Oi voi – Rooma!

Ciao! Paluu Suomeen kävi suhteellisen kivuttomasti ja viimeinen viikko lomaa on odottamassa jo kulman takana. Suomen kaksikymmentä astetta tuntuu kieltämättä aika ihanteelliselta, kun ehti seitsemän päivää viettää yli 40:n asteen helteessä. Siitä kuumuudesta osasi kuitenkin nauttia ihan satasella, sillä tiesi syksyn täällä rynnivän vasten kasvoja. Ja oi voi, miten ihana loma olikaan kaikin puolin. Nyt kyllä tuntuu juurikin siltä, että olen 1) levännyt, 2) päässyt käymään sen oman kuplan ulkopuolella ja c) nauttinut kesästä 2019 enemmän kuin elämästäni ikinä.

Roomahan kaupunkina on aivan valtava, ja hotellimme (Hotel Gallia) sijaitsi mukavasti aikas keskellä, josta pääsi moneen suuntaan helposti. Mitään taksia tai muita julkisia ei käytetty kertaakaan lukuunottamatta siirtymisiä lentokentälle, joten askelia suuntaan jos toiseen kertyi älyttömästi. Puhelin osaakin kertoa, että keskiarvo koko viikolle oli 25 000 askelta / päivä, ja voin kertoa, että tasan siltä tuntuukin. Lisäksi ostimme viikolle salikortin puoliksi, joten aamutreenit useimpina päivinä olivat myös läsnä JA se oli ihan huippua! Lomasta tuli tätä myötä juurikin meidän näköisemme, eli riittävästi fit, mutta kuitenkin ulkona siitä kotikuplasta, ahahah.

SE SIITÄ FITISTÄ, un sacco di gelato

Gelatoja upposi todellakin päivittäin ja sen lisäksi pastaa, pitsaa ja risottoja – Elipä Italialaista ruokakulttuuria as much as possible. Söin elämäni huikeimmat pastat ja kala-annokset maistellessani aivan uusia makuja ja mereneläviä, joita en olisi koskaan kuvitellut syöväni. Matkakumppanini suosituksista itsevarmuutta kasvattaneena kuitenkin päädyin maistelemaan mitä mahtavempia asioita suunnilleen edes tietämättä, mitä siinä edessä on. Mutta alas meni miekkakalat, mustekalat, simpukat ja joku muukin petokala, ja ne olivatkin maan parasta antia. Heti gelaton jälkeen tietysti. Ja ruuan lisäksi meni lasillisia viiniä ja yhdet drinkitkin, joita oli ihana nauttia hyvässä seurassa ja tuon mielettömän ruuan kaverina, täysin stressittä ja onnellisena. Aijai. Lähtisin koska vain takaisin, ihan vain ruuan takia!

Tosiaankaan ei toverini kanssa vielä kovinkaan pitkään oltu tunnettu, saati edes tiedetty ennen reissua, mutta sepä ei haitannut lainkaan. Kun kirjaimellisesti 24/7 on yhdessä, kyllä siinä tutustuu. En voi olla kiitollisempi edellisestä viikosta, kaikista kokemuksista, nauruista, iloista ja siitä onnesta, minkä Italia jätti. Ja siis tuosta uudesta tuttavuudesta muutenkin. Olo on ihan äärimmäisen motivoitunut, toiveikas, stressitön ja vielä kerran: Onnellinen. 🙂 Tästä on hyvä palata takaisin treeni- ja työarkeen.

Ajattelin, että kirjoittaisin Italiasta / Roomasta erikseen suosituspostauksen, jossa kerron enemmän mitä nähtiin, mitä tehtiin ja miten näin keliaakikon näkökulmasta siellä vehnän luvatussa maassa oikein pärjää. Spoiler alert : Kohtaallisen hyvin pärjää, heh. Jääkööt siis tämä postaus katsaukseksi fiiliksiin, mitä Rooma jätti. En ehkä suoraan Roomaan palaisi toista kertaa, kaikki tärkein on nähty, mutta Italiasta jäi edelleen sellainen fiilis, että viekää minut takaisin! Neljäskään kerta ei siis tyhjentänyt koko pottia, vaan tuo ilmasto, kulttuuri ja etenkin se ruoka kyllä huutaa vieläkin tän tytön nimeä. Seuraava ulkomaanreissu ei kuitenkaan noin etelään iskeydy, vaan… No, johonkin muualle 😉 . Lisäksi halusin vain kertoa, että hengissä ollaan äkkilähdöstä ja melko tuntemattomasta matkaseurasta huolimatta, hehheh. Ja elämäni kunnossa!

1

Vastaa

Close Menu