Lomaflopit vol.1

Hello there!

Lomat on aina ihania ja matkakuvat yleensä kaikilla poikkeuksetta upeita, jotka saa kasvot vihertymään kateudesta, mutta niiden taustalla voikin olla monenlaista tarinaa.

Mulla on yleensä lomat mennyt ihan kivasti, mutta harvemmin on silti kaikki mennyt aivan putkeen.

Kerron teille seuraavissa postauksissa ne jutut, mitkä itsellä on mennyt vihkoon lomamatkoilla kauniista kuvista huolimatta.

Alolitetaan Thaimaasta 2012

Lähdin ystäväni Mariannen kanssa kahdeksi viikoksi ekaa kertaa ulkomaille ilman vanhempia.

Ensin tapahtui klassinen palaminen (aurinkovoiteista huolimatta). Marianne paloi niin pahasti, että itki hysteerisenä apteekin lattialla ja apteekkarikin siinä vaiheessa ymmärsi, että tähän ei mitkään aloeverat enää tepsi, vaan antoi tiskin alta vähän järeämpiä pillereitä, jotka myöhemmän googlailun jälkeen paljastui mm. leikkauksissa käytettäviksi rauhottaviksi. No, ne onneksi kyllä sitten rahoitti pahimman tuskan, ja kun tästä parin päivän varjossa olon jälkeen toivuttiin, tulikin seuravaa vastaisku,

Olimme tulossa rannalta, syöneet ruokaa ja juoneet vettä normaalisti, eli paljon, Päätimme matkalla hotellille jäädä parille drinkille terassille. Istuimme baaritiskillä koko ajan ja joimme yhteensä 4 drinkkiä, ja mulla ei itselläni varsinkaan etelässä meinaa millään nousta alkoholi hattuun, kun on niin kuuma, ettei sitä alkoholia tunne veressä samalla tavalla kuin täällä pohjolassa, joten sitä saa kiskoa ihan kunnolla, ainakin 2 kertaa enemmän kuin Suomessa, jotta tuntuu jossain.

Kolmannet juomat oli mansikkamargaritat, ja muistan miten lasin tyhjetessä huomasin lasin pohjalla valkoista jauhetta. En kuitenkaan siinä kohtaa miettinyt asiaa enempää, ajattelin sen olevan jtn mansikoista tullutta höttöä. Mutta neljättä juomaa juodessani, tuli todella outo olo, silmissä sumeni ja alkoi pyörryttämään. Tarjoilija, (joka btw, oli joka kerta mennyt tekemään juomat jonnekin takahuoneeseen, mitä myös ihmettelimme, muttemme sitten sen enempää ajatelleet asiaa) kehoitti koko ajan menemään naistenhuoneeseen, joka sijaitsi aivan ravintolan takana piilossa. Lähdin kävelemään kohti vessaa, mutten päässyt montaakaan askelta, kun sanoin Mariannelle, että en pärjää yksin eteenpäin. Marianne tuli viereeni ja katsoi mua ja sanoi, että ”Ira sun pupillit on lautasen kokoiset”, sitten syöksyoksensin Mariannen päälle.

Se auttoi kuitenkin onneksi olooni, mutta emme koskaan päässeet rakennuksen takana olevaan vessaan asti, kun yhtäkkiä Marianne lyyhistyi maahan ja sanoi ettei saa henkeä. Kaikkein ärsyttävintä oli se, että lukuisat muut asiakkaat vaan tuijotti meitä, pudisteli päätään ja mutisi jtn huumeiden vetämisestä. Vaikka olisimmekin itse halunneet vetää kamaa, niin eikö siinä vaiheessa tarvitse auttaa, kun toinen ei saa henkeä ja makaa maassa avuttomana? No- lopulta kolme Austraaliaista tyttöä huomasi tilanteen, ja saattoi meidät taksilla hotellille. Ja Mariannekin selvisi lopulta kohtauksesta. Jälkeenpäin mietimme, että jos olisimme päässeet epämääräiseen vessaan rakennuksen taakse, johon baarimikko kovin innokaasti painosti meitä kokoajan menemään, olisiko siellä ollut joku pakettiauto meitä odottamassa? Sillä jotain juomiimme oli selvästi laitettu.

No, tästäkin selvittiin, eikä juotu koko loppulomana enää yhtäkään drinkkiä, vaan ainoastaan mietoja suoraan pullosta.

Loma läheni loppuaan ja oli kuitenkin kaikesta huolimatta ollut hauska ja antoisa loma.

Toiseksi viimeisenä iltana menimme ekaa kertaa dinnerille oman, tasokkaan hotellimme ravintolaan dinnerille. Se oli virhe. Olimme vetäneet loma aikana kaiken maailman katukoju-ruokaa, mutta 4 tähden hotellin safka aiheutti molemmille elämäni pahimman vatsataudin. Se oli niin järkyttävää, että en ole ikinä elämässäni missään Norossa ollut niin paskana, ja tietenkin molemmat samaan aikaan halusi asua vessassa, joten vuorottelimme pöntön ja roskakorin käyttöä 😀

Sitten kaiken kukkuraksi meille selvisi, että olimme varanneet vahigossa hotellin yhdeksi yksi liian vähän, ja ei tietenkään vatsataudin kourissa ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että hotellissa on tilaa ja saimmekin onneksi lopulta uuden huoneen yhdeksi yöksi, joka kuitenkin tottakai kustansi enemmän, kuin koko viikko etukäteen varattuna oli maksanut.

Olimme kuitenkin onnekkaita, että tauti iski päivää ennen lähtöä, eikä lähtöpäivänä, koska muuten emme olisi pystyneet lentämään. Ja vielä Suomessakin meni useampi päivä, ennen kuin olin kunnolla parantunut. Voin sanoa, että tämän reissun jälkeen oli aika ihanaa olla kotona.

Jotta edes joku jaksaa lukea loppuun asti, laitan pisteen tähän ja jatkan seuraavassa postauksessa lisää.

Hyvää loppuviikkoa kaikille <3

 

xoxo

 

By: me.

 

 

1

Vastaa

Close Menu