Aika aloittaa kiinteytyminen!

… No yllätys. Ei siis minulla, vaan 98% asiakkaillani ja huomattavalla määrällä ympärilläni näkyvistä ihmisistä somessa. ”Kesäkuntoon”, ”Vähän kireämmäksi” ”Ylimääräistä vaan pois” … Tavoitellaan kondista, jota voisi esitellä muille ja kondista, jolla olisi onnellisempi. Kysymykset tähän postauksen alkuun kuuluvatkin, että:

  1. Kiinnostaako ketään muuta sun kroppa, kun sua itseäs? Katsotko sä itse arvioiden muiden vartaloita Hietsun rannalla?
  2. Määritteleekö sun ulkonäkösi ja kehon rasvaprosentti sun onnellisuuden? Lisääkö se hymyn leveyttä kasvoilla ja naurun pyrskähdyksiä arjen keskellä?

Pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan, eli vakava ylipaino, jossa on terveysriskejä ja ’pari ylimääräistä kiloa’ ja makkara vyötäröllä. Mä en missään nimessä dumaa koko laihdutusprosessia ja ammattinikin puolesta ihmisiä autan pudottamaan painoa ja muuttamaan kehonkoostumusta terveempään suuntaan, mutta kun sellaisiin prosesseihin lähdetään, mun mielestä sille pitää olla kuitenkin syy ja seuraus pitää ymmärtää. En lähde asiakkaan kanssa dieetille kevyistä syistä ja haluan löytää sieltä taustalta jonkin muunkin syyn, kuin vain ulkoiset tavoitteet. Nyt on tullut taas näitä, ketkä haluavat raon reisien väliin ja sixpackin kiiltämään, vaikka on täysin normaalipainossa, mutta ei oikeastaan koskaan treenannut kunnolla. Onko silloin mitään järkeä aloittaa tajuttomat salitreenit ja pistää salaattivaliolle? Entäpäs jos kuitenkin tutustuttaisiin siihen punttimaailmaan ja etsittäisiin mieleinen tapa treenata, syötäisiin hyvin, ”oikein” ja monipuolisesti ja keskityttäisiin riittävään palautumiseen. Kummalla luulet, että saadaan niitä tuloksia?

Useimmat myös suunnilleen kääntyvät jo ovelta, jos ilmoitan, että paino ei välttämättä salitreenillä tulekaan tippumaan, vaan JOPA päin vastoin. Lihas jos onnekkaalla pääsee kasvamaan, niin se nyt painaa enemmän kuin rasva, jolloin fysiologisesti olisi mahdotonta, että se absoluuttinen vaakalukema olisi alempana. Mutta mitä hemmetin väliä sillä numerolla siellä digitaalivaa’alla on? Onko se ihmisarvon ja onnellisuuden mittari? Nope.

Ulkoiset tavoitteet on ihan jees. En mä tässä ryhdy väittämään, etteikö ne pyöreämmät olkapäät ja atleettinen kroppa muutoinkin miellyttäisi myös meikäläisen silmää ja ettenkö niitä joissain määrin tavoittelisi. Mutta jos sun ainut syy aamulla herätä ja rynniä salilla 5:15 on se, että pakara pyöristyy ja ajattelet, että muut katsoo sinua paremmalla silmällä, kuulostaa homma vähän sairaalta. Tätähän harvoin myöskään itselleen myönnetään, mutta ihan oikeasti. Miksi sä treenaat? Mä itse treenaan sen valtavan hyvänolon tunteen takia. Rakastan myös tuntea itseni vahvaksi ja kaikkivoipaiseksi, kun maasta nouseekin kymmenen kiloa enemmän, kuin edellisellä viikolla. Mulle on ihan yks hailee, mitä se nostosarja tekee mun metabolialle, tai kasvattaako se mun epäkäslihaksia 0,3% tällä kertaa, ei. Mä olen vahvistunut ja tunnen mun kroppani. Löydän ne lihakset, joilla se nosto tehdään ja saan sen onnistumaan, ja saan useammankin toiston. Se on ihan mieletöntä ja saakin mut usein hurraamaan ihan ääneen! ( koska olen aina yksin salilla :DD ) 

Ja miksi mä juoksen? No ihan viimeinen syy on se, että kalorit palaa. Siinä mä nautin hien virtaamisesta ja siitä, että teen jotain ihan päätöntä. Siis juoksen, liikutan tossua toisen eteen ihan syyttä pitkiä aikoja ja pitkiä matkoja. Siinä ehtii miettiä, jos on mietittävää ja siinä ehtii olla miettimättä sen aikaa, mitä puksuttaa eteenpäin – Kumpaa sillä kerralla kaipaankaa. Nykyään juoksen aina luurit korvilla musat kaakossa, mutta kyllä parhaat lenkit on juostu ja juostaan isäukon kyljessä jutellen milloin politiikasta ja milloin lätkän NHL joukkueista. Siitä se kaikki sai alkunsa, ja pidän niitä arvokkaimpina lenkkeinä koskaan. Eikä muuten varmasti mietitty kumpikaan siinä juostessa, että tärkeintä oli rasvanpoltto.

