Joskus ei vaan jaksa

Mä olen ihminen, joka ei osaa pyytää apua. Olen näitä ”pakko pärjätä itse”-ihmisiä, vaikka hammasta purren.

Mä en todellakaan tiedä miksi ajattelen edes näin, tai mistä olen oppinut sen. Mä kannustan muita kyllä pyytämään apua ja tarjoan myös omaa apua aina.

Me oltiin Väinön kanssa juuri flunssassa, onneksi vältyttiin kuumeelta, mutta kuten tiedätte, äidithän eivät lepää edes sairaana. Etenkään lapsen kanssa kaksin asuvat. Ja kaikilla ihmisillä on rajansa jaksamisen suhteen, tänään mulla tuli siihen stoppi. Ihan out of nowhere. Päivä ei lähtenyt käyntiin. Kaikki itketti. Ajatukset kävivät liian ahdistaviksi omassa päässä. Lapsen eroahdistus, kun ei voi edes pissalla käydä rauhassa. Ruokaa laittaessa jalassa roikkuu raivoava lapsi ja ihan just silloin pitäisi päästä syliin. Tai jos erehdyt viemään puhtaat vaatteet narulta toiseen huoneeseen ja lapsi ei kerkeekään mukaan.

Mä sit laitoin omalle äidille viestiä, että voisikohan hän ottaa edes hetkeksi V:n, että olen väsynyt ja uupunut. Ja tottakai mummu rientää apuun. Neljän tunnin aikana mitä sain rauhassa olla, kävin niin paljon tunnetiloja läpi, että väsyin vaan entisestään. Mun oli pakko laittaa ruokaa, ja se oli suurin saavutus sen neljän tunnin aikana. Olin henkisesti ihan loppu. Mun olis pitänyt imuroidakin tänään, mutta päätin viimeisen tunnin pyhittää ihan vaan lepäämiselle, vaikka mieli meinasi päättää toisin. Onneksi lepäsin ja olin vaan. Juttelin myös ystäväni kanssa tästä mun mental breakdownista ja oli ihan kuulla, etten todellakaan oo ainut ihminen, joka näin on kokenut. Lähdin kaupan kautta hakemaan lapseni kotiin. Olo oli siinä kohtaa jo parempi.

Musta on kamalaa miten itse luo itselleen vaatimuksia millainen äiti haluaa olla, saatika miten toimii äitinä. Some luo ihan tajuttomat paineet äitiydestä, ja siitä kuinka on vaan pakko jaksaa. Tulee huono äiti-fiilikset, jos annat lapsesi katsoa lastenohjelmia toisena päivänä enemmän, jotta saisit laitettua edes ruokaa tai kaipaat vain hetken hengähdystauon. Saatika jos lahjot lapsen herkuilla sohvalle istumaan, että saat juoda kahvikupin rauhassa. Mikään noista vaihtoehdoista ei kuitenkaan ole väärin. Kuitenkin vanhemman hyvinvointi on tärkeää myös lapsenkin kannalta. On helpompi ottaa vastaan kiukut ja itkut, kun oot juonut sen kahvikupillisen rauhassa ja kerännyt voimia.

Äitiys on parasta mitä tiedän,mutta toisinaan se on myös todella kamalaa. Pelkäät, että kasvatat lapsen kieroon, jos sun lapsi syökin keksin vuoden ikäsenä. Ja kukaan ei tuomitse sua, jos sun kämppä on päivän tai kaksi sotkuinen, mä nimittäin itse koen välillä painetta siitä, että on oltava siistiä AINA. Tästä mä olen kuitenkin yrittänyt oppia pois. Välillä meidän kämppä on ympäri ämpäri täynnä leluja, mutta yritän sulkea silmäni siltä.

Mä itse olen äitiydessä joutunut paljon nöyrtymään omien ajatusteni kanssa. ”Ei me toimita meidän lapsen kanssa näin ja näin”. Eipä. Välillä on vain helppo mennä sieltä mistä aita on matalin.

Tämä postaus oli aika pitkälti tämän päivän ajatusten purkua, mutta toivon, että edes joku sai vertaistukea tästä. ❤️

– Henriikka

4

Vastaa