Rakas ferritiinipäiväkirjani… Joko saan sulkea kannet hetkeksi?
Sillä onhan ensimmäinen erävoitto taistelussa raudanpuutetta vastaan nyt otettu ja samalla syy syysväsymykselle selvitetty.
Lue postauksesta, mitä viimeisimmästä ferritiinimittauksesta selvisi ja miten kulunut ”raudanpuutevuosi” on mennyt!
Viitearvot, täältä tullaan!
Jos ensimmäisen ferritiinimittaukseni tulokset yllättivät, niin tekivät kyllä tämän viimeisimmänkin! Pyysin viime viikolla lääkäriltä lähetettä verikokeisiin, sillä kroppani oli jo muutaman viikon ajan ilmoitellut merkkejä väsymisestä. Ehkä syypäänä tähän oli tauko, jonka olin rautavalmisteen ottamisesta juuri pitänyt tai sitten ihan vain syksy ja levon tarve. Viimeisimmästä ferritiinimittauksesta oli taas ehtinyt vierähtää tovi, joten rauta-arvojen tarkistus oli tässä tilanteessa paikallaan.
Muutaman kerran sain hieraista silmiäni, kun puhelin piippasi valmistuneista laboratorituloksista. Ferritiiniarvoni oli ensimmäistä kertaa viitearvojen sisällä! Ihan siinä alarajoilla, mutta kuitenkin; 35,7!
Huoleni madaltuneista arvoista osoittautuivat siis turhiksi. Vaikka ferritiinin nousu on ollut pitkä prosessi, on se onnekseni noussut tasaisen varmasti koko kuluneen vuoden ajan. Missään huippulukemissa en tämän kanssa vieläkään ole, mutta lähtötilanteeseen (6,7) verrattuna nyt ollaan jo todella hyvällä mallilla. Rautakuuri ja tilanteen seuranta siis jatkuu vielä, mutta tämä pieni erävoitto antoi uskomattoman paljon motivaatiota jatkaa taistelua raudanpuutetta vastaan.
Mutta ensin…
…kuitenkin lepään! Koska ferritiini (tai muutkaan veriarvot) eivät antaneet selitystä hiljaa hiipineelle syysväsymykselle, on nyt aika ottaa hetki ihan kevyesti. Kuten teinkin koko kuluneen viikonlopun, ja nyt jo huomaan leposykkeeni laskeneen normaalille tasolle. Hömppäsarjamaratonit, rauhalliset kävelylenkit syysilmassa, mökkeily ja hyvä ruoka olivat siis mun kohdallani parempaa lääkettä väsymykseen kuin päivittäisen rauta-annoksen tuplaaminen, minkä ajattelin olevan edessä, ennen kuin labratulokset selvisivät. Onneksi asia tuli tarkistettua!
En sano, etteivätkö myös tällaiset viitearvojen sisään asettuvat, matalahkot ferritiniarvot voisi jollain olla nimenomaan se väsähtäneen olotilan aiheuttaja! Niin paljon olen kuullut kokemuksia siitä, kuinka väsymys on se ensimmäinen ja selkein oire raudanpuutteesta.
Ja joo, myönnettäköön, on mun oloni myös näin jälkikäteen tarkasteltuna virkeämpi, ajatus kirkkaampi ja mieliala tasaisempi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna, vaikka mitään armotonta väsymystä en koskaan kokenutkaan.
Miksi ferritiinimittaukseen?
Raudanpuutteen oireet ovat hyvin monelaisia (kurkkasitko jo listan oireista ensimmäisestä ferritiini-postauksestani?), ja jokainen kokee ne niin yksilöllisesti, että suosittelen oikeasti tarkistuttamaan rauta-arvot, mikäli väsymys vaivaa tai arvot muuten mietityttävät!
Tulosten kuuleminen, paljastuipa niistä raudanpuute tai ei, on aina huojentavaa, sillä onhan se yksi askel eteenpäin voinnin kohentumiseen ja tietämättömyydestä aiheutuvan stressin vähentämiseen!
Ps. Testeihin pääsee monella paikkakunnalla ilman lähetettä, mutta lähetteenkin tuntuu saavan tänä päivänä lääkäristä melko vaivatta (ainakin täällä Lahdessa), kun sitä vain osaa itse pyytää 🙂
Ihania, toivottavasti energisiä, syksyn viimeisiä ruskapäiviä!
@elsalinnean | Elsalinnean | @elsalinnean
Luitko jo aiemmat postaukset aiheesta?
Alhainen ferritiini – kokemuksia raudanpuutteesta ja Puhti-terveystarkastuksesta
Matala ferritini ja kokemuksia sen nostamisesta
9
