Mistä sen oman jutun ja lajin voi löytää?

Kun tuntuu, että kaikilla muilla on jo oma juttu, oma laji ja oma löydetty intohimo. Itse vähän harhailee polulta toiselle ja joskus ihan keskellä metsää, kokeilee ja pettyy joka kerta, on vähän kyllästynyt. Onko sulla sellainen olo? Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen ansaitsee löytää sen oman juttunsa ja ainakin jonkun sellaisen vilpittömän innon kohteet. Koen itse sen löytäneeni moneltakin osa-alueelta – Niin urapolun alun, kuin omien harrastuksienkin muodossa, mutta onhan tässä kaikenmoista kokeiltu ja palloteltu, että ei niitä suoraan käteen tarjottu.

Miksi sitten pitäisi olla ”oma juttu” ? No ei pidä. MUTTA, se on ihan mieletöntä, kun sulla on jotain, minkä tekemiseen et kyllästy ikinä, jotain minkä tekeminen saa aina sut sykkimään ja hymyn huulille – Sen pitäisi olla kokemus, jonka kaikki saa kokea ja usein. Mulle se tavoitteellinen treeni, pitkä lenkki ja jopa jonkun toisen ruokavalion suunnittelu aiheuttaa mielihyvää ja teen ne aina hyvillä fiboilla ja ei harmita koskaan. Jos joutuisin tuolla hyllyttämään kaupassa riisipusseja tai edelleen jakaa lehtiä ympäri kyliä, niin tuskin lähtisin innoissani töihin aamulla. Tai jos väkisin yrittäisin harjoitella jalkapalloa tai miksei vaikka uintia, jotka ei mua juuri innosta, niin olisipa motivoivaa jatkaa… Se jäisi lyhyeen se treenaaminen, ja loppuenlopuksi kaikki tuntuisi samalta puurolta.

Miten sitten löytää se oma juttu, se vilpitön into tehdä jotain? 

KOKEILE ROHKEASTI! 

Lajeja ja harrastuksia on pilvinpimein ja itseasiassa voit tehdä mistä asiasta tahansa harrastuksen. Oli se sitten askartelu, pullojen kerääminen tai vähän perinteisempi voimistelu tai kuntopyörön pyörittäminen, niin anna mahdollisuus. Palaa ehkä takaisin lapsuusaikojen mieltymyksiin ja testaa niitä lajeja uudelleen. Sitten painotat siihen juttuun, mikä aiheuttaa sitä mielihyvää ja tuntuu kivalta! 

 

MUISTA OLLA PITKÄJÄNTEINEN! 

Ei siis tosiaan tuotu kaikkea tarjottimella nenän eteen, eikä se lenkkeily ensimmäisellä kaudella ollut mitään pelkkää endorfiinihuumaa. Mutta autas armias, kun joku siinä vaan oli, joka sai ne lenkkarit aina vaan uudelleen jalkaan. Siinä vaiheessa, kun kunto kohoaa ja lenkkipolullakin kehittyy, oppii treenaamaan monipuolisesti lajin parissa ja kaikki ei olekaan vain hengenahdistusta ja kylkipistoja, niin se oli menoa sitten. Anna siis mahdollisuus useammankin kerran, jos vaan YHTÄÄN tuntuu, että siinä voisi olla edes jotain. Varsinkaan liikuntalajien parissa et menetä mitään, vaikka siitä ei tulisikaan lopullinen lajisi. Anna mennä ja nauti tekemisestä ;)! 

MIETI LÄHTÖKOHDAT JA MIKÄ SAA SUT MOTIVOITUMAAN

Onko se ryhmähenki, jäätävä vuolas hiki, mind&bodyconnection, itsensä haastaminen vai jopa pieni kipu – Mikä sua innostaa? Useat saa juurikin motivaatiota ryhmästä tai toisen kanssa tekemisestä, ja jos kuulut tähän kastiin, niin go for it! Liity jonkun joukkuelajin pariin tai osallistu ryhmätreeneihin, joita tänä päivänä löytyy kaupungista kun kaupungista ihan pilvinpimein. Itse henkilökohtaisesti olen taas täysin yksilöurheilija satunnaisia yhteislenkkejä jonkun kaverin kanssa lukuunottamatta. En saa kiksejä ryhmäliikunnasta, paitsi toki ohjaamisesta joka on ihan huippuduunia. Tässä voi olla kyse myös siitä, että työni on kovinkovin sosiaalista ja vieläpä siellä urheilun parissa, niin omat treenit sitten passaa tehdä yksin. 

Kaikkien ei myöskään tarvitse treenata verenmaku suussa tai jäätävät tavoitteet mielessä, vaan esimerkiksi pilates, sauvakävely, kuntouinti, arkipyöräily… Kaikki liike on todella jees ja edistää terveyttä! Kaikkien ei tarvitse olla kilpaurheilijoita ja lihaskimppuja – Voi vain olla terve ja hyvinvoiva, johon riittää säännöllinen kehon liikuttaminen tietysti mahdollisimman monipuolisesti. 

