Äitiyden vaikeudet, joita ei osannut odottaa

Hahahhahhahaa…. Help!

Lapsen syntymän jälkeen arki on yhtä vaiheilua, minkä tahansa haasteen lapsen tai äitiyden kanssa kohtaat-ei hätää, se menee ohi!

Noh… Siihen on tottunut, kaikki menee ohi ja sitten tilalle tulee uudet haasteet ja tavat, ja osaan niistä onkin muiden äitien onnistuneiden pelotteluiden ansiosta osannut varautua. Mutta nyt on käsillä sellainen ongelma, että kyse ei ole enää vaiheesta, vaan voisi sanoa, että kyse on jo jatkuvasta toiminnasta, en ole saanut vertaistukea ja tätä en vaan osannut ennalta edes ajatella enkä odottaa. Kuinka kiusallisia ja noloja hetkiä olenkaan viimeisen vuoden aikana kohdannut.

Otetaan esimerkki:

Kävelemme kaikessa rauhassa puistossa, Amanda ihastelee kummitädin kahta pientä koiraa, joita katsomaan pääsyä on innolla odottanut jo edellisestä illasta saakka. Tunnelma on rauhallinen, iloinen ja mukava, Amanda on saanut kaiken ikinä tarvitsemansa huomion, kummitäti pitää kyllä siitä huolen. Lähestymme leikkipuiston porttia, jonka edessä seisoskelee noin vuoden ikäinen pieni lapsi kaikessa viattomuudessaan. Amanda juoksee lasta kohti ja aivan puun takaa tönäisee lasta. Lapsi ei kaadu, joten Amanda ottaa vauhtia ja tönäisee uudelleen saadakseen lapsen kumoon…? 

Mietin tässä kohtaa a) miten noloa ja b) miksi!??? Miksi TAAS? Taas- koska tätä tapahtuu jatkuvasti. Ilman mitään ärsytystyä, lelujen varastelua tai muutakaan syytä, Amanda tönii muita lapsia. Ei lyö eikä revi, mutta tönii. Heidät pitää saada kaatumaan. Ja…. Mitä tuossa tilanteessa voi edes tehdä? Torua lasta tietenkin ja nolona pahoitella lapsen huoltajalle tapahtunutta. En mitenkään osannut valmistautua tällaiseen. Kaikki lapsethan riitelee ja sen yhteydessä saattavat satuttaa muita. Siihen olin varautunut ja pidän sitä normaalina lapsen käytöksenä, kun vasta opetellaan mitä saa tehdä ja mitä ei kun vihastuttaa. Tai tuntee epäreiluuden tunnetta, tai joku tulee liian lähelle… Tällaiseen täysin mun omaan silmään syyttömään tönimiseen en edes arvannut, että tulisi varautua.

Ja olen oikeasti todella neuvoton ja surullinen ja epätoivoinen ja koen olevani epäonnistunut äiti… Kun en tiedä mistä se johtuu ja miten saan sen loppumaan.

Olen puhunut päiväkodissa tästä sekä googlettanut asiaa ja se kuulemma ”kuuluu ikään” … No enpä ole ennen vaan törmännyt tällaiseen. Ja sitten toisena hetkenä Amanda kuitenkin halailee ja pussailee muita lapsia ja esimerkiksi hoivaa nukkevauvaa todella lempeästi. En tiedä mistä tämä töniminen on opittu, miksi hän tekee sitä ja miksei tämä ”vaihe” mene ohi kuten muut vaiheet on mennyt?

Olen tarkastellut omaa kasvatustani, toimitaani ja omaa muiden kohteluani, eikä mikään anna minkäänlaista viitettä siihen, että Amanda olisi voinut tönimisen tai muuten huonon käytöksen oppia sitä kautta. Hän saa huomiota enemmän kuin tarpeeksi, hänellä on kuitenkin myös rajat ja säännöt ja häntä on aina kohdeltu lempeästi ja kunnioittaen.

Ja sitten kumminkin puistossa saa aina olla varpaillaan ja pelätä mitä tuleman pitää kun Amanda lähtee lähestymään toista lasta tai toisinpäin. Koskaan ei tiedä onko edessä halimis vai tönimiskohtaus. Se on todella ahdistavaa.

Jostainhan tuollainen käytös kertoo mutta mistä??? Hän ei vielä kuitenkaan osaa kertoa omista tunteistaan eikä itse selittää syytä käytökselleen, mutta pliis sanokaa joku että en ole yksin tämän ongelman kanssa ja pliis kertokaa joku mikä tähän on neuvoksi tai seuraavaksi mut tunnistaakin jo tv:stä supernanny kylässä.

Tämä on ihan kamalaa kun oma lapsi käyttäytyy huonosti ja mikään ei vaan auta, eikä tiedä mitä tehdä. Enemmän sitä on pelännyt sitä, että mitä jos lapsi jää isompien jalkoihin tai tulee kiusatuksi, no eipä ole sitä ongelmaa kun tämä kaksi vuotias Euroopan omistaja kaataa viisi vuotiaat pojatkin kumoon. Olen oikeasti joutunut vuodattamaan vähän kyyneleitäkin tämän asian vuoksi, niin paljon se nyt vaivaa, että halusin asiasta kirjoittaakin tänne.

Toivotaan, että homma pian rauhottuu, koskä tämä on oikeasti todella perseestä.

Noh… Mutta ihanaa pääsiäistä nyt kaikille! Me lähdetään mökille nauttimaan kevätsäistä ja suklaamunista! Ollaan pian taas kuulolla!

Xoxo

2

This Post Has 2 Comments

  1. Moi Ira, hätä ei taida olla sen veroinen kun se sinusta tuntuu 🙂

    Tuolta voit lukea lisää ja huomata saman….
    https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/2-3-v/
    https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/2-3-v/2-3-vuotiaan-sosiaalinen-kehitys/
    https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/2-3-v/2-3-vuotiaan-alyllinen-kehitys/
    Valitse kohta minkä haluat ja mikä kiinnostaa…ja tiedät enemmän..

    https://www.innokyla.fi/documents/1920279/1106c889-dc9b-4fdb-8dc7-2a8e15c7b1d9

    Valitettavasti vertaistukea ja neuvoja en osaa antaa, mutta toivottavasti tietokin kelpaa.

    Mitä ruokaa, herkkuja teillä syödään pääsiäisenä?
    Mukavaa pääsiäistä 🙂

    1. Kiitos! Käympäs lukemaan!
      Meillä syödään lohta ja marenkikakkua ja tietenkin suklaamunia ???? lisäksi taidetaan korkata grillikausi ja sunnuntaina grillataan kanaa!

Vastaa

Close Menu