Tavoitteita omalle hyvinvoinnille – tarvitseeko niitä?

Tavoitteletko sä hyvinvointia? Tai mitä olet mieltä, tarvitseeko sitä edes tavoitella?
Mun mielestä ehdottomasti pitää! Tosin näiden tavoitteiden ei tarvitse olla mitään koko elämää remonttiin laittavia tai äärimmäisiä urheilusuorituksia vaativia, vaan sopivasti omaan elämään suhteutettuja.
Tavoitteet omalle hyvinvoinnille tulisikin asettaa itse, mutta joissain tapauksissa niihin voi herätellä toinen ihminen, esimerkiksi lenkkipolulla vastaan tullut sauvakävelijä – näin kävi nimittäin mulle!

hyvinvointi tavoite poseland

Miksi hyvinvointiakin pitää tavoitella?

Kuvitellaan tilanne; haluat ostaa oman asunnon. Silloin tiedät, mikä summa on saatava säästöön, esimerkiksi kuukausittain, ja mitä se vaatii; ehkä luopumista hetkeksi matkustelusta tai jokaviikkoisesta shoppailusta. Todennäköisesti olet valmis luopumaan näistä asioista hetkeksi, ja saatkin x-summan tilille kerättyä. Jee, tavoite saavutettu, ei muuta kuin asuntokaupoille!
Mutta jos ajattelisit vain, että ”olisipa kiva, jos ei tarvitsisi asua tässä nykyisessä asunnossa enää, vaan olisi joskus oma...”, mitäpä luulet; tuleeko tällä ”tavoitteella” tehtyä oikeita ratkaisuja säästääkseen asunnon ostoon tarvittavan summa? Jep, ei.
Sama pätee hyvinvointiinkin.

Otetaan esimerkeiksi henkilö A ja henkilö B, joilla molemmilla on tähtäimessä energian ja jaksamisen lisääminen arkeen.
A :”voi, kun en vaan joka ilta istuisi sohvalla sipsipussi kädessä…
B: ”Kuukauden kuluttua olen ottanut tavaksi käydä Netflixin katselun sijaan neljänä iltana viikossa lenkillä ja pyöräillä työmatkat. Lisäksi olen karsinut ruokavaliostani herkkuja ja lisännyt kasviksia joka aterialle.
Varmaan arvaatkin, kumman arki kulkee energisemmin kuukauden kuluttua? 😉

Siispä kun tavoite on edellämainitun kaltainen; positiivinen, tarkka ja jollain tapaa mitattavissa oleva, on se paljon helpompi saavuttaa!

tavoitteet poseland

Entä jos hyvinvointi on jo kunnossa?

Ovatko silloin tavoitteet hyvinvoinnin osalta ihan turhia? Luulenpa, että kaikilla tässä tilanteessa on omaan hyvinvointiin panostaminen ollut aiemmin tavoitteena, ja on edelleen; sen ylläpito! Jotta hyvinvointia pysyisi balanssissa, on siihen tietyllä tapaa pyrittävä koko ajan, jotta hyvää oloa edistäviä päätöksiä tulee tehtyä päivittäin. Eikä tämä katso sitä, etteikö elämässä voisi tulla muutoksia eteen (lapsen yövalvomiset hampaiden puhjetessa, loukkaantuminen, uusi työ…), jolloin omaa hyvinvointia on taas punnittava uudesta näkökulmasta; mitä siinä tilanteessa voisi tehdä tukeakseen omaa jaksamistaan?

Omia vai jonkun toisen tavoitteita?

