Kehopositiivisuus vai paineet?

Ouch, saankohan mä edes puhua tästä? Mähän olen hoikka ja kohtuullisen hyväkuntoinen nuorukainen. Viimeaikoina pinnalle päänsä nostanut kehopositiivisuusliike tuntuu jakavan mielipiteitä ja katseita suuntaan jos toiseenkin, puolesta ja vastaan. Kenelle se kuuluu, mitä varten se on ja mitä se oikeastaan edes tarkoittaa? Toiset dissaa vastaan, että se on vain epäterveiden elintapojen puolustamista ja toiset taas eivät nää genreen kuuluvan kuin vain oman koko- tai ulkonäköluokkansa edustajia. Niin paljon aiheessa taas kerran hyvää, mutta myös niin paljon negatiivisa fiboja, mitkä kun saataisiin vaan korjattua, niin oltaisiin piiitkällä oikealla radalla kaikille terveemmän maailmankuvan suhteen!

MITÄ SE “KEHOPOSITIIVISUUS” ON?

Niin. Onko se liikakilojen hyväksymistä ja sohvalla makoilua, vai hulluna treenaamista ja fitnessbeibeilyä? Nää on ne harhaanjohtavat mielikuvat, mitä annetaan. Eikös kehopositiivisuus ole enemmänkin sisäistä, siis sitä, että sulla ois hyvä olla itsesi kanssa. Se, että haluaa tai on tarve tehdä omalle keholle muutoksia, kehitellä fysiikkaa tai vain terveyden takia nostaa, tai laskea kiloja, ei tarkoita, etteikö voisi olla kuitenkin itseensä tyytyväinen. Rakkaus omaa kehoa kohtaan ei sulje pois sitä, etteikö sitä voisi “parannella” tai muokata omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan kunhan perustat ovat oikeat. Kehopositiivisuus siis on mun mielestä jotain muuta kuin ulkoista, sitä että kuinka monta makkaraa on vyötäröllä tai on olematta, vaan se on sitä, mitä tuntee itseään kohtaan. Arvosta kehoasi JOKA TAPAUKSESSA! Vaikka se vaatisikin jotain muutostoimenpiteitä.

KENELLE “KEHOPOSITIIVISUUS” KUULUU?

Olen saanut itseasiassa kuullakin, että mulle se ei kuulu. Miten minä voisin muka edes tuntea mitään ulkonäköpaineita tai epävarmuuksia kroppani kanssa, kun ei ole vaivana hirveästi rasvaa tai mitään muutakaan? Näissä kohdissa oikein kihisee sisällä. Miksei hoikka, laiha, lyhyt tai pitkä – kaikki voisi olla omista ominaisuuksistaan epävarmoja? Tai miksi en saisi sitten esitellä ja arvostaa omaa kehoani, vaikka olenkin “hyvässä kunnossa” ? Haluaisin kuulla ne standardit, millä määritellään keho, josta on lupa olla epävarma ja erityisen arvostettavaa olla itsevarma.

Mä olen kärsinyt enemmän kuin vois luullakaan nimenomaan siitä epävarmuutta, että on liian laiha. Ei ole muotoja – Kuka musta kiinnostuis. Näytän nuorelta ja pieneltä – Este jopa uralla. Jatkuva kommentoinnin aihe ollut jo vuosien ajan ja jopa vitsi ihmisten keskuudessa. Etenkin, jos verrataan kokoa ja ruokamääriä toisiinsa, hah. Mutta en enää nykyään! Mä näytän just siltä kun näytän, ja rakastan ITSEÄNI. Tarvitseeko sitä kehoa edes niin paljon olla jatkuvasti pohtimassa? Joo, mäkin haluan kehittää mun fysiikkaa, mutta en sen takia etten olisi tyytyväinen nykyiseen. Ja teen sen nimenomaa arvostuksella ja kunnioituksella – Mun mielestä jokaisen keho on ihan mahtava kapistus, kelatkaa nyt mihin kaikkeen se pystyy! Mä olen niin onnellinen että mulla on kintut millä juosta kirmata pitkiä lenkkejä, ja kädet  joilla heittää pari kärrynpyörää, kannatella tavaroita ja vaikka mitä. Puhumattakaan kaikesta siitä mystiikasta mitä meidän sisällä tapahtuu elintoiminnoista, reaktioista ja mm. aineenvaihdunnasta puhumattakaan.

MITÄ VARTEN KEHOPOSITIIVISUUS ON NOUSSUT PINNALLE?

Mä näen tässä yhtenä “syyllisenä” edellisen fitnessbuumin, joka on nyt hieman jo vajonnut #balancedlife ja #body&mind -elämäntyylien varjoon. Yhtäkkiä kohkattiin, kuinka pitää olla se timmi masu, pyöreä pylly ja aerobista hakata sitten niin hulluna, että. Muovikulhoissa kanat, riisit, rahkat ja kananmunat, ja elämäntyylinä tämä, tai muuten olit varmaan laiska. Näen tämän melkein vastarintaliikkeenä tuolle, että lähdettiinkin huutelemaan, että miksi pitäisi elää bodymunkkielämää, eikä kelpuuttaai itseään sellaisena kuin on. Ja ehdottoman hyvä niin! Yhtään fitnesselämäntapaa elävien (ehkä itseni jopa niihin lukuunottaen?) tyyliä väheksymättä, saa usein helposti kuvan, että se olisi jotenkin ‘ainoa oikea’. Tai että se revitty kroppa ja muhkeat lihakset olisivat itsestäänselvää kauraa kaikille, ja jokaisen silmiä hivelevä estetiikka. Kun eihän se vaan mene niin… Paino ja ulkomuoto loppujenlopuksi kertoo aika vähän. Ylipainoinenkin voi olla ihan todella terve. Näinollen kun kantaa itsensä ylpeydellä ja hyvällä ryhdillä, on varmasti mielettömän upea. Kun taas se hoikka ja ehkä sinne edellämainitun lajin ja elämäntyylinpariin hurahtanut voi olla sairas ja mielettömän epävarma hyvästä kropasta huolimatta. Klisee tai ei, kyllä se kauneus sisältä tulee. Se, miten sä kannat itsesi, se, miten susta huokuu se oma ajatus omasta itsestä ja kehosta, luo mulle ainakin kuvan siitä kauneudesta. Kun huoneeseen astuu mielettömällä itsevarmuudella, huumorintajulla ja aurinkoisella olemuksella varusteltu mimmi, niin ei mua pätkänvertaa siinä vaiheessa kyllä kilot tai painoindeksi kiinnosta 😀 . Jos jotakuta kiinnostaa, niin on sitten varmaan vintissä jotain vialla, näin suoraan sanottuna.

