Kiitos, Ohikulkija!

 

Vietin aikaa ystävän kotona. Testasin kitaran soittoa ja jotain oikeen sävelen kuulosta sainkin ulos siitä. Jee, pieni kitaran soittamisen liekki leimahti. Hengailun jälkeen lähdin kävelemään kotiin noin 4km.

Olin jo hyvän matkaa kävellyt kun tunsin väsymyskohtauksen tulevan ja lähimainkaan ei ollut sopivaa penkkiä. Ensimmäistä kertaa tiesin, että mun täytyy ruveta makaamaan yksin kävelytielle. Mulla ei ollut mitään hätää, mutta yksin maassa makaaminen on aika vaikea tunne. Varsinkin kun tietää ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin maata.

Toivoin vain, että pyöräilijät eivät aja maassa makaavan minäni yli. Ojaan en kuitenkaan halunnut mennä makaamaan. Tuskin olisin muutenkaan päässyt ojaan asti niillä voimilla 😀

Kun saan väsymyskohtauksen, en jaksa liikuttaa raajoja tai päätä mutta kuitenkin näen ja kuulen normaalisti. Olen vain ”offline” muuten.

”Hei, mikä vointi?”

Kerron tuntemattomalle miehelle, ettei mulla ole hätää mutta mun täytyy nyt maata tässä. Heti helpotti se, ettei tarvinnut yksin maata ja pelätä yliajavia pyöräilijöitä. Pystyssä seisovan pyöräilijämiehen ne varmasti näkisivät.

Sydäntä lämmitti, että mun ei tarvinnut olla yksin siinä tilanteessa. Juteltiin sen mitä jaksoin kohtauksen keskeltä jutella. Kun kohtaus päättyi, pystyin kunnolla kiittämään tätä ohikulkijaa. Kiittäisin vielä uudestaan, jos tämä tamperelaispyöräilijä jostain syystä löytäisi tän postauksen.

Pääsin kotiin rauhallisesti kävellen ja ihmettelin miten tuo kohtaaminen lämmitti sydäntä.

Kiitos siitä, että pysähdyit. Kiitos, että teit tilanteesta turvallisemman tuntuisen. Kiitos, että olit rento siinä tilanteessa. Toisen rentous auttoi mua ottamaan asian rennommin, vaikka olin aika heikossa tilassa.

Ole kuin tämä pyöräilijämies. Pysähdy ja uskalla kohdata toinen ihminen. Kysy mikä on toisen vointi.

Kiitos!

Eira

6

Tällä artikkelilla on 6 kommenttia

  1. Henna

    Ihana, että hän pysähtyi! ❤️ toivottavasti löydät tämän miehen! 👌

    1. eirahirvonen

      Niimpä! Ois mahtava löytää 🙂

  2. Mira

    Kuulostaa pelottavalta, vaikka itselleki taitaa olla jo normaalia. Onneksi pyöräilijä pysähtyi juttelemaan.

    1. eirahirvonen

      Olihan siinä oma jännityksensä, vaikka haluankin luottaa että hyvin käy 😀

  3. Tiina

    Oi, huikeaa auttamista <3 Juuri niin kuin pitäisi, välittämistä läheisistä.

    1. eirahirvonen

      Niimpä <3

Vastaa