Mitkä ovat kokemukseni liikunnan pariin palaamisesta, kun sairastetusta koronasta on kulunut kuukausi?
Ruuhkavuosiarki jarruna treeneihin palaamiselle
Syksy on tehnyt tuloaan lempeästi, mutta touhun täyteisesti. Toivuttuani kuukauden takaisesta koronavirustartunnasta (postaukseen), käynnistyi arki todenteolla omien työkiireiden ja lasten alkaneiden koulujen ja harrastusten myötä. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä se oli yksi suurin syy sille, että maltoin palata liikunnan pariin hitaasti ja varovasti.
Viikon sairastelun ja sohvalla makoilun jälkeen halu päästä taas kunnolla liikkumaan oli kova. Kun olin ollut muutaman päivän jo oireeton, alkoivat seinät kaatua kotona päälle; metsään siis! Kuvittelin jo mielessäni reippaat metsälenkit koiran kanssa raikasta syysilmaa keuhkoihin hengittäen. Mutta vastassa olivatkin paluun tehneet helteet sekä keuhkot, joihin lämpö ja yhtään vauhdikkaampi askellus kävivät niin, että yskänpuuskat saivat minut pysähtelemään vähän väliä. Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin.
Metsästä salille
Vaikka korona oli kohdallani suhteellisen lievä, ei siitä palautuminen ollutkaan mikään pikkujuttu. Normaaliin flunssaan verrattuna kesti huomattavasti kauemmin päästä takaisin kuntoon. Yskä, pahoinvointi ja pilvissä huiteleva syke pysyivät lenkkiseuralaisinani lähes toista viikkoa, joten salitreenistä oli turha vielä haaveillakaan. Vasta, kun metsälenkit sujuivat oireettomasti, uskaltauduin raottamaan työpaikkani kuntosalin ovea; jospa ihan kevyt jumppa vain.
Sen verran hurjia tarinoita koronan jälkioireista olin lukenut, että yllätin itseni ja maltoin oikeasti treenata muutamat ensimmäiset salitreenit hyvinkin kevyesti. Tein vähemmän toistoja normaalia pienemmillä painoilla, eikä harjoituksen kokonaiskesto ollut puolta tuntia pidempi. Vasta viime viikkojen aikana olen lähtenyt varovasti kokeilemaan kuntosalille normaaleita treenejä ilman mitään jarrutteluja, yhä kuitenkin omaa kehoa kuunnellen; sykkeitä en vieläkään uskalla nostaa ihan maksimiin, eikä onneksi tarvitsekaan.
Tällä hetkellä se, että voin liikkua taas entiseen tapaan, eikä metsälenkkien kestosta tai vauhdista tarvitse tinkiä, tuntuu ihan lottovoitolta!
Kun terveyttä hetken aikaa koetellaan, oppii sitä taas arvostamaan ihan uudella tavalla
@elsalinnean | Elsalinnean | @elsalinnean
4
