Missä treeni-into?

”Fitness is not about being better than someone else, it’s about being better than you used to be

Heipä hei kaikille ja tervetuloa lukemaan mun pohdintoja taas. Tänään havahduin siihen, että nyt kun ei ole mitään ”tekosyytä” (kuten pääsykokeisiin lukeminen) olla treenaamatta, niin mihin on kuitenkin jäänyt treeni?
Muistelen niitä aikoja, kun töiden jälkeenkin salilla käynti oli poikkeksetta päivittäistä ja vielä hetki sitten kuitenkin säännöllistä, vaikkei ehkä ihan päivittäistä. Nyt on mennyt jo useampi viikko putkeen ilman kunnon treeniä. En oo aiemmin viitsinyt ottaa siitä stressiä, koska muuten katoaa kaikki nautinto ja koko urheilu muuttuu pakkopullaksi. Mutta nyt alkoi stressaamaan se, miksen lainkaan stressaa siitä. Missä on kaikki halu ja palo lähteä hikoilemaan kunnolla. Tai miksi se perse on niin vaikea ollut nyt nostaa edes kotitreeniin.

Kesä ja rantaloma on kuitenkin edessä, ja olin asettanut itselleni tietyt tavoitteet saada kroppa kuntoon. Ruokavalio on sentään pysynyt suurimmaksi osaksi kurissa, mutta tämä treenaaminen tuntuu nyt jotenkin äärimmäisen vaivalloiselta. Energiaa ei tunnu riittävän iltaisin muuhun kuin sohvalla makoilemiseen, vaikkei mun arki muuten nyt niin kovin raskas tällä hetkellä ole edes. Mistähän sitä kadonnutta treeni-intoa voisi lähteä hakemaan?

Tiedän, että kun sen saisi jotenkin huijattua taas rutiiniksi ja osaksi päiväohjelmaa, niin siitä se sitten lähtisi. Mutta tarvittaisi nyt se motivaatiopotku joka tönäisee liikkeelle. Pylly ei pyöristy istumalla sen päällä, se on vaan surullinen fakta. Eikä pääasia ehkä edes ole se kroppa vaan se hyvän olon tunne treenin jälkeen, kun oikein tuntee miten veri kiertää ja tietää vetäneensä täysillä. Sen jälkeen raikas suihku ja puhtaisiin lakanoihin kaatuminen on ehkä parasta maailmassa…

Miksi siis edelleen istun tässä sohvalla tätä miettimässä…?

1

Vastaa

Close Menu