Arjen rikkaus ja elämäni rakkaus – RUOKA!

Kaikkia kovasti kiinnostava, paljon ympärillä puhuttava ja mielipiteitä jakava aihe, nimittäin ravinto. Siihen liittyy mielettömästi ajatuksia, uskomuksia, mielipiteitä ja erilaisia teorioita. Vuosien myötä siitä on tehty aina vaan vaikeampaa ja vaikeampaa ja yhtä teknistä kuin astrofysiikasta. Jos ennen syötiin elääkseen ja jaksaakseen, silloin kun on nälkä ja sitä mitä on tarjolla, niin nyt syödään sitä mitä joku sanoo, siihen aikaan kun joku sanoo, ja niitä asioita vältellään, mitä joku sanoo ja itseasiassa kaikki perustuu siihen mitä joku sanoo. Meneekö se nyt ihan nappiin, kun mennään sillä kaavalla, että kyllä joku muu tietää?

Juttuhan on nyt siis niin… Totta on, että ruoka tietyssä määrin on vain polttoainetta. Jokaisen ihan yksinkertaisuudessaan on PAKKO saada energiaa, jotta pysytään hengissä ja pystytään toimimaan. Kuinka paljon nyt sitten sitä energiaa tarvitaan, riippuu iästä, koosta, sukupuolesta, aktiivisuudesta, työstä, geeneistä, harrastuksista… Aika monesta tekijästä, joten niitä on turha lähteä vertailemaan. Energiaa saadaan erilaisia määriä erilaisista ruoka-aineista, mutta niihinkään ei tässä pureuduta. Toisia kiinnostaa enemmän ruuan sisältö, alkuperä ja kokonaisuus ja toisia sitten vaan se, että jaksaa taas muutaman tunnin eteenpäin. Kaikki fine, kunhan ymmärrät sen kaiken vaikutuksen siihen omaan hyvinvointiin ja terveyteen. Oma kanta on tietysti se, että kaikki ansaitsisi syödä hyvin, terveellisesti, monipuolisesti ja omalle terveydelle eduksi, mutta toisia ei vaan kiinnosta, ja jos ei kiinnosta, niin ei mulla sitten mitään asiaa ole. Ravitsemusasiat on paljon valintoja, jotka jokainen saa itse tehdä. Itse en pihistä vaan panostan, mutta ei se tarkoita että kaikkien tarvitsee.

Ei munkaan ravitsemusfilosofia ole aina ollut ihan yksyhteen nykyisen kanssa. Olin pikkutyttönä mielestäni kaikkiruokainen ja ihan hyväkin syömäri, jolle maistui erityisesti isin tekemä perunamuusi ja prinssinakit tai lohi. Myös maksalaatikko maistui, enkä gluteenin lisäksi vältellyt oikeastaan mitään muuta. Opin myös suhteellisen nuorena itse hellan ääreen, jossa pääsinkin valmistamaan koko perheelle päivällistä porukoiden ollessa vielä matkalla töistä kotiin. Nuorin isoveljistä taisi opettaa (tai siis kyttäsin vierestä) ensimmäisen bravuurin, jauhelihaa ja perunoita – Aika jees kotiruokaa! Vihanneksetkin on aina mun lautaselle uponnut lukuunottamatta sipulia, joka ei uppoa edelleenkään, ja kerran viikossa myös irttaripussi tai pieni suklaalevy oli poikaa. Unohtamatta tietenkään ala-asteen keksikeskiviikkoa, jolloin sai pari keksiä napata laatikosta koulunjälkeen. Toki, keliakiani kunniaksi sain OMAN paketin velipoikien jakaessa yhteisiä, joten saattoi mennä joskus useampikin ;). Ihania muistoja, rentoa aikaa ja kaikki propsit vanhemmilleni, jotka ovat opettaneet terveen ruokailutavan ja tarjonneet maailman parasta ruokaa ja monipuolisia kokemuksia safkan parissa jo pienestä pitäen.