Mitä tulee siihen kiinteytymiseen, niin hei, myöntäkää nyt jo, että haluatte laihtua. Se on vain jotenkin kaunistellumpi sana. Ainakin tapaukset, joita minulle on tullut vastaan, menee kutakuinkin niin, että ei kuitenkaan haluta kasvattaa niinkään lihasta, vaan saada vähän vatsaa tiukemmaksi ja käsivarsia tikkiin… Minä käsitän kyllä kiinteytymisen itsessään niin, että muutetaan kehon koostumusta. Mitä isommat lihakset, vähemmän rasvaa, sitä ”kiinteämpi” olemus. Mutta jos vain laihdutetaan, mutta ei haluta ns. mitään sen tilalle, tulee meistä sellaisia laihaläskejä, tai ihan vain laihoja. Ei sekään mun mielestä kovin kaunista ole. Toki trendi naisten maailmassa on mennyt ENEMMÄN siihen suuntaan, että lihaksikkuutta katsotaan hyvällä, mutta edelleen on niitä, ketkä pelkää, että susta kasvaa joku mörkö, kun kosketkin punttiin. Voivoi, kävisipä tosiaan lihasten kasvatus niin helposti, heh.

Kaikki siihen painon pudottamiseen ja ’kiinteytymiseen’ liittyvä kuitenkin tapahtuu keittiössä. Liikunnan ei pitäisi olla keino laihtua, vaan keino edistää ja ylläpitää terveyttä. Jokainen voi käydä UKK-instituutin sivuilta kurkkaamassa terveysliikuntasuositukset, joita noudattamalla saa varmasti lisättyä muutaman elinvuoden lisää, parannettua yleisjaksamista ja yönunen laatua. Ne asiat johtaa myös parempiin valintoihin siellä keittiössä ja luultavasti myös onnellisempaan elämään. Siellä EI kuitenkaan määrätä käymään viittä kertaa viikossa salilla ja tekemään kahdeksaa aerobista ja HIIT-treeniä siihen päälle. Järki hoi, terveyttä edistetään ihan fiksuillakin valinnoilla. Painoon meillä taas vaikuttaa se, mitä menee suusta alas ja mitä palaa elämiseen. Myös se on ihan älytöntä, että liikunnalla ”ansaitaan” enemmän vapauksia syödä. Ihan väärä lähtökohta elämälle. Missä rentous ja normaali suhtautuminen tähän kaikkeen?

Mä pohdin tossa kun vessaa siivosin ja ajattelin tätä postausta, että mitä tämän aikakauden ihmiset kertoo sitten tuleville lapsenlapsilleen nuoruudestaan ja elämästään, tai muistelee itse kuolinvuoteellaan. Nyt meille kerrotaan sotatarinoita tai tarinoita pihapeleistä ja kasettiradion kuuntelusta, sekä merkkareiden ostosta pennin kolikoilla. Silloinko sitten muistelet mielelläsi, kuinka koitit viisi vuotta pudottaa viisi viimeistä kiloa ja elämäsi kului kaloreiden laskemiseen jopa kahvilassa. ”OI kuinka muistan sen yhden ylimääräisen omenan, jonka sain syödä, kun juoksinkin bussipysäkiltä kotiin” . Juu no vähän karrikoitua, mutta ihan oikeasti. Mitä sä tästä elämästä haluat muistaa? Miten sä haluat sen elää? Onko sen kahden – viiden kilon jälkeen tapahtunut jotain merkityksellistä, jonka muistat koko loppuelämäsi? Näytä mulle, missä kohtaa se sun kroppaa tulee näkymään, tai missä se ylimääräinen tällähetkellä näkyy ja MITÄ SE SIINÄ HAITTAA!

Oltaisiin vaan vähän armollisempia itsellemme. Ei ne kaverinkaan kaksi ylimääräistä lomakiloa aiheuta yökötystä, etkä käy niitä puristelemassa huviksesi, mutta arvostellen. Nauttikaa liikunnasta ja hyvästä, terveellisestä safkailusta, joka tukee arkea, jaksamista ja omia tavoitteita. Voitaisiin asettaa tavoitteet vähän korkeammalle, kuin ”kiinteämpään” kroppaan. Miten olisi vahva ja terve keho sekä mieli koko loppu elämän? Eikä vain kahden kuukauden kesäskunto Hietsua varten, jonka jälkeen voi taas talveksi kerätä vähän lämpökerrosta, sillä eihän täällä Pohjolassa edes pärjää muutoin… Mieti mitä haluat antaa itsestäsi tälle maailmalle, jälkipolville ja nykyisille, sinua ympäröiville ihmisille: Kiinteämmän kropan vai positiivisen asenteen.

0

This Post Has 2 Comments

  1. Itse treenaan sen vuoksi, että kehittyisin. Punttisali on hyvää treeniä, mutta tavoitteet on kyllä tulla vahvemmaksi ja tukea vaikeampi kehonpainolla tehtäviä liikkeitä. Itsekään en site kyllä kiellä, että onhan punttitreeni yksi tehokkaimmista tavoista muokata kroppaa ja kehonkoostumusta ja hyvän olon ja kehityksen lisäksi myös positiivinen muutos ulkonäössä motivoi hommaa jatkamaan silloin, kun ei oikein huvittaisi 😀

    -Laura
    http://www.progressio.fi

    1. No juurikin tuo kehittyminen! On niin siistiä, kun kehitystä huomaa tai ainakin tietää, että sitä tapahtuu. Painot ei valehtele! 😉

Vastaa

Close Menu