Bikinifitnesskilpailijat – joukko toistensa kopioita

Edessäni kävelee ees taas vahvasti meikattuja tyttöjä volyymiripset vilkkuen. Hiukset tupeerattuina, kevyt tekorusketus iholla. Barbeja tiimihuppari tai kevyt musta verkkatakki päällä, pienet shortsit jalassa. Seison seinän vierustalla vanhoissa verkkareissa ja Adidaksen t-paidassa. Kädessäni roikotan korkkaripussia. Katselen niitä tyttöjä ja mietin, että mitä helvettiä mä täällä teen. M-I-T-Ä M-Ä täällä teen? Ainiin, nää on niitä fitnessihmisiä. Mun olo on ulkopuolinen, alistunut ja mielessä velloo jonkinlainen huonommuuden tunne. Mä en kuulu tähän joukkoon, ei, en. Mä en ole tuollainen. Pitäiskö mun olla tommonen? Pitäiskö munkin näyttää tolta?

Se oli viime lauantai.

jade_adidas_verkkarit_bikinifitness_ulkonäkö

Kyllä, palataan taas hieman tähän samaan aiheeseen. Viime lauantain kokemus oli pysäyttävä. Kaikki nämä vuodet mä oon halunnut olla ”yksi niistä”, mutta tällä hetkellä mä haluan ennemminkin pysyä kaukana ”niistä”. Fiilis on vastenmielinen.

Bikini fitness. Sanotaanko näin, että tyypillinen bikini fitness -kilpailija/harrastaja on parikymppinen tyttö, jolla on pitkät, suoristetut ja tupeeratut hiukset, tuuheaakin tuuheammat volyymiripset ja selkeä pakkeli naamassa. Päällä on aina tiimitakki ja uusinta mallistoa olevat trikoot. Hurjimmilla on ehkä jopa verkkarit, mutta laadukasta merkkiä tietysti. Ja nämä ihmiset eivät koskaan liiku yksin, vaan vähintäänkin toisen vastaavanlaisen yksilön kanssa.
Toki on myös poikkeuksia, mutta kun näitä fitnessihmisten kokoontumisia tapahtuu pari-muutaman kerran vuodessa, niin yleensä lookki on tämä.

Mä ihan oikeasti ajattelin, että kuuluisiko munkin näyttää tuolta. Onhan mulla joskus ollut niin volyymiripset kuin hiustenpidennyksetkin – kirsikkana kakun päällä vieläpä samaan aikaan. Mutta ei, en voisi kuvitellakkaan vastaavaa tilannetta enää.

Miksi pitäisi yrittää sopia johonkin muottiin?

No, koska hyväksyntä, joukkoon kuuluvuus, ”laji”. Stereotypia. Mutta pitääkö jokaisen olla samasta puusta veistetty? Ei. Mutta valitettavasti moni on. Itselläni on aina ollut näissä ”fitnesspiireissä” äärimmäisen ulkopuolinen olo. En juurikaan tunne muita kilpailijoita, eikä mun kaveripiirissä ole fitnesskilpailijoita. En vietä vapaa-aikaa, tai muutakaan aikaa, muiden kilpailijoiden kanssa. Ehkä yksi iso syy on se, että en kuulu mihinkään isoon tiimiin. Tiedättehän – on kisatiimejä, jotka koostuvat lähes yksinomaan bikinikilpailijoista. Tai ylipäätään fitnesskilpailijoista, oli kyseessä sitten bikini, body tai minkä tahansa lajin edustaja.

Vuosikausia mä oon kuitenkin haaveillut tästä, tietysti haluaisin, että mun lähipiirissä ja kaveriporukassa olisi samanhenkisiä ihmisiä. Olis siistiä jutella asioista, jotka toinen varmasti ymmärtää. Tehdä vapaa-ajalla yhteisiä juttuja. Mutta mä oon aina jotenkin tuntenut itseni ”outsideriksi” tässä joukossa. Toisaalta, en oikein osaa kuvitella tilannetta, että hengaisin näiden barbien kanssa – ei millään pahalla. Ja hieman pidemmälle ajateltuna, tuskin nämä volyymiripsi-hiustenpidennys-rakennekynsi-meikkivoide -ihmiset paljoa mun lähettyvillä viihtyisikään, tai ei ainakaan ulkonäön puolesta 😀

jade_adidas_verkkarit_bikinifitness_ulkonäkö

Ehkä tämän lajin parista vielä joskus löytyy enemmän itseni kaltaisia ihmisiä – ei sitä barbilookkia, laitettuja kynsiä ja tekoripsiä, vaan luonnollisuutta, aitoutta, keskittymistä tekemiseen. Aiempaan postaukseen viitaten; enemmän urheilua, vähemmän fitnessmalleilua.