 

Yläasteella homma lähti kärjistymään, kun psyykkiset ongelmat ja masennus alkoi iskeä päälle. Koen, että vääristynyt käyttäytymiseni ruuan kanssa oli oire muista ongelmista, eikä päinvastoin. Toisinsanoen, aloin siis kartella asioita ja söin aivan liian vähän kulutukseeni nähden. Ensin musta tuli kasvissyöjä täysin rakkaudesta kasvisruokaan äidin kautta, mutta sitten musta tuli vegaani täysin vääristä syistä. Tälläisiä esimerkkejä hassuja mitä tulee mieleen on, että pidin valkoista riisiä hyvinkin epäterveellisenä, ja söin mielummin quinoaa. En syönyt suolaa, en sokeria, paljon vaan vihanneksia, kasviprotskuja ja luonnonjogurttia sekä pähkinöitä – Onneksi niitä pähkinöitä. Silloin se meni niin, että mitä terveellisempää, sen parempi, ja tässä erittäin hyvä esimerkki siitä, että ruokavalio ja elämä VOI olla myös LIIAN terveellinen. On se raja, kun terveellinen kääntyy epäterveelliseksi.

Ei tätä loppujenlopuksi onneksi liian kauaa ehtinyt kestää, sain apua ja pitkien taisteluiden jälkeen homma alkoi muuttua. Itseasiassa, lopullinen suunnan kääntäjä oli kehittävä treeni kehonpainolla ja siitä salitreeniin. Halusin mielettömästi jo silloin kehittyä ja edetä siinä, asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Tajusin, että olin aika hyväkin, ja erään nettivalmentajan myötä tajusin myös, että se vaatii aika paljon safkaa. Palauttelin ensin kananmunat ruokavalioon, sillä ei mulla oikeastaan ollut mitään syytä niitä pannassa pitää. Ne maistuu hyvältä, piste. Myöhemmin mahaongelmien kadottua palauttelin myös maitotuotteita pienoiseen käyttöön ja nykyään niitä siedänkin jossain määrin. Kasvisruokaa mä rakastan ihan 100% intohimoisesti ja vasta viimeisen vuoden aikana ihan vain monipuolistaakseni vielä raaka-ainekenttääni ja makumieltymysten takia olen palauttanut myös lohen ja kanan käyttöön.

 

Nykyään mun ruokafilosofiani perustuu a) Mun tavoitteisiin b) Rentouteen ja c) Siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mä voin syödä JUST sitä mitä tekee mieli ja mitä mulle tarkotaan – No problems. Sellaisia ns. ”perusherkkuja” (termi jota vihaan)  en juuri syö saati himoitse, ihan vain, koska en tykkää. Sensijaa raakasuklaa ja esimerkiksi kuorrutetut taatelit ja banaanijäätelö on mun suurinta herkkua, joita voin syödä vaikka joka päivä! MUTTA jos mummo on mulle marjapiirakkaa gluteenitonta leiponut tai kylässä tarjotaan perus vegejätskit, niin lets eat, ja varmasti maistuu. Eli olen päässyt siitä mielettömästä kammosta kaikkea kohtaan, joka oli ehkä ahdistavinta ikinä niinä sairastamisaikoina.

En kiellä mitään itseltäni, enkä syö lapun mukaan, mutta arki menee aika peruskaavalla. Mulla on valmentajan kanssa yhdessä mietitty runko, jonka avulla tiedän oikeita määriä mun kehityksen ja suorituskyvyn tueksi. Tarkoitus on kuitenkin tällä hetkellä kehittyä paljonkin, niin ihan massallisesti kuin suorituskyvyllisestikin ja se vaatii runsaasti energiaa. Syön paljon kauraa, riisiä, pastaa, hedelmiä, vihanneksia, perunaa… Käytän protskun lähteinä eniten nyhtökauraa, kanaa ja härkäpapurouhetta, sekä sillointällöin kalaa ja muita kasviprotskuja. Pähkinävoit on rasvanlähteistä suurin rakkaus ja avokadot, hummus sekä öljyt myös päivittäin käytössä. Mä RAKASTAN sitä ruokaa mitä syön, ja vaikka se jollekin näyttää ehkä ”kaavamaiselta”, tylsältä tai itsekuria vaativalta, niin mulle se ei todellakaan sitä ole. Se on just sitä, mistä tykkään eniten ja mitä syön suurimmalla intohimolla. Siitä tulee hyvä olo, hyvät fibat, jaksan ja niin no, kaikki vaan toimii. Syön myös jonkinverran makurahkoja ja proteiinivanukkaita, ihan vain koska ne on hyvän makuisia. Ihan kaiken ei aina tarvitse olla kaikista optimaalisinta, puhtainta tai maastakaivettua, vaan kyllä sinne mahtuu myös ihan vaan hyvän makuisia juttuja.

Smoothiebowlit ja banskujädet jokapäiväinen herkku, lisukkeilla tietenkin!

