Tunne tunteesi – Hyväksy myös!

Minä olen herkkä. Erityisherkkä. Tiedän sen, tunnen sen, ja minulle se on todettu. Itseasiassa, sellaisen “diagnoosin” saaminen sai minut hyväksymään itseni paremmin ja opetti minulle taas paljon. Olen tunteellinen ihminen monessakin mielessä ja elän aika sydän edellä joka asiassa. En enää mene pelkästään tunteiden siivittämänä ja olen tässä kaikkien tapahtumien aikana kovettunut kovasti ja saanut vahvuutta itsevarmuuden muodossa. Se jeesaa siinä, että en kaadu pienistä kolauksista, pystyn jatkaa, vaikka harmittaa.

Tässä kun piti myös jo nuorella iällä “aikuistua”, on joutunut myös kohtaamaan sellaisia asioita ja pelottaviakin tunteita, joita ei varmaan vielä tämän ikäisenä kovinkaan moni joudu kokemaan. Pidän sitä kuitenkin todella kasvattavana ja elämään suoraan opettavana – Tunteet ei tapa, ne on osa elämää.

Kenenkään ei pitäisi joutua tukahduttamaan tunteitaan. Joskus kuitenkin on hyvä miettiä, mistä tunteet kumpuaa, mikäli on kovasti tunteva ihminen. Liian usein kuulee tunteiden kieltämis käskyjä “Älä nyt suutu” , “Ihan turha olla surullinen” , “Nokka pystyyn, ja kohti uusia pettymyksiä – Älä nyt tästä pety.” Ja mitä näitä nyt on… Lapsia kielletään itkemästä, teinejä suuttumasta, aikuisten pitäisi olla viilipyttyjä ja vanhuksest eivät saa vaipua alakuloon. Saa. Mutta tunteille on aina joku syy.

Tunteisiin vaikuttaa ympäristö, menneisyys, tapahtumat, tulevaisuus, sekä oma olotila. Kaikki tietää nälkäkiukun – Kaikki ärsyttää ja harmittaa, kun elimistö on energiavajeessa. Tämä on esimerkiksi sellainen tunnetila, jota ei varmaan kannata purkaa kaikkiin ympärilläoleviin ihmisiin, vaan käydä nappaamassa se banaani ja mennä kokkaamaan safkaa. Mutta jos ärsyttää ja harmittaa jostain muusta syystä, tapahtumien tai muiden ihmisten takia raivo ja kyyneleet on pinnassa, suosittelen puhumaan asiasta, ja mieluiten itse kohteelle, asiallisesti.

Itkettääkö jatkuvasti? Tunnetko alakuloisuutta? Miksi?

Näitä tunteita voi synnyttää kaikki edellä jo mainitut syypäät, mutta myös väysymys, uupumus ja liika rasitus. Joten jos ei mitään erityistä syytä ole alakuloon, pohdi, lepäätkö riittävästi. Saatko vietettyä viikottain lepopäiviä ja omaa aikaa, ihan itekses. Näistä tunteista on todella tärkeä puhua ja selvittää, etteivät ne jää normeiksi. Krooninen apatia. Ei ole elämän arvoista – Jokainen ansaitsee oman onnensa.

Onnellisuuskin on itseasiassa sellainen tunne, jonka lähde voi olla joskus hyvä metsästää. Sitten kun tiedät, mikä saa sinut onnelliseksi ja iloiseksi, voit hyödyntää sitä elämässäsi. Onko se joku ihminen, työ, askare, näky, ajatus… Pidä siitä kiinni! Harva ihmistä onnelliseksi tekevä asia voi olla pahaksi. Ainakin siinä on työkalu hyvään oloon ja mielihyvän tunteeseen.

 

Meillä on tuhansia erilaisia ja eriasteisia tunnetiloja. Jokainen on oikein, eikä koskaan turha. Pitää vain itse tiedostaa, miksi niin tuntee, mikä sen aiheuttaa. Tunteista myös saa ja pitää puhua, se on todella tärkeää, sillä jos ryhdymme patoamaan tunteitamme, kaikki tietää mitä se aiheuttaa. Ne sisälle lukitut tunnemytyt ovat iso syy meillä sairastumisiin, etenkin masennukseen ja muihin mielenterveyshäiriöihin. Kerro siis jollekin – Kerro mikä painaa, mikä harmittaa, mikä ahdistaa. Kerro myös mikä saa sut iloiseksi, jaa onnesi tunnetta ja ihastu, rakastu, vihastu, vapaudu. Jaettu paha on puoliksi vähemmän ja jaettu hyvä on tuplasti enemmän. ♥

0

Vastaa

Close Menu