Dieettiviikko 10 – puolivälissä ollaan!

Outs. Dieetin puoliväli ei kuulosta mun korvaan hyvältä. Noh, siitä huolimatta, katsotaan missä mennään.

En ole edes ajatellut, että tässä oltaisiin näin pitkällä – siis puolivälissä, mitä ihmettä? Voisin kysyä, mihin tää aika on mennyt. Vieläkään ei edes tunnu siltä, että olisin dieetillä. Ja kohtahan pitäisi olla jo kisat kisattu.

Edellisellä viikolla astui voimaan puntarikielto ja samalla mennään edelleen – tsekkaan painon silloin, kun siltä tuntuu. Tällä viikolla se on tarkoittanut sitä, etten ole käynyt vaa’alla juuri ollenkaan. Maanantaina pidin jälleen korkeakalorisen päivän, jonka jälkeisenä aamuna tsekkasin mielenkiinnosta painon – valmentaja mainitsi viimeksi ohimennen, että voisin joskus katsoa, kuinka paljon paino nousee ”tankkauksesta” ja kuinka nopeasti kroppa siitä tyhjenee. Lukemat olivat tiistaiaamuna aika korkealla (osin kiitos kuuluu myös naisen hormonitoiminnalle) ja muutenkin koko viikon ajan kroppa oli melko nesteinen.
En tiedä vaikuttaako tämä kuumuus jollain tapaa kropan nesteisyyteen. Ilmeisesti vaikuttaa, vaikka luulisi, että koko ajan hikoillessa kroppakin tyhjenisi ylimääräisestä nestepöhöstä. Käytännössä tapahtuu kuitenkin aivan päinvastoin! Täytynee ottaa selvää, miksi näin tapahtuu. Miksi kroppa alkaa entistä kovemmin pitämään nesteistä kiinni, kun niitä menetetään?

Mitään muutoksia aiempaan ei tällä viikolla tehty. Treenit teen parin päivän sykleissä – kaksi salitreeniä, joita seuraa lepopäivä. Aerobista ei ole, lukuunottamatta normaalia hyötyliikuntaa ja viikonloppuaamuisin tehtävää 15-20 minuutin kevyttä kävelylenkkiä, koska tällöin ei tarvitse kävellä töihin kuten arkena. Muista asioista mainittakoon sen verran, että keväästä lähtien mun hormonitoiminta on elänyt aivan omaa elämäänsä, eikä säännöllisyydestä ole enää tietoakaan. Tämä kuitenkin alkoi jo ennen kisadieettiä, oletettavasti stressin takia. Sama homma on kuitenkin jatkunut kuukaudesta toiseen ja voisin arvella, ettei jatkuvassa energiavajeessa oleminen ainakaan asiaa paranna. Minkäs teet.

Viikon mittaan oma fiilis vaihteli aika laidasta laitaan ja päällimmäiseksi tunteeksi alkoi taas puskea epätoivo. Epätoivon hetkiä koin erityisesti silloin, kun muut ihmiset kyselivät dieetin etenemisestä. Eihän mun muuten juurikaan tarvitsisi miettiä koko asiaa, etenemistä tai etenemättömyyttä, mutta jos joku sitä kysyy (tällä viikolla jouduin siis selittämään tilannetta pariin otteeseen, ensin hyvälle ystävälleni ja toisen kerran luottohierojalleni). Kun asiaa alkaa puida tarkemmin, se alkaa vaivaamaan. Toisaalta, asiat on hyvä käsitellä eikä pyyhkiä sivuun – jossain kohtaa ne tulevat aina eteen. Asioihin ei kuitenkaan pitäisi jäädä kiinni, murehtimaan. Mutta asiaan! Parin viikon päästä täytyisi olla seuraavassa painotavoitteessa, johon on yli pari kiloa matkaa. Viikon aikana paino ei tehnyt elettäkään laskusuuntaan, ennen kuin nyt sunnuntaina hyppäsin vaa’alle ja tulos oli 600 grammaa alaspäin – vihdoin! Periaatteessa sovittuun tavoitteeseen on matkaa enää 1,3 kiloa, mutta itselläni on (tottakai) kovemmat tavoitteet, ja mitä lähempänä pyöreitä tasalukemia olen, sen tyytyväisempi olen., tai olisin. Mutta, katsotaan.

Tänään kirjoittelin valmentajalle kuulumisia yli viikon tauon jälkeen – luoja että tuntui pitkältä ajalta! Kriiseilin hieman tätä ajan kulua ja sitä, että puolivälissä ollaan – samassa ajassa täytyisi kaivaa kisakunto esille ja se tuntui ihan älyttömältä ajatukselta. Valmentaja kuitenkin rauhoitteli ja kertoi realistisen tilanteen – tähän mennessä ollaan pudotettu lähes 5 kiloa. Vaikkei tahtia kiihdytettäisi, niin samalla menolla oltaisiin n. arvellussa kisapainossa 10 viikon kuluttua. Ja tästä vielä nesteiden poistossa lähtisi 1-2 kiloa. Okei, kuulostaa ihan järkevältä! Mun on vaan jotenkin hankala ymmärtää se, ettei mun tarvitse olla kisakunnossa kuin kisapäivänä. Haluaisin olla siinä rutkasti etuajassa, niin, ettei olisi mitään mahdollisuutta kiireeseen tai sille, ettenkö varmasti pääsisi kuntoon. Mutta, en ole koskaan ollut kisakunnossa ja kuulemani mukaan sen ylläpitokaan ei ole mitenkään järkevää, joten ei kai tässä muukaan auta kuin uskoa valmentajaa.. Ja kyllä, ei mulla muuta vaihtoehtoa olekaan.
Valmentajan mukaan kunto on mennyt ”kivasti eteenpäin”, mikä tuntuu tottakai ihan mahtavalta palautteelta. Alan olemaan itse täysin sokea omalle peilikuvalleni, enkä huomaa juuri minkäänlaisia muutoksia. Tai no, huomaan sen, onko kroppa tänään nesteinen vai erittäin nesteinen.  Ensi viikolla dieettiin on tulossa pieni muutos, joka koskee vain yhtä päivää. Tästä kuitenkin vasta seuraavan viikon kuulumisissa!

Kaiken kaikkiaan tiivistettynä sanoisin, että tämä tuntuu vaan yksinkertaisesti liian helpolta. Tällä viikolla kuumuus on kyllä verottanut omaa jaksamista, kenenpä ei, ja olo on tuntunut toisinaan aika veltolta. Kokonaisuudessaan mulla on kuitenkin edelleen fiilis, että ihan kuin ei dieetillä oltaisiinkaan. Ei tämä voi mennä näin kevyesti ja kivuttomasti!

Palaillaan dieettikuulumisissa ensi viikkolla!

♥ Jade

 

2

Vastaa

Close Menu