 

TAVOITTEET?

Mikä on sun tavoite liikkumisen suhteen? Ulkoiset tavoitteet aka kiinteämpi ulkomuoto, pyöreämpi pakara tai leveämpi selkä on sinänsä ihan OK, mutta kantaa harvoin kovin pitkälle. Psykologisesti se ei vaan riitä kantamaan vuodesta toiseen, ja toisekseen sen saavuttaminen voi olla liian absurdia, koska ihminen ei tule koskaan olemaan itseensä tyytyväinen 100%:sti, jos on kerran ollut tyytymätön. Olisiko sulla jotain toista tavoitetta sen sijaan tai siihen kylkeen? Yleisen hyvän olon metsästys tai ylläpito, uudet sosiaaliset suhteet, työkyvyn parantaminen, paremman notkeuden saavuttaminen… Jotain konkreettista ja elämääsi edistävää! Kun huomaat, miten se päivittäinen tai ainakin viikottainen iltalenkki parantaa yöunien laatua tai kuinka saat tyttöporukalla vedetyistä porrastreeneistä endorfiiniä ja energiaa, niin palaat sinne aina vain uudelleen ja uudelleen. Jaksat töissä paremmin, nukut sikeämmin ja syöt paremmalla ruokahalulla ja yleensä vieläpä teet parempia valintoja! Hyvinvointia edistävät teot ja valinnat ruokkivat usein toisiaan. Muutat toista ja alatkin miettiä, miten voisit tehdä VIELÄ paremmin, voisitko edistää sitä vielä enemmänkin. Menetkin yhtäkkiä aikaisemmin nukkumaankin, nappaat hyvän välipalan ennen treeniä ja haluat ravita kroppaa hyvin sen jälkeenkin… Eihän se aina näin mene, mutta todella monia tapauksia tiedän ja on tätä tutkittukin. Oman hyvinvoinnin edistäminen on siis aivan huippu tavoite.

MALTTI, MALTTI, MALTTI!

No siinä vaiheessa sitten kun innostut niin PUTRUU. Haksahdettua vaikka sinne lenkkipoluille tai kuntosalitreeniin, aletaan helposti alkuun heilumaan siellä joka päivä, joka päivä yhtä kovaa, aamusta iltaan ja aivan into piukeassa ja uudet kuteet niskassa vaan motivaatio kasvaa! Jes, hieno juttu! MUTTA. Raja tulee aiiiika nopeasti vastaan ja riski tapaturmiin, ylikuormitukseen ja näiden myötä täydelliseen pettymykseen kasvaa. Joten OTA SELVÄÄ, miten pitäisi treenata kyseisen lajin parissa (mikäli on kyseessä laji, jossa sulla ei välttämättä valmentajaa ole) ja muista alotitaa riittävän matalalta! Netti on täynnä treeniohjelmia, vinkkejä ja viisauksia, joten käytä toki niitä hyödyksi – lähdekriittisyys mielessä pitäen. Nappaa sieltä aloittelijan juoksukouluohjelma tai triathlonin aloittelijan matkat ja treenit. Näin pääset alkuun järkevästi. Elippä muista se lepo ja vaihtelu! Älä myöskään siis ajaudu vain yhden tekemiseen päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Näin ei ajauduta siihen kyllästymiseen niin pikaisesti. Pidä siellä pieni kipinä palamassa koko ajan. Se on ihan mahtava tunne, miten se veri vaan vetää sinne kyykkytangon alle lepoviikkoinakin ja pitää vähän jarrutella mieltä ja siirtää katse täysin pois sieltä salin suunnalta. 

 

Ja nämähän ovat sitten sovellettavissa niin oikean uran metsästämiseen, jonkun luovan harrastuksen pohtimiseen ja no, mihin tahansa se oma juttu liittyykään. Anna mennä ja ole avoin! Mitä eteen tulee ja tarjotaan, tartu ja kokeile, se juttu voi meinaa löytyä ihan huomaamatta ja vahingossa. Itse päädyin juoksun pariin vanhempieni kautta, kun vaan yhtenä iltana lähdin äidin kylkeen lenkille ja sainkin mielettömän fiiliksen, kun jaksoin 13 vuotiaana sen 5km juosta, eikä edes tuntunut pahalta 😀 . Salille eksyin, kun instagramissa eräs saksalainen vegaani nettivalmentaja otti minuun yhteyttä nähdessään ’potenttiaalin’ (myydäkseen toki siis valmennustaan..) Tartuin tilaisuuteen ja kappaskeppanaa, innostuinkin niin, että lähdin liikunta-alalle ja nyt toimin personal trainerina. Elämä siis todella voi heittää sun eteen uutta ihan hassujen sattumien kautta. Ole valmis vastaanottamaan se.

Mua kiinnostais kovasti, miten sä oot löytänyt sun oman jutun? Tai mikä sun oma juttu on, jos sellainen jo löytyy?

Jos ei löydy, niin nyt vain syli ja silmät auki, ja kokeilemaan uutta! 

1

Vastaa

Close Menu