Haaveeni elämässä

”If you can dream it, you can do it”

 

Heipä hei kaikki. Tänään kirjoittelen omista tavoitteista ja tulevaisuuden haaveista, ne on osa hyvin perinteisiä, mutta toiset myös hyvin arkisia.

Ensinnäkin toivoisin pystyväni nauttimaan täysin siemauksin jokaisestä hetkestä, etenkin nyt kun lapsi on pieni, jo tämä hänen lyhyt elämän alkunsa on mennyt niin hurjaa vauhtia, ja osittain mennyt niin sumussa että ihan hirvittää.
Monesti muistelen menneitä aikoja tyylillä ”elinpäs ihanaa aikaa, miksen silloin arvostanut/tajunnut miten onnellinen olin” – ja varmasti tulen näistä tämänhetkisistä ajoista muistelemaan samoin. Jotenkin sitä arkea ei muista arvostaa, silloin kun kaikki on hyvin. Porskuttaa vaan eteenpäin.

Haavelein myös korkeakoulututkinnosta. Arvostan itse koulutusta, ja vaikka se ei tietenkään ole pelkästään kenenkään viisauden tai pätevyyden mittari, niin minulle se olisi tärkeää. Katson ylöspäin ihmisiä, jotka ovat opiskelleet ja menestyneet elämässä hyvin. Haluan itse jonain päivänä olla yksi heistä. Vaikka tämänhetkinen työni mahdollistaakin minulle hyvät etenmismahdollisuudet ilmankin koulutusta ja olen toki tässä vaiheessa jo edennytkin urallani nykyisessä yrityksessä, mutta huolimatta siitä, haluan sen koulutuksen itselleni vielä.

Haaveilen kuitenkin ylennyksestä, uusista haasteista ja vastuualueista jo nyt enkä pelkästään joskus tulevaisuudessa.

Haaveilen omasta asunnosta merenrannalla, sen ei tarvitse olla mikään omakotitalo omalla pihalla ja omenapuilla varustettuna, vaan moderni koti, ylimpien kerrosten kerrostaloasunto korkeilla lasiseinillä ja keittiösaarekkeella olisi upea. Siitä minä haavelein. Haaveilen myös omasta kesämökistä, saunalla ja rantatontilla. Siis aivan omasta, niin että sen saa laittaa juuri oman näköiseksi mökiksi ja mennä sinne juuri silloin kun huvittaa.

 

 

Olimme eilen vieraina hääjuhlissa. Ne oli toiset hääjuhlat tänä kesänä, joihin olen saanut osallistua. Sitä onnea on ollut koskettavaa seurata vierestä. Ja kyllä. Haavelein myös avioliitosta. Häistä. Päivästä prinsessana, ja ennenkaikkea, siitä palavasta rakkaudesta joka sinne alttarille ajaa, siitä yhteyden tunteesta toiseen ihmiseen, että voi rehellisesti sanoa tahdon tahdon tahdon, elämän loppuun saakka tahdon. Olen ehkä vanhanaikainen siinä mielessä, että naimisiin vaan ”kuuluu” mennä- minun siis. Jokainen saa tehdä niinkuin haluaa, enkä mitenkään katso pahalla niitä pareja, jotka eivät koskaan halua naimisiin. Ymmärrän senkin.

Haaveilen tietenkin menestyksestä työelämässä, johtavasta asemasta ja toki siitä, ettei rahasta tarvitse murehtia. Myönnän, olen perso yleellisyyksille. Elän kuitenkin aika perus-vaatimatonta arkea, mutta tykkään hemmotella itseäni, veneillä, matkustella, shoppailla, käydä hieronnassa, kylpylässä, juoda shampanjaa ja nauttia elämästä. Näitä asioita olisi mukava pystyä tekemään, ilman että täytyy laskeskella onko siihen varaa.

Tietenkin perushaaveena pitkä elämä, hyvä terveys ja perheonni, kelläpä ei.

Haaveilen siitä, että pystyisin joskus asumaan ulkomailla hetken, uskon, että lopulta haluaisin palata Suomeen, mutta hetken tahtoisin elää muualla. Sen haaveen toteutus hankaloitui jonkun verran siinä kohtaa, kun lapsi tuli maailmaan. Ei se ole niin yksinkertaista vain lähteä nyt, mutta mahdollista toki, ja tosiaan toivon, että jossain vaiheessa elämä olisi sellaisella mallilla, että se järjestyisi. Toisaalta haaveilen siitä, että voisi asua talvet etelässä ja palata suomeen kun täällä täillainen auringonlapsikin tarkenee. Jokin suurempi voima on aina vetänyt mua ulkomaille, ja siksi olenkin matkustellut suhteellisen paljon. Mutta se ei riitä, haluaisin koko ajan lähteä uudelleen. Tahtoisin nähdä maailmaa mahdollisimman paljon. Uusia erilaisia paikkoja ja ihmisiä. En halua nähdä vain tätä elämää, missä me elämme, on niin paljon muutakin, eri olosuhteissa eläviä ja asuvia ihmisiä. Erilaista luontoa. Luonnon ihmeitä. Suuria vesiputouksia , viidakoita ja villieläimiä. Tahtoisin nähdä ja kokea niin paljon enemmän vielä.

Haaveilen siitä, lapseni saisi hyvän elämän, ei ajautuisi huonoon seuraan tai vaikeuksiin, vaan kaikki menisi hyvin. Siitä, että välimme pysyy läheisinä aina, ja voimme puhua rehellisesti ja suoraan toisillemme. Tahdon, etten koskaan erkaannu omasta lapsestani tai ajaudu välirikkoon. Tahdon, että aikanaan hänkin saa hyvän koulutuksen, ja minulla on sellaiset eväät siinä vaiheessa, että pystyn häntä tukemaan esimerkiksi taloudellisesti, jotta hän voi keskittyä opiskeluun täysillä.

Haaveilen myös siitä, että voisin olla tyytyväinen ulkonäkööni ja itseeni täysin rehellisesti ja kokonaisuudessaan.

Haaveilen siitä, että minulla olisi tarpeeksi aikaa ja energiaa opiskella itseni viisaammaksi ja osaavammaksi, olisi mahtavaa esimerkiksi osata puhua neljää kieltä sujuvasti.

Mikään näistä haaveista ei ole siis mahdottomuus, vaan realistisia odotuksia elämältä. Kun niiden eteen tekee töitä niin ne on mahdollista saavuttaa. Ja niin aion myös tehdä.

Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon ????

1

Vastaa

Close Menu