Valitusvirsi

 

Sairastelu

”I don’t know if I should laugh or cry” 

Hyvää perjantaita kaikki ja kysymys heti alkuun kuuluukin: miksi kukaan ei kertonut, että pikkulapsen kanssa sairastetaan sitten ihan oikeasti joka toinen hemmetin viikko?? Eipä se toisaalta olisi kyllä kai mitään auttanut, vaikka olisikin.

Tai ehkä joku joskus on maininnut jotain sinne päin. Mutta eihän sellasta usko… Koska ihan liiottelultahan se kuulostaa… No nyt tiedän, että se on itseasiassa lähempänä vähättelyä.

Toissapäivänä tohtorin tuomio oli siis… voitteko kuvittella: angiina, tulirokko, eneterorokko ja märkärupi.

Öööö… Niin mitä? Ne kaikkiko ja samaan aikaan? – Juu kyllä.

Ja vastahan siitä on reilu viikko kun viimeksi neiti oli kuumeessa.

No, nyt kolmatta päivää siis pikkusen potilaan kanssa kotona ja tässähän hajoo kuuppa, kun ei voi edes ulkoilemaan lähteä. Juuri ja juuri kaupassa voi kipaista ja siinähän on sitten mammankin päiväohjelma taputeltu. Tulee ihan mieleen jäädä kassaneidille kuulumiset jaarittelemaan jonon kasvaessa takana, kun ei muutakaan sosiaalista suhdetta ole voinut ylläpitää muutamaan päivään. Onko siis väärin jättää sairas lapsi mummin hoiviin muutamaksi tunniksi, että pääsee edes vähän ottamaan happea ja perjantai-iltana syömään jonnekin muualle kun oman ruokapöydän ääreen kylmäksi jäähtynyttä ruokaa itkevä lapsi toisessa kainalossa? Mun mielestä se on tosi ok. Superäidit senkun kivittää, mutta mä meen.

Huumori on nyt loppu tähän jatkuvaan sairasteluun ja kun lapsi tervehtyy niin sitten sairastan itse, ja sitten taas toisinpäin. En yleensä oikeasti kauheasti valita, mutta nyt vuodatan kaiken patouman ulos, olkaa hyvät.

Neuvoja olen yrittänyt saada ja ne on: ”muuta etelään ja ota lapsi pois päiväkodista” ja toinen on… Sitä ei ole. Vertaistukea kyllä löytyy. Koska tämähän on kaikilla joko läpikäyty ja jos ei, niin sitten se on edessä. Tämä on kuulemma tärkeä vaihe käydä läpi kun lapsi kasvattaa vastustuskykyään. On varmasti. En sitä sano… Mutta varoituksen sana kaikille ensimmäistä vauvavuotta eläville tuskailijoille… Vauvavuosi on itse unelmaa, kaikki vaikeudet alkaa vasta kun lapsi on täyttänyt vuoden. Siinä tullaan siihen kohtaan missä totuus iskeytyy päin näköä. Juuri kun olet ”selvinnyt” vauvavuodesta ajatellen ” huhhuh… Onneksi se on ohi” , niin silloin tajuat, että kaikki onkin vasta edessä.

Luojalle kiitos Amanda on oikeesti ihan mielettömän reipas lapsi ja tekee tästä ehkä mahdollisimman helppoa, mutta kirjaimellisesti helppoahan, etenkään henkisesti tämä ei missään tapauksessa ole. Mulle, joka on vielä maailman menevin ihminen, tällänen kotona nyhvääminen on kuin kidutuskuolema…

Onneksi on sentään Netflix <3

Ei mulla muuta, tulipahan oksennettua tämäkin asia tähän väliin.

Nauttikaa viikonlopusta!

4

This Post Has 8 Comments

  1. Voimia ja halauksia sinne ❤️
    Se tunne kun oma lapsi on kipeänä toistuvasti siinä tuntee olon hyvin voimattomaksi. Vinkkejä ja ohjeita tulee enemmän kuin laki sallii. Sä tiedät kuitenkin ne parhaat ja sen avulla taistelette kipeys aallot ohi ❤️
    Nimimerkillä mun keskimmäinen sairasti koko taapero iän ja nyt tuo 14 vee nuori herra on hyvin harvoin kipeä, kuulostaa varmaan korviin pitkältä taistelulta mut päivä kerrallaan ja lähetän voima halin sinne

    1. Kiitos ???????????? Joo ei nyt ihan nurkan takana oo toi teini-ikä, mutta hyvähän se on jos edes siihen mennessä ois super vastustuskyky kasvatettu ja tällä mittakaavalla sairastelu olis takana päin ????????

  2. Voi ei, tsemppiä sinne! <3
    Oon päiväkodissa töissä ja ikävä kyllä toi lasten jatkuva sairastelu tossa iässä on hurjaa tosi monilla 🙁

    1. Kiitos! joo niinhän se taitaa olla ????????????

  3. Tsemppiä sinne Ira! Missään nimessä ei ole väärin ajatella myös itseään tässä. Et voi hoitaa lastasi hyvin, ellet itse voi hyvin!
    Lapsesi aistii jos sinulla on stressiä, joten on ihan oikein, että käyt välillä hengähtämässä.

    Toivottavasti pikkuinen paranee pian! <3

    1. Kiitos Alona???? toivotaan! ????????????

  4. Samaa mieltä Alonan kanssa. 🙂 toipumista!

    1. Kiitos.????

Vastaa

Close Menu