Pääkaupunkiseutu – Miten yllätitkään!

Mä olen aina sanonut EI Helsingille kotikaupunkina ja EI ajatukselle koko PK-seudusta. Se on aina ollut Tampere, jonne menen, tai ihan sama mikä, mutta ei tämä. Niin siis ei tämä, nykyinen kotikaupunkini Vantaa tai edellinen kotikaupunkini Helsinki, heh.

Helsinkiin tosiaan päädyin viimevuoden marraskuussa, kun oppisopimustyöpaikkatarjous pamahti puhelimeen. En miettinyt oikeasti hetkeäkään, sillä olin jo jonkin aikaa haaveillut pääkaupungista. Haaveillut siksi, että täällä on kaikki mahdollisuudet tehdä, kokea ja edistyä uralla. Varsinkaan edellisessä kaupungissa sitä ei ollut. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut tänne tulemista! Vuoden vaihteessa siirryin kyllä Vantaan puolelle, mutta koen edelleen asuvani kuitenkin Helsingissä, eikä rajallekaan ole kuin pari hassua kilometriä.

Täältä oli tietysti kovasti ennakkoluuloja, odotuksia ja oletuksia. Osin ihan vain ajatusten perusteella, mutta myös somen antaman kuvan ja vanhempien tarinointien perusteella, kun molemmat ovat täältä kotoisin. Aina semmoinen pieni pelko on asunut näinkin isosta kaupungista, vaikka kaikki sukulaiseni asuvatkin täällä ja pikkulikasta lähtien on Helsingissä ravattu. Olen kuitenkin itse kotoisin pienenpienestä kylästä (asunut toki välissä Hämeenlinnassa ja Tampereella) niin kontrasti on aika suuri. Kotiuduin anyway nopeasti ja nyt olen jo ihan täysverinen pääkaupunkiseutulainen. OR NOT! 😀

 

 

Luontoa riittää! Ja sehän on minulle erittäin tärkeää, kun suunnilleen metsän keskeltä on muuttanut. Sellainen mielikuva siellä maalla syntyy, että ei kaupunkiin voi muuttaa, kun ei metsää löydy. No mutta kun löytyy! Ei ole kyllä joutunut kaipaamaan minkäänlaista luontoa, kun niin erilaisia paikkoja löytyy joka kulmalta. Metsää, puistoa, pururataa, lenkkipolkua… Ihanaa!

Kauneus! No jo ihan ensiksi, keväthän tulee tänne nopeammin, kuin muualle. Se on ihan mahtavaa, miten luonto puhkeaa kukkaan ja sitä huolletaankin. Toki, roskia löytyy reippahasti ja ihmisten aiheuttamia tuhoja ympäristössä, mutta itse kasvit ja maisemat, koskemattomana ja omana itsenään, ovat kyllä upeita. Etenkin meren rannoilla – Rakastan vettä (kuvaus-)elementtinä!

Urheilu! Sitä näkyy, jengi tekee ja puitteet ovat mahtavat. Kuten mainittu, purtsia ja nurtsia löytyy, mutta enenevissä määrin myös ulkokuntosaleja, streetworkout tangostoja ja toki kuntosaleja ja jos ja vaikka mitä saleja, ryhmiä ja porukoita, joissa toimia. Ihan mahtavaa tämäkin. Ja mikä hienointa, ihmiset oikeasti liikkuvat todella paljon! Olin lenkillä sitten kuinka aikaisin tai myöhään tahansa, tulossa tai menossa töihin tai ihan mitä tahansa, niin näkee kuntoilijoita. Varmasti siis joka puolella tätä meidän maata niitä löytyy, mutta olin jotenkin yllättynyt, että katukuva on niinkin täynnä niitä. 

