Ensimmäinen kirjoitus Poselandilla

Moikka ja ihanaa keskiviikkoa!

Vitsit, tätä päivää mä olen odottanut.

Sitä, että pääsisin mukaan Poseland bloggaajien joukkoon ja kirjoittamaan tälle upealle sivustolle.
Haluan tuoda Poseland Networkille pienen lisäannoksen fitnestä sekä kertoa parikymppisen (kyllä, olen ikuinen 20-vuotias) muijan elämänmenosta niin fitneksen, opiskelujen, töiden ja normiarjen saralla. Fitnesspuolesta pitää huolen vähintäänkin viikottaiset dieettikuulumiset, jossa avaan sitä, minkälaista valmistautuminen kohti fitnesskisoja on ja mitä itse ajattelen koko touhusta. Lisäksi blogissa tulette kohtaamaan syvällisempää pohdintaa elämästä ja kaikesta, mitä se voikaan pitää sisällään. Tätä mä rakastan yli kaiken! Haluan tuoda esille myös vaikeampia aiheita ja asioita, joita olen itse kokenut, ja joiden kirjoittamisesta koen olevan paljon hyötyä myös muille. Ylipäätään kaikenlainen asioiden syvempi pohdinta, itsensä kehittäminen ja erityisesti mentaalipuolen kehittäminen ovat asioita, jotka ovat saaneet vasta hiljattain suuremman roolin mun elämässä ja näille haluaisin antaa yhä enemmän aikaani. Luonnehtisin itseäni introvertiksi, joka silloin tällöin kaipaa pientä vilskettä elämäänsä.

Olen monelle varmasti uusi kasvo (tai no, eihän mua kukaan tunne) ja somemaailmassa olen tuonut esille pääasiassa fitnessharrastustani. Tällä hetkellä siis valmistaudun vuosia kestäneen projektin, unelmani, tavoitteeni, loppuhuipennukseen, joka luultavasti on vasta kaiken alku. Aion siis syksyllä nousta ensimmäistä kertaa bikini fitness -kisalavoille, josta olen haaveillut aina saliharrastukseni alkuajoilta lähtien – vuosien, vuosien ajan. Fitness ei varmasti tule loppumaan kisojen jälkeenkään, mutta lopullisen ratkaisun kilpailemisen jatkamisesta pystyn tietysti tekemään vasta, kunhan olen kokenut sen kerran.

Kisadieettaamisen (ja siitä stressaamisen, long story girls!) ohella kesäni on kulunut oikein mukavasti neljän seinän sisällä, enkä aurinkoa ole juuri päässyt näkemään. Olen kuitenkin enemmän kuin kiitollinen aivan mahtavasta työpaikasta yliopistolla ja mahdollisuudesta päästä oman alan töihin kahden vuoden opiskelun jälkeen.

Mutta, ettei tämä pienimuotoinen esittely venyisi kilometrin pituiseksi, haluan vielä mainita (ellei se jo tullut esille), että rakastan kirjoittamista yli kaiken! Sekä pientä sarkasmia siinä ohella. Älkää siis ihmetelkö, jos verkkokalvoillenne ilmestyy A4-pituinen tarina aivan turhanpäiväisestä aiheesta – that’s me!

Ihanaa kun olet klikannut blogini auki ja toivottavasti seuraat mielenmenoani jatkossakin! Aivan mahtavaa olla täällä!

PS. Aiempia blogikirjoituksiani pääset lukemaan täältä!

– Jade

2

Vastaa

Close Menu