Onko 19-vuotias liian nuori äidiksi? No ei, mutta ainakin se herättää monenlaista kysymystä ja kommenttia.
Vaikka itse vastailen niihin (edelleenkin) ihan mielelläni, ei asiasta puhuminen ole kaikille kuitenkaan helppoa.
Vaan tarvitseeko sitä edes selitellä muille, tai onko kenelläkään oikeutta kommentoida toisen äitiyttä – oli minkä ikäinen tahansa?
Lue postauksesta mun ajatuksia ja kokemuksia aiheesta.
Tarvitseeko äitiyttään selitellä?
”Onko sulla muka LAPSIA?” Kysymys, jonka olen kuullut kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Jokin on lähivuosina selvästi antanut minulle lisää äiti-uskottavuutta, sillä nykyään kuulen kysymystä harvemmin, mutta silti yhä toisinaan.
Vaan hypätäänpä reilu kymmenen vuotta ajassa taaksepäin! Tällöin sain kuulla edellä mainittua kysymystä jatkuvasti. Tai, esimerkiksi kipeää vauvaa terveyskeskuksen päivystykseen tuodessani, vastata tiedusteluun siitä, onko minulla lapsen äidin yhteystietoja. No, eipä toisaalta ihmekään, että tuolloin minun on oletettu ensisijaisesti olevan lastenhoitaja; olenhan ollut 19-vuotias tullessani äidiksi.
Koskaan en ole itse kokenut, että olisin liian nuori äidiksi, vaikka toistuvasti olenkin saanut muistutuksia siitä, että poikkean ns. normista.
Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli keskimäärin 29,7 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,3 vuotta.
Lähde: Tilastokeskus
Vaikka ikäni on herättänyt uteliaita kysymyksiä ja keskustelua, voin todeta olleeni onnekas siinä, että yhtään ainutta negatiivista kommenttia en ole saanut
Myöskään mun ei ole koskaan tarvinnut todistella kenellekään, että osaan ja pärjään äitiyteni kanssa, vaikka valtaosa samanikäisten lasten äideistä onkin keskimäärin kymmenen vuotta vanhempia. Eikä niin pitäisi joutua kenenkään muunkaan tekemään, oli minkä ikäinen tahansa! Perusteluja omista valinnoistaan äitiyteen liittyen ei mun mielestä tarvitse selitellä tutuille, puolitutuille, sukulaisille, someseuraajille eikä varsinkaan itselleen. Mulla on ainakin ollut aina vahva varmuus ja luotto siihen, että mun äitiyden kuuluukin mennä just näin ja i can do it!
Entä saako toisen äitiyttä kommentoida?
Yli 35-vuotiaiden synnyttäjien osuus on Suomessa Pohjoismaiden korkein. Lähes 24 prosenttia synnyttäneistä on yli 35-vuotiaita.
Lähde: yle.fi
Näitä tilastoja lukiessani en ihmettele, miksi viimeisillään raskaana oleva 19-vuotias herättää neuvolan odotustilassa kysyviä katseita ja hyväntahtoisia kysymyksiä.
Mulle kaikkiin ikääni ja äitiyteeni liittyviin kysymyksiin vastaaminen on aina ollut ihan tosi fine, mutta tiedän, että kaikille se ei todellakaan ole. Oli sitten kyse tavallista korkeammasta tai nuoremmasta iästä tulla äidiksi, syyt sen taustalla voivat olla kipeitäkin, eikä niitä halua jokaiselle vastaantulijalle avata.
Tai taustalla voi olla jo paljon epäilyjä, syyllistäviä kysymyksiä, kommentteja ja asenteita, omia epävarmuuksia, musertavia menetyksiä, pelkoja; mitä vain!
Silloin yksikin naureskellen heitetty ”Et sitten turhia aikaillut!” tai ”Sähän ehdit sitten vielä kunnon futisjoukkueen väsätä omasta takaa!”, taikka varovasti kuiskattu ”Oliks toi ihan suunniteltu juttu, vai…?” -kommentti voi olla liikaa.
Työssäni varhaiskasvatuksen parissa, sekä ihan arkielämässä, olen nähnyt ja kuullut niin monenlaista äitiyteen liittyvää tarinaa ihan äärilaidasta toiseen! Siksipä suosittelenkin, kun ensi kerralla mieli tekisi kysyä tai kommentoida jonkun ”normaalista poikkeavaa” raskautta, äitiyttä tai varsinkin lapsettomuutta, että harkitse ensin, pliis! Ja onko mitään normaalia äitiyttä edes olemassa; jokainen määrittelee sen varmasti niin erilailla.
Fiilikset just nyt
Ajatus siitä, että jos olisin synnyttänyt lapseni suomalaisen ensisynnyttäjän keskivertoiän (29,7) mukaan, mulla olisi nyt kotona pieni vastasyntynyt ja toinen vasta haaveissa, tuntuu ihan hassulta!
Sen sijaan toinen lapsistani on napannut järjestelmäkamerani kaulaan ja ottanut nämä postauksen kuvat. Ja kesken kuvausretken puhelimeeni kilahtaa wappiviesti toiselta, kavereidensa kanssa ulkoilemaan jääneeltä; ”Soita kun mun pitää tulla kotiin.”
Ah, oon oikeesti aika onnellinen, että 29-vuotiaana voin huokaista unettomien vauvavuosien olevan jo kaukana takana!
Ja että voin vaatekriisin iskiessä turvautua myös lasteni vaatekaappeihin; kuvan mekko on sieltä lainassa 😉
Ps. Pakko sanoa, että vaikka kuinka monta mielenkiintoista ja hauskaakin heittoa ikääni liittyen olenkin saanut kuulla, ovat niistä parhaat tulleet lasten suusta! Erityisesti eräs hiekkaleikkien lomassa käyty keskustelu on jäänyt mieleeni.
Lapsi: Hei Elsa, onko sulla lapsia?
Minä: Joo, kaksi.
(Lapsi pitää pienen tuumaustauon. Aavistan, että pian tulee kysymys lasteni iästä tai nimistä, kuten yleensä.)
Lapsi: Okei..Entä onko sulla miestä?
Minä: On mulla.
Lapsi: OHHOH! No SITÄ en olisi kyllä uskonut!!
Löytyykö lukijoistani muita nuorena äidiksi tulleita; kuulostaako postauksen kokemukset tutuilta? Tai liittyykö sun äitiyteen joku erityinen tarina? 🙂
Kommenttiboksissa sana on vapaa, kuulisin teidän kokemuksia tosi mielelläni!
Ja hei, lukaisepa myös muiden PSLND-bloggareiden puhuttelevia ja avoimen rehellisiä postauksia äitiydestä!
Tanja Räty
Järjetön arkikiire
Viiaw
Olisiko itsekästä haluta vain yksi lapsi?
10 asiaa jotka muuttui tultuani äidiksi
Oma D1 raskaus ja synnytys
Henna Jyrkinen
Paska äiti täällä moro!
Käsikirja minusta sinulle
Poikani ja matkamme
Lapset ja erityisherkkyys