Viihtyvyys ja jatkuva kehitys! Tottakai silloin pienempänä oli aina mageeta mennä Helsingin keskustaan ja se oli siisti juttu vuodesta toiseen, koska sinne pääsi vain kerran kaks vuodessa. Nyt siellä tulee ravattua joka toinen päivä ja useampaankin otteeseen välillä, mutta en kyllä vaan koskaan kyllästy. Ihan se ydinkeskusta on mielettömän upea paikka ja kyllä mun mielestä niin paljon sen ympärilläkin on upeaa kierreltävää ja katseltavaa. Samoin tuossa kehityksessä, niin ei ole kyllä varmaan kuukauttakaan, kun ei jotain uutta projektia olisi kaupungilla pystyssä, ja mun mielestä se on hienoa. Pitääkin pysyä aallon harjalla!

Järjestyksen valvonnan määrä ja julkisivusta huolenpito. Eli siis käytännössä ihmisten viihtyvyydestä ja turvallisuudesta huolehditaan täällä mun mielestä yllättävän paljon. Olin alkuun ihan järkyttynyt, kun metroasemilla ja kauppakeskuksissa pyöri järkkäreitä joka lähtöön ja pakko myöntää (nolona) , että alussa olin aina paniikissa ja hätä päällä, että nyt tapahtuu 😀 . Ja mitä tuohon siisteyteen tulee, niin tarkoitan julkisten paikkojen kunnossapitoa mm. vessat, käytävät, keskukset ja kadutkin. Siivoojaa, pyyhkijää ja lakaisijaa löytyy. 1) Todella positiivista juurikin sen viihtyvyyden kannalta ja 2) onhan se nyt hyvää työllistystä, palkoista yhtään tietämättä, tai niitä kommentoimatta!

Vielä viimeisenä mä haluan mainita monikulttuurisuuden. Ei se nyt sinänsä yllätyksenä tullut, en mä NIIN perällä ole asunut, hehheh, mutta kyllähän se silti oli uutta. Ja siis ehdottomasti positiivisella tavalla! Mun mielestä kaikki on ihan tervetulleita, kunhan ollaan ”Maassa maan tavalla” ja fiksusti jokainen. Tässä omassa pikku kotilähiössäni musta välillä tuntuu, että olen ainut alkuperäisiltään suomalainen tytöntyllerö (eihän se näin ole mutta tuntuu kuitenkin) , mutta mitäpä tuo minua haittaa. Ja kyllä mulle on ihan hyvä kuva syntynyt myös suhtautumisesta täällä kaikkiin, että en nyt pahemmin mitään huutelua tai syrjintää ole huomannutkaan. Varmasti sitä on, sitä on joka paikassa, mutta kuten sanottu, en ole huomannut. Kantani varmaan tuli esiin, eli mun mielestä sopu sijaa antaa. 🙂

 

Kaikenkaikkiaan ihana paikka, enkä vaihtaisi pois. Todentotta olen saanut täällä mielettömästi vietyä asioita eteenpäin ja edelleen koko ajan ovia on mahdottoman paljon avoinna edessä. Täällä myös verkostoituminen, tapahtumissa käyminen ja oman naaman esille tuominen nyt näin brändäysmielessä on paljon helpompaa, kun jostain kyläpahasesta kauempaa. Kaikki kunnia ja rakkaus kuitenkin kotikylälleni, jossa viihdyn rentoutumassa koirien kanssa paremmin kuin hyvin, mutta kyllä etäisyys teki tehtävänsä ja sai musta kaupunkilaisen. Mä rakastan ennen työpäivää lähteä vain kiertelemään kaupungille, mennä kävelemään Töölönlahdelle, istuskella Linnanmäen kallioilla, mahdollisuuksia niin helposti mennä erikoistavaraliikkeeseen ostamaan akuutisti tarvittavia asioita, joka ennen oli niin vaikeaa, ja ehdottomasti eniten sitä, että mun ympärillä on ihmisiä. Vaikka asun ja olen yksin, ei mun tarvitse olla yksin. Se on mahtavaa, se on voimaannuttavaa ja se on mun mielestä hieno mahdollisuus. Hymy huulille, takeaway sumpit käteen ja tsuppailemaan.

Löytyykö sieltä muita maalta-kaupunkiin ihmisiä?

Saa muutenkin vapaasti heittää kommenttia ja vastakommenttia näistä seutuvista!  

0

Vastaa

Close Menu