella on myös valta päättää, mihin ne tunnit käytämme.

Jos siis aika meinaa loppua kesken ja tuntuu, ettei vuorokauden 24 tuntia enää riitä, muista että:

  • Päätät itse mihin aikasi käytät
    • Työn teko on valtaosalle pakollista. Jos se tuntuu pakkopullalta, vaihda työpaikkaa ja ala tekemään sitä, mistä tykkäät. Työn täytyy tuntua merkitykselliseltä.
  • Saat paremman olon kun käytät aikaa itsellesi merkityksellisiin asioihin (erityisesti sen sijaan, että suoritat ja juokset paikasta toiseen)
  • Aikaa kannattaa käyttää arvojen mukaisesti
    • Eli ensin on olennaista selvittää omat arvonsa, mikä elämässä on tärkeää?
  • Suorittaminen ei ole oikotie onneen, vaan kauemmas siitä
  • Valmista ei tule vaikka kuinka tekisit
    • Jossain kohtaa on oikeasti vaan pakko viheltää peli poikki; et voi loputtomiin tehdä, tehdä ja tehdä ilman pysähtymistä. On priorisoitava asioita ja hyväksyttävä, ettei kaikkea voi, eikä tarvitse, tehdä samaan aikaan ja samana päivänä. Laadi itsellesi rajat!
  • ”Sitten kun” -elämän sijaan kannattaa keskittyä nykyhetkeen ja siihen, mitä tällä sekunnilla oikeasti teet
  • Ajanpuute johtuu omista valinnoistasi ja se johtaa kiireeseen. Kiire on itse valittua ja ajaa suorittamiseen, joka puolestaan aiheuttaa stressiä, uupumusta tai jopa masennusta. Voit valita itse.

Käytä aikasi fiksusti

♥ Jade

0

Vastaa

Close Menu