Ujous ja minä

”Sulle pitäisi tulla sellanen tilanne mihin et oo voinu etukäteen valmistautua, etkä tiedä siitä tilanteesta yhtään mitään. Ja sitten nolaat ittes kerralla kunnolla, jonka jälkeen kaikki nää helpottaa jatkossa. ” 

Oon maininnut olevani hirmu ujo uusissa tilanteissa, eikä ne oo yhtään mun mukavuusalueellani. Kaikki uudet tavat, ihmiset, paikat, ihan mikä vaan uusi jännittää ja stressaa mua hirveen paljon. Vaikkakin huomaan että jännityksen ja paineen alla teen yleensä parhaita suorituksiani. Esim. Töissä, tulee ihan uusi asiakas, joka haluaa aivan uuden mallin ja värin. Jännitän koko työn niitä viimeisiä hetkiä kun hiukset föönattu, laitettu ja näen ja asiakas näkee lopputuloksen. Yleensä näin saan ne parhaat hiukset tehtyä. Jos taas meen liian itsevarmana ei se tuota mulle itselle hyvää lopputulosta.

En kauheen riemusta kiljuen oo heti ensimmäisten joukossa tutustumassa uusiin ihmisiin, ainakaan omasta aloitteesta. Ja oonkin siinä ihan tosi huono. Ihmiset saa alkuun musta tosi väärän kuvan. Koulussakin kuulin parilta jotka luuli mua ylimieliseksi ihmiseksi alkuun kun tuijotin vain enkä juur puhunut, mutta pikku hiljaa ne oppi tuntemaan mua ja kaikki se osottautui vääräksi. Ja ei, en tarkoita etteikö mulla tulisi ihmisistä ensivaikutelmaa ja sen perusteella ajattelisin että not for me, vaan en vain tiettekö toivo omalle kohdalle sitä. vaikea selittää. 😀

Viimeksi kun kävin ripsihuollossa ja puhuttiin ujoudesta ja jännittämisestä mun ripsientekijän Sannan kanssa. Hän sanoi mulle ” Sulle pitäisi tulla sellanen tilanne mihin et oo voinu etukäteen valmistautua, etkä tiedä siitä tilanteesta yhtään mitään. Ja sitten nolaat ittes kerralla kunnolla, jonka jälkeen kaikki nää helpottaa jatkossa. ” 
Voin kertoa, että hieman sen jälkeen on pyörinyt takaraivossa noi lauseet ja koska tällanen tilanne tuleekaan vastaan.. 😀 Mutta kaikinpuolin ihan totta ja näinhän se pitäiskin kai sitten mennä.

Mun piti mennä tutustumaan ihan uuteen ammattiinkin tossa kuukausi – kaks sitten mutta, olin jännittänyt ja miettinyt melkein kaikki mun sanomisetkin niin tarkkaan jo valmiiksi etten vaan päässyt sinne. Mulla iski siis edellis yönä stressiperäinen kuume. Ja mulla oli koko sen päivän hirvee olo ja huono omatunto kun en kyennyt meneen sinne ja pystyny voittaan itteeni. Vaikkakin toisaalta oin helpottunut, ettei tarvinnut jännittää sitä enään.

Tarvisi vain uskaltaa mennä ja tehä asioita enemmän jollon sais itsevarmuutta siihen omaan tekemiseen ja olemiseen, elämästä varmasti tulisi huomattavati helpompaa niin. Mutta toisaalta millon elämä oisikaan reilua tai helppoa, ei koskaan. Joten näillä mennään mitä ollaan jaettu ja koitetaan taistella itteensä vastaan.

♥ Ida

 

7

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. sonjaidailona

    ujos vaikeuttaa kyllä elämää, itekkin stressaan ja jännitän kaikkea uutta!

Vastaa