 

Kaikille toimii vähän erilaiset jutut ja joskus siitä lapusta, jossa lukee mitä syödään, voi olla hyötyäkin. Mä itse punnitsen osan ruuista, mitä lautaselle menee, mutta se on vain työkalu varmistaa, että otan riittävästi. Jos mä menen matkalle tai vieraille, mua ei kiinnosta mitä siinä grammalleen on, vaan nautin, mitä syön, mieluiten paljon ;)! Parasta on aina päästä porukoiden apajille, kun äiti pitää huolen että kaikkea löytyy, haha. Mutta sekin pitää muistaa, että tää on mulle elämäntapa ja pitkään tehty asia, joka tulee täysin selkärangasta. Jos sä vielä havittelet vasta sitä hyvää oloa ja uusia elämäntapoja, niin kaikki ei ole tarjottimella valmiina. Aloita jostain pienestä asiasta. Ota kauppareissulla koriin uusi vihannes joka kerta, kun käyt siellä, ja maistele sitä. Totuttele syömään säännöllisesti, ja vähän enemmän, jos se on ollut ongelma. Step by step pääset siihen, mikä toimii sulle, ja mikä riittää sulle ja on kohti SUN tavoitteita. Se voi ottaa aikaa, mutta kuule, se on varmasti sen arvoista.

 

5 TÄRKEINTÄ ASIAA RAVITSEMUKSESSA

  1. SYÖ RIITTÄVÄSTI! 
  2. ÄLÄ KARTTELE MITÄÄN RAVINTOAINETTA – Tarvitset hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja KAIKKIA, oikeassa suhteessa juuri sinulle.
  3. SYÖ SÄÄNNÖLLISESTI! Paras vinkki sellaisille, keillä herkkuhammasta kolottaa, tai iltapäivällä uuvuttaa ja kiukuttaa. 3-4h on monelle aika passeli ateriaväli.
  4. SYÖ RUOKA-AINEITA JA KOKONAISUUKSIA (monipuolisesti), JOISTA NAUTIT, JA JOISTA TULEE HYVÄ OLO. Kuten monessa muussakin asiassa, voit miettiä, mikä on sellainen ruokavalio, jota pystyt noudattamaan pidempäänkin, kuin vain 8vk ohjelman, tai 3kk dieetin verran. Mieti, mitä voit hyvällä fiiliksellä syödä myös vuoden- ja viiden vuoden päästä.
  5. MUISTA RENTOUS, JOUSTAVUUS JA MIELTYMYKSET. Kuten sanottu, kaiken ei tarvitse olla optimaalista ja suunniteltua, vaan sinne arkeen ja elämään mahtuu myös kakkupala poikineen ja perjantai-illan pizza, jos se on se sun juttu ja tuo mielihyvää. Ruoka on muutakin kuin polttoaine – Myös nautinto ja sosiaalisia tilanteita. 80/20, 90/10/ what ever, mutta kaikkea voi kohtuudella syödä, aivan varmasti!

Summasummarum, ravinnolla voi edistää terveyttä ihan mielettömästi, kohentaa oloa ja parantaa suorituskykyä sekä palautumista. Mutta siitä ei saa tulla suorittamista ja pakonomaista tarkkailua – Se johtaa kauas kauas terveydestä. Älä rajoita, jos et voi perustella. Esimerkiksi ”hiilarit lihottaa” , on aika syvältä kaivettua huuhaata. Älä siis usko kaikkea, mitä luet, vaan tutki, koe ja tunnustele asioita, mitkä sulla oikeasti toimii tai ei toimi. Harva asia on niin mustavalkoista kuin väitetään ja meidän kaikkien kehot on niin erilaisia, ettei kukaan voi sanoa yhtä faktaa toimivaksi ihan jok’ ikisellä. Kyllähän se ruisleipä on terveellistä, mutta meikäläiselle se aiheuttaa aika kovatkin päänsäryt pitkäksikin aikaa ;).

Asiakkailleni aina sanon: ”Saat syödä mitä tahansa, vaikka tavoitteesi olisi mikä. Ainoastaan KOKONAISUUS ratkaisee.” Enemmän meinaa se asiasta otettu stressi aiheuttaa huonoa kehossa, kuin se pieni kakkuviipale palaverissa.

HERÄTTÄÄKÖ AJATUKSIA? MINKÄLAINEN ON SUN FILOSOFIA RUUAN SUHTEEN? 

 

 

1

Vastaa

Close Menu