Surua ja sairastumisia, mutta myös uusia alkuja ja toivoa paremmasta; lue postauksesta, mitä kaikkea mun elokuu on ollut.
Kolme viikkoa. Niin kauan on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin mitään tänne blogiin. Postaustauko on tullut ikään kuin vahingossa; elämä on heittänyt eteen jos jonkinlaista ylläriä.
Kuukauden mittaisen, mielettömän ihanan ja rentouttavan kesäloman viimeisinä päivinä perheeseemme rantautui astetta ärhäkämpi vatsatauti. En edes muista, milloin olisin sellaisen viimeksi sairastanut, varsinkaan niin rajuna, mikä se mulle iskiessään oli. No, kaikesta selviää, kuten tästäkin.
Kun olo alkoi taudin väistyessä hieman helpottaa, sain puhelimeeni viestin, jota olin pelännyt. Rakas mummoni oli nukkunut pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana pois. Suru on ollut musertava, mutta siitäkin kai selviää. Tai vaikka ikävä ei koskaan häviäisikään, tiedän sen helpottavan jossain vaiheessa. Päivä kerrallaan
Onneksi paluu arkeen koitti pian ja vauhdilla alkanut uusi toimintakausi töissä toi muuta ajateltavaa. Opeteltavana on monta uutta asiaa, sillä kesän jälkeen hyppäsin ihan uuteen työtiimiin ja toimipaikkaan, mikä on ollut ihan tosi virkistävää! Olen suosiolla keskittynyt handlaamaan nyt tuon päivätyön ja pitänyt siitäkin syystä blogin kirjoittamisesta ja valmennuksista tietoisesti elokuun ajan taukoa. Yhden lehtihaastattelun lupauduin kuitenkin ravintovalmentamisen tiimoilta antamaan; tuskin maltan odottaa sen ilmestymistä!
Ehkä kaikki edellä mainitut stressitekijät tai sitten vaan huono tuuri toivat pisteenä i:n päälle positiivisen koronatestituloksen. Epäilin ensin saaneeni oireita katu- tai siitepölystä, mutta kun yskä vaan paheni ja kuume nousi, ilmestyi myös tikkuun kaksi viivaa. Yskää lukuunottamatta oireet ovat pysyneet melko lievinä, ja tänään on jo ensimmäinen lähes oireeton päivä. Ihan heti en haluaisi tätä uudestaan sairastaa, mutta pakko sanoa, että siihen muutaman viikon takaiseen vatsatautiin verrattuna korona oli kohdallani aika helppo; vähän tavallista kovempi flunssa. Nyt vaan sormet ristissä, ettei mitään jälkioireitakaan tulisi myöhemmin.
Summa summarum; kaikki elokuun eteen heittämät vastoinkäymiset ovat todellakin laittaneet asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Omaa ja läheistensä terveyttä osaa taas arvostaa uusin silmin ja tavalliseen arkeen kiinni pääseminen tuntuu lottovoitolta.
Toivottavasti sun loppukesä on ollut vähän kevyempi
Kohti parempaa syyskuuta ja aktiivisempaa blogisyksyä siis!
@elsalinnean | Elsalinnean | @elsalinnean
2
