10 VUOTTA – Sitten, nyt, tulevaisuudessa

Tulipa mieleeni postausidea, jossa käydä läpi vähän itseään, omaa kehitystä, muuttumista ja toiveita tulevaisuudelle. Lähinnä aloin tässä eräänä iltana pohtimaan näitä asioita, kun itsellänikin täysi-ikäisyyden jännittävä virstanpylväs on kovaa vauhtia edessä. ”Virallinen lapsuus” alkaa siis olla takana päin, ja vaikka olenkin hyvin itsenäisesti jo pari vuotta elänyt, musta tuntuu, että tän jälkeen se vielä vaan vahvistuu.

10 Vuotta Sitten… 

Mä olin 7, juuri kahdeksan vuotta täyttävä ekaluokkalainen Hämeenlinnasta. Mulla oli hyvin paljon kavereita, joiden kanssa vietin oikeastaan kaiken aikani, mitä vaan irti sai. Puolitoista vuotta Hämeenlinnassa (1lk. – 2lk.) oli elämäni villeintä ja kokeilunhaluisinta aikaa :D, eikä kaveriseurani ollut aina ihan yhtä kilttiä likkaa, mitä itse olisin ehkä ollutkin. Koettelin silloin selkeästi vähän rajoja, mutta erittäin hyväntahtoisesti, enkä koskaan ilkeyksissäni. Mulla oli vain hauskaa. Muunmuassa mä olen yläkerran parhaan ystäväni kanssa pyllistellyt paljasta takapuolta ilkeälle naapurille takapihalta, olen piirrustanut isoja taideteoksia marja-aronioilla naapuritalon seiniin, lähetellyt roiseja viestejä söpölle luokkakaverille ja varastanut luumuja jengin kanssa naapuriasutusten puista. Ihan huikean hauskoja muistoja, vaikkakin kiinni aina jäätiin, eikä niistä tempauksista oikein tykätty. Tuo marja-aronia keissi oli kyllä sikäli hupaisa, että ei oltaisi jääty kiinni, ellei oltaisi maalattu siihen seinään isolla ”HANNA AND SUVI WAS HERE” , hahhah.

Viihdyin Hämeenlinnassa hyvin ja sinne jäi paljon ihania ystäviä, vaikka aika siellä olikin kovin lyhyt. Hetken aikaa suhteet säilyi, kunnes ikä ja välimatka vei, ja ajan kanssa ne vaan jäi. Kaiken kaveritouhun ohessa harrastin sielläkin, jo kolmatta vuotta pianon soittoa musiikkiopistossa ja testailin erilaisia urheilulajeja. Olen aina ollut liikunnallinen ja harrastuksia oli oltava! Toki kävelin päivittäin kouluun about 4km yhteismatkan, joka alussa oli pienille koivilleni kovakin uurastus, kunnes nopeasti kuntoni kohisten nousi ja kuljinkin matkaa parhaimmillani varmaan neljä kertaa päivässä! Ei siis tylsiä hetkiä mulle – Vihasin olla yksin.

Paras ystäväni ♥

 

10 Vuotta sen jälkeen – NYT ! 

Unelmiaan jo paljon suorittanut, kypsähkö ja kokenut, mukastressaantunut ja tunteellinen nuori nainen – Unelmiensa kaupungissa. (ainakin ihan lähellä) Olen päässyt työhön, joka on mun intohimo. Teen asioita, joista nautin ja saan valmentaa ihmisiä, sekä kehittyä jatkuvasti omalla alalla ja itsenäni. Rauhoittunut olen tuolta lapsuudesta toden teolla, enkä omista mitään suurta kaveriporukkaa ympärilläni – Viihdynkin yksin. Pääosin mulla on vain muutama hyvä ystävä, joita nään harvoin, mutta he ovat sitäkin tärkeämpiä.

Edelleen olen äitin ja isin tyttö, vaikka yksin olenkin jo pitkään asustellut. Teinivaihetta mulla ei ole eikä ollut sen vahvemmin, vaan koin itse siirtyneeni lapsuudesta johonkin toisaalle. Olen semmoinen tunnollinen & kunnollinen nuorukainen. Koin toki kovia juuri noina aikoina, kun pahin kapina- ja murrosikä olisi ollut käynnissä, joten vaikea erotella, mikä oli mitäkin. Mutta selvisin siitä, kasvoin ja kehityin vahvaksi. Nykyään fyysisesti sekä psyykkisesti 😉 .

Näen tulevaisuuden valoisana ja teen koko ajan unelmieni eteen töitä – Joskus liikaa, toisinaan ihan sopivasti. Opiskelen, opiskelen ja opiskelen, urheilen, urheilen vähän lisää ja teen töitä, töitä, töitä. Stressaan asioista aika paljonkin pääni sisällä, mutta toiminnassani se ei kauheasti näy. Olen sellainen pohdiskelijatyyppi ja aivot raksuttaa about kellon ympäri. Toivon niin syvästi, että paikka opiskelujen parista aukeaisi, että saisin aivoilleni muuta työtä – Heh!

10 Vuoden päästä,,,

Olen täyttämässä 28. Ajattelin listata mun unelmia ja toiveita, mitä mulla olisi tähän mennessä saavutettuna.

  • 1 lapsi, olisko edes? Ainakin parisuhde
  • Virallisia opiskeluja takana ja ammattinimike, muukin kuin tämä ammattikoulusta saatu (liikuntaneuvoja & PT) 
  • Helsingissä ammattiauttajana / -valmentajana tavoitteellisesti urheileville
  • Itse tavoitteellisesti treenaava, mahdollisesti kilpaurheilun parissa
  • Elämä balanssissa – Työ ja arki tasapainossa, vai onko se edes mahdollista 😀 ?
  • Ihmisiä lähellä, uusia ihmissuhteita, ystäviä ja kavereita. Kyllä mä sitäkin kaipaisin!
  • Perhe tärkeä ja lähellä sydäntä yhä – Muuttaiskohan nekin tänne? ♥
  • Edelleen kehityksen haluinen unelmien jahtaaja ja toiveikas tulevaisuudesta

Tiedä häntä tulevaisuudesta. Mitä tapahtuu vuoden päästä, olenko jo siirtynyt jonnekin aivan muualle ja vaikka toisen alan pariin (tuskin) . Tai mitä tapahtuu huomenna? Never know. Olen kuitenkin erittäin positiivisella asenteella sinne suuntaamassa, kohti isoja haasteita, ylpeyden aiheita ja pettymyksiä. Pyrin koko ajan olemaan fiksumpi, parempi, kehittyä monella tapaa ja kokonaisvaltaisesti. Unohtamatta missään vaiheessa omaa hyvinvointia, jaksamista ja päätavoitteita. Ehkä se tärkein toive tulevaisuudelle, tuonne kymmenen vuoden päähän, on se, että olisin silloinkin elämänki kunnossa – Terve, energinen ja hyvinvoiva. Oli mun juttu silloin mikä tahansa, muuta en voi toivoa ja tehdä täysiä töitä unelmieni eteen.

 

Missä sä näet itsesi kymmenen vuoden päästä? 

Oletko muuttunut radikaalisti menneen kymmenen vuoden aikana? 

2

Vastaa

Close Menu