Ja kuten hyvin on monessa paikassa sanottu, ei ihan oikeasti ketään muuta kiinnosta sinä pätkän vertaa (kauniisti ilmaistuna) , kuin sua itseäsi. Ei kukaan muu huomaa +0,8kg tai “pöhöttyneitä kasvoja” , liian pieniä reisipaloja tai muutamaa epäsiistiä kulmakarvaa. Se on vain sun omassa peilissä. Opi hyväksymään ensin itsesi, vartalosi, sen muodot ja toiminnat. Sitten vasta ryhdytään kehittelemään ja muovaamaan palkkeja, jos sille on tarvetta tai halua. Totuus on, että jos et hyväksy itseäsi nyt, et tule olemaan tyytyväinen myöskään X kilon päästä, tai Y näköisenä. Olet hyvä myös än yy tee, NYT. ♥ 

 

Kyseessähän oli siis teksti, joka perustuu täysin minun omiin mielipiteisiin ja kokemuksiin. 🙂
0

This Post Has 2 Comments

  1. Mä olen paljon seurannut tätä kehopositiivisuus-liikettä ja pääsääntöisesti kokenut sen tosi terveenä ja ihanana juttuna. Kuitenkin oon usein törmännyt myös siihen, että kehopositiivisuus on jotenkin kaapattu vain ylipainoisten omaisuudeksi, että kyseessä olisi nimenomaan ”ylipainopositiivisuus”. Koen että mulla on oikeus asiaa kritisoida koska olen ylipainoinen, ja ollut vielä paljon lihavampikin – kyse ei siis ole siitä että jotenkin dissaisin lihavia. Usein vaan unohdetaan että lähes kaikilla ihmisillä on jotain komplekseja ja tyytymättömyyttä kehonsa suhteen, ihan kaikilla vartalotyypeillä! Ei ole mitään mieltä alkaa sanelemaan että kenellä on oikeus kuulua tähän klubiin, mun mielestä siihen kuuluu kaikki joilla on keho. Piste. Mulle kehopositiivisuuden pointti on rakkaus ja kunnioitus omaa kehoa kohtaan, ja sitä että mitä sä teetkään sun keholla/keholle, niin sä teet sen nimenomaan rakkaudesta, et vihasta. Eli jos liikut, teet sen hoitaaksesi sun kehoa, et rangaistaksesi. Jos laihdutat, teet sen kehosi hyvinvoinnin takia, et siksi että inhoat itseäsi, tai vielä pahempaa, siksi että joku muu inhoaa.
    Ylipainoinen voi todellakin olla täysin terve. Mä olin vuosikausia tosi lihava ja tosi terve! Ei ongelmia verenpaineen kanssa tms. Olin ihan sinut itseni ja kroppani kanssa lihavana. Sit jotain vaan tapahtui, ehkä musta tuli vanha, mutta yhtäkkiä tilanne muuttui ja olinkin kovaa vauhtia sairastuva ylipainoinen. Verenpaine kohosi ja ikäviä vaikutuksia alkoi tulla, ja tajusin että oli pakko alkaa hoitaa itseään ja kehoaan ja pudottaa sitä painoa. Ei siksi että vihaisin itseäni, vaan siksi että mulla on vain yksi elämä ja yksi keho, jota täytyy hoitaa. Mulle se on sitä kehopositiivisuutta.
    Mulle on ollut tosi valaisevaa lukea näitä sun kirjoituksia, ihan vaikka siksikin että me ollaan fyysisesti aika toistemme vastakohdat – sä olet siro ja pelkkää lihasta, mä olen pitkä ja paksu. ???? Ja silti ajatusmaailma näissä jutuissa voi olla niin samanlainen, vaikka helposti ajattelis että ”toi ei voi ymmärtää mua kun sillä on niin erilainen kokemus kehosta”. Sulla on vielä hieno ura edessä näiden asioiden parissa. ????????

    1. Voi, ihana kommentti, kiitos! <3 Ihan mieletöntä, että olet tehnyt asioita nimenomaan terveytesi eteen ja sen, että rakastat itseäsi. On niin harmillista, kun aina "dieeteille" tunnutaan lähtevät tyytymättöminä höllytellen niitä omia vatsamakkaroita ja katsotaan vaan inhoten sitä ulkonäköä… Kun ollaan niin mielettömästi muutakin! Se mahdollistaa sen, että mekin, vaikka kuinka erilaisia ollaan ulkoa päin, ollaan yhtä mieltä näistä. Ei mitään väliä, mitä siellä peilissä näkyy, siellä sisällä se elämä on. <3

Vastaa

Close Menu