Huh, tämä tulee aina näin elokuussa ajankohtaiseksi! Varsinkin media, ja ehkä muutkin ihmiset ympärillä, mainostavat toinen toistaan erikoisempia trendejä karistaa kesäkilot tai boostata hyvinvointia ties millä konsteilla. Tällaisiin muutoksiin lähteminen hetken mielijohteesta voi toki saada hetkellisen innostuksen oman hyvinvoinnin kohentamiseen, mutta pysyykö innostus yllä tällaisissa tilanteissa?
Todennäköisesti paljon mukavammin kohti omia hyvinvointitavoitteitaan pääsee, kun motivaatio on syntynyt omasta halusta, jolloin sitä on oikeasti mietitty ja päätetty tehdä asioita tavoitteen eteen. Tavoitteiden tarkentamiseen ja keinoja niiden saavuttamiseen voi toki joskus tarvita muiden ihmisten, esimerkiksi ystävän tai valmentajan apua, mutta motivaation ja päätöksen tulisi aina lähteä itsestä.

hyvinvointi tavoitteet poseland

”Vaikka kotonahan minun pitäisi istua, kun olen jo yli yhdeksänkymmenen.”

Toinen ihminen voi kyllä parhaimmillaan herätellä, tahattomastikin, omien hyvinvointitavoitteiden pariin.
Näin kävi mulle tänä keväänä, tiukimpien poikkeustilarajoituksien aikana.

Päivittäisillä lenkkipoluillani vastaan tullut sauvakävelijä pysähtyi kohdalleni kysymään reittineuvoja.
Kyseessä oli vanhempi rouva, joka olikin puheliasta sorttia, ja jäimmekin polun varteen vaihtamaan vielä ajatuksia. Hän totesi, että rajoituksista huolimatta liikkeelle on vain päästävä, ja mikä sen ihanampaa, kuin kuunnella aamuisin metsässä lintujen laulua. Tästä olin niin samaa mieltä! Rouva jatkoi; ”Vaikka kotonahan minun pitäisi istua, kun olen jo yli yhdeksänkymmenen.”
Tässä vaiheessa mun leukani loksahti polviin asti. Siis wow, missä kunnossa 90-vuotiaaksi!
Sanoinkin tämän ääneen, johon rouva totesi hymyillen: ”No enhän minä enää kovaa mene…”
Voi meitä vaatimattomia suomalaisia!

Mutta tämä kohtaaminen todellakin kirkasti omat tavoitteeni hyvinvoinnin suhteen.
Aion olla yhdeksänkymppisenä siinä kunnossa, että suuntaan joka aamu metsäpoluille kävelysauvat viuhuen, koska on pakko päästä!
Tässäpä riittää tavoiteltavaa joksikin aikaa 😉

Jos sulla on aiheesta jotain kokemuksia tai ajatuksia, niin heitä ihmeessä kommenttiboksiin, olisi ihana päästä lukemaan niitä!

Superkivaa elokuun ekaa viikkoa!

allekirjoitus

@elsalinnean

3

Tällä artikkelilla on 6 kommenttia

  1. Alona

    Kyllä se tavoite kummasti auttaa, varsinkin jos sen on mennyt sanomaan ääneen jollekin. 😊

    1. elsalinnean

      Joo, hyvä pointti! Tuo kummasti lisämotivaatiota vielä 😉

  2. Kevin Husell

    Ehdottomasti samaa mieltä, että hyvinvointia pitää tavoitella. Se on jatkuvaa työtä, eikä sitä tule ottaa itsestäänselvyytenä.

    Itsekin bloggailen aiheesta, jos kiinnostaa niin tsekkaa:
    http://Www.kevness.com

    1. elsalinnean

      Just näin; kunhan ei mene suorittamiseksi! 🙂 Joo, kävinkin jo muutaman mielenkiintoisen postauksen lukemassa! 👍🏻

  3. idahyvarinen

    Itsestäni myönnän olleeni henkilö A aiemmin🙈 mutta tällä hetkellä ennemmin B! Ehdottomasti kannattaa tavoitteista puhua ääneen, tällöin on motivaatiota lähteä sinne lenkille eikä jäädä sohvalle, ainakin itsellä toimii tämä!🙂

    1. elsalinnean

      🙂 Hei mahtavaa! Joo, sama toimii mullakin; kun on ikään kuin ”tilivelvollinen” jollekin, niin asioiden eteen tulee tosissaan tehtyä töitä!

Vastaa