Luonnon antimia

Pitkästä aikaa mulla on ollut vapaata. Jopa neljä päivää putkeen. Mieli ja keho on saanut levähtää.

Toki olen treenit tehnyt mutta se, että en ole suunapäänä juoksemassa kotoa töihin ja töistä treeneihin, on (ylläri!) rentouttavaa. Muutamaan päivään en ole miettinyt työjuttuja oikeastaan ollenkaan. Koska olen vain pari kertaa tänä kesänä päässyt käymään vanhemmillani lapsuudenkodissa, suuntasin sinne saman tien sunnuntaina töitten loputtua.

Ajan olen viettänyt niin kuin kuvittelinkin. Nukkunut ja herännyt ilman herätyskelloa, käynyt sienessä ja marjassa ja pelannut isovanhempien kanssa korttia. Ja kyllä, parit treenitkin tehty.

Mulle oli selvää, että nyt kun olen maalla, niin täydennän mustikkaa (ja muuta pakkaseen. Puhtaat, kotimaiset marjat on ainakin mulle arvokas asia. Toki aina olen arvostanut itse kerättyjä marjoja, mutta nyt kun asuu omassa taloudessa, niiden arvon ymmärtää toisella tavalla. Nyt pitää ottaa pyörä tai auto alle että pääsee jonnekin järkevään pusikkoon niitä hakemaan, lapsena riitti että menee takapihalta metsään.

Lisäksi, en tiedä olenko tulossa vanhaksi, mutta yhtäkkiä olen alkanut nauttimaan mustikan poimimisesta. Ennen ei ole ollut samanlaista keskittymiskykyä ja hinkua metsään. Tuntuu, että metsässä on mukava olla.

Elämäni on välillä niin menevää että tietynlainen pysähtyminen ja  hiljaisuus jäävät vähemmälle. Vaikken edes asu ison kaupungin keskustassa, mutta keskustassa silti, niin kiireen keskellä alkaa kaivata luontoa ja rauhaa. Onneksi voin taittaa salimatkasta yli puolet puiston kautta kulkien ja lähellä on suht metsäisä lenkkipolku.

Töiden jälkeen ennen treeniä kun syö niin usein tulee laitettua Netflix pyörimään ja siinä se rentoutuminen.

Ei mikään pakaste voita puurossa tuoreita marjoja. Ja tottakai käytiin äidin kanssa keräämässä sieniäkin, joita tässä useana päivänä olen syönyt 🙂

0

Vastaa

Close Menu