Kun koko maailma heittää kuperkeikkaa

Kaikkien ihmisten elämä on tällä hetkellä jonkin tasoisessa kriisissä. Kaikki eivät ymmärrä sitä vielä, osa ei tule koskaan ymmärtämäänkään, mutta suuri osa ihmisistä ymmärtää sen paremmin kuin hyvin. Minä kuulun niiden ihmisten joukkoon, joita tämä kriisi koskettaa isosti. Toimin yrittäjänä taiteen ja kulttuurin alalla, joten minun tuloni ovat lähes kokonaan jäissä. Suurin osa kevään keikoista on peruttu ja opetuksetkin jäivät tauolle. Tilanteeni on ollut päällä jo jonkin aikaa ja kyseisen ajan olen käyttänyt uusien luovien työtapojen keksimiseen. Lopputuloksena olen mahdollistanut itselleni ja oppilailleni etämuskarin ja etälaulunopetuksen. Tällä viikolla hommat on saatu käyntiin. Vaikka kyseinen maailmanlaajuinen tilanne on haastava, se ei ole toivoton. Nyt on aika olla luova, rohkea ja periksiantamaton.

Ajattelen, että vaikeuksista selviytymisessä on tärkeintä oma asenne. Voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta nähdä asioissa hyviä ja positiivisia puolia, mutta aina voi yrittää. Omaan oloon ja fiilikseen voisi vaikuttaa jo sillä, että ei pumppaa itseensä liikaa uutisointia ja välttää väärää tietoa. Faktat ja riskit on tietysti tärkeää tietää, mutta paniikin lietsominen itselleen on täysin turhaa. “Koronakuplasta” on myös hvyä tietyin väliajoin irrottautua. Tilannetta ei ole pakollista ajatella 24/7 ja sen unohtaminen aina hetkeksi on enemmän kuin sallittua. On tärkeää pitää kuitenkin mielessä, että oma toiminta tähtäisi siihen, että tämä tilanne olisi ohi mahdollisimman nopeasti. Myös oireettomasta karanteeniajasta saa ja pitää ottaa kaikki mahdollinen irti, jos sellaista viettää. Suositeltavaa olisi nähdä tilanne enemmänkin mahdollisuutena kuin pakkona.

Olen törmännyt myös ilmiöön, jota voisi kutsua “karanteenikateudeksi”. Eli ihminen, joka käy vielä normaalisti töissä kadehtii karanteeniin jääneen tilannetta. Hän haluaisi olla mieluummin karanteenissa kotona kuin käydä töissä. Tämä on täysin luonnollista, koska useimmiten ihminen haluaa juuri sitä mitä ei voi sillä hetkellä saada. Jos on kiire, halutaan lisää aikaa ja jos on aikaa, halutaan tekemistä täyttämään sitä aikaa. Ymmärrän “karanteenikateuden” ilmiönä, mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa, että olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos omat työt olisivat jatkuneet normaalisti tilanteesta huolimatta. Minun työtäni ei pysty samalla tavalla järjestämään etäyhteyksillä ja etäopetuksella. Se on mahdollista, mutta ei se toimi samalla tavalla kuin lähiopetus.

Kaikilla meillä on omat vaikeutemme ja haasteemme tässä tilanteessa. Kaikki me kamppailemme jonkun asian suhteen. On se sitten oireeton karanteeni, sairastaminen, lasten kotona oleminen 24/7, töiden menettäminen koko keväältä, yksin oleminen, tylsyys  tai vaikka töissä käyminen. Ymmärretään toisiamme. Autetaan ja tuetaan toisiamme kaikilla mahdollisilla keinoilla. Ollaan henkisesti läsnä. Huolehditaan toisistamme. Ajatellaan muita. Muistetaan se, että tämä koskee nyt meitä kaikkia ja me kaikki voimme vaikuttaa tulevaan. Ollaan järkeviä ja varovaisia, mutta ei vaivuta epätoivoon tai paniikkiin. Nyt tarvitaan aikaa ja ymmärrystä. Me selviämme tästä, se on varma.

Tällaisia ajatuksia olen pyöritellyt päässäni tässä epätodelliselta tuntuvassa tilanteessa. Millaisia ajatuksia sinulla on herännyt?

-Hanna

Instagram @hannamarialina

5

Vastaa