En sano, että kaikkien lajin harrastajien pitäisi olla sellaisia kuin minä – ei todellakaan. Lajin stereotypia on mikä on, ja sitä se tulee varmasti myös olemaan jatkossa. Uudet kilpailijat ottavat mallia aiemmasta ja menevät samaan muottiin, jolloin suuri kuva pysyy muuttumattomana. Tässä kohtaa kuitenkin pieni huomio sille, että toivottavasti kukaan ei muuta itseään lajin takia, tai ala tietoisesti pyrkiä siihen, että ”näyttää bikinifitnesskilpailijalta” (enkä nyt puhu fysiikasta). Bikini fitnesstä voi harrastaa ja kilpailla myös ilman volyymiripsiä, tupeerattua tukkaa ja highlighteria, kisameikki toki erikseen 😉

Harrastan bikini fitnesstä, näytän siis tältä

Mun mielestä on jotenkin kiehtovampaa ja siistimpää, että ihminen, jonka ulkonäöstä ei ikinä uskoisi hänen kisaavan lajissa, seisookin toisinaan siellä line up -rivissä tällingissä. Tiedättekö, se, että ”normaali” ulkonäkö tarkoittaa käytännössä harjaamattomia hiuksia, verkkareita ja isoa hupparia sekä sitä, ettei oikein tiedetä minkä väristä pakkelia mihinkin kohtaan kasvoja pitäisi laittaa.

Mutta kuten sanottua, tämänkään ei tarvitse (saatika ehkä kannata 😀 ) olla mikään tavoiteltu ulkonäkö tai tila. Mutta mikäli se on henkilöä itseään, niin miksipä ei. Jokainen olkoon sellainen kuin omakseen kokee, mutta olisi hienoa saada vähän erottuvuutta stereotyyppisten bikinityttöjen joukkoon.

jade_adidas_verkkarit_bikinifitness_ulkonäkö

Omasta pienestä ajatushairahduksestani (”pitäisikö munkin näyttää tuolta?”) selvittyäni tiedostan nyt äärimmäisen vahvasti sen, että on aivan turha yrittää pyrkiä johonkin muottiin. Eikä ainakaan sen takia, että ”kaikki muutkin näyttävät siltä”. Mä haluan pysyä omana itsenäni – tarkoitti se sitten sitä, että muut kilpailijat tai lajin parissa olevat ihmiset pitävät mua resupetterinä tai jotenkin lajiin kuulumattomana tai mitä ikinä. Mulle tärkeintä on omien arvojeni toteuttaminen, ja toivoisin että myös muut kuuntelisivat omia arvojaan – olivat ne sitten minkälaisia tahansa.

Minkälaisia ajatuksia tämä herättää teissä? Onko valtaosa bikinifitnesskilpailijoista samasta puusta veistetty – ja pitäisikö näin olla?

♥ Jade

6

This Post Has 2 Comments

  1. Ymmärrän kyllä mitä meinaat stereotypialla, kyllähän ihmisellä usein tulee esille tarve kuulua joukkoon. Itse taidan olla lähellä tätä sun kuvailemaa tyyppiä, mutta esim töissä ja arkena en jaksa liikaa tälläytyä, mutta jos lähden johonkin nii sillon tykkään olla parhaimmillani, mulle se tarkoittaa meikkiä, irtoripsiä ja korkoja. Toki tää laji kun on kauneuskisaakin ja haetaan itsestän huoltapitäviä naisia niin usein se myös näkyy arkena ja varsinkin saman lajin ”joukkotapahtumissa” helpommina. Jokainen tosiaan kuitenki tehköön miten itse kokee parhaaksi.

    1. Hyvä pointti tuo kauneuskisaan viittaaminen – se ehkä selittääkin ison osan näistä tapauksista. Toisaalta, voidaan myös ajatella lajin kahta eri puolta: on urheilua, ja on kauneuskilpailua. Mitä sitten kukin edustaa, on tietty jokaisen oma asia.

      Sama pätee myös tuohon, mitä kukin yksilö pitää ”parhaimmillaan oloa”. Esimerkiksi itselleni nuo mainitsemasi asiat ovat jo niin övereitä, että kyseessä saisi olla varsin suuren luokan juhlat, että tälläytyisin irtoripsiin (tuskin kyllä silloinkaan) ja korkoihin. Mutta tosiaan, mielipide- ja makuasioitahan nämä ovat, eikä mikään ole oikein tai väärin. Pääasia on, että itse tekee ja edustaa sitä, minkä parhaimmaksi ja omakseen kokee 🙂

Vastaa

Close Menu