Levon tarpeessa

Kävin  puolitoista viikkoa sitten hierojalla kun ajattelin että jalat on tukossa ja on saatava auki. Siitä lähtikin viikko ilman punttia.

”Sun jalat on niin jumissa ettei ikinä oo ollu…” Kuulu jossain vaiheessa hierontaa. Joni myös totes ettei mun jalat oikeen reagoi käsittelyyn mitenkään. Sitten tuli puheeksi mun nukkuminen… Vastasin että vähän turhan lyhyitä ja aika levottomia yöunia oon saanu viime aikoina. Vastasin rehellisesti, mitä sitä kaunistelemaan. Olin herännyt töihin väsyneenä jo monena aamuna.

En mää muuten ehdi tekemään mitään, helppo karsia yöunista.

Dieettiä on kulunut nyt yli kuukausi ja halu tehdä kovat treenit ja päästä kuntoon on valtava. Silti paino oli jo hetken jumittanut samassa lukemassa. Kroppa ja hermosto ei oikein saanut tarvitsemaansa lepoa, eikä tuntunu palautuvan. Valvominen kostautui. Onneksi menin hierottavaksi, sillä Jonin huomio oli todella hyvä.

Kotimatkan kelailin asioita, että ei saakeli, tällä hosumisella ja tekemisellä stressihormonit voi olla ihan katossa ja meikäläinen huomaamatta ylikunnossa. Laitoin heti valmentajalle Jonin huomion ja rehellisen kuvauksen mun nukkumisista.

On yllättävän helppo vaan painaa menemään ja tehdä töitä kun mielessä on selkeä tavoite. Ehkä näennäisesti tein rentoja ja kivojakin asioita, mutta ajatus oli treeneissä, kisoissa ja töissä. En OIKEASTI rentoutunut.

Valmentajalta tuli vastaus pian. Salitreenit ja HIITit pois. Meditoi tai koita saada ajatus muualle treeneistä ja kisoista. Vain kevyttä aerobista seuraava viikko. Jotenkin (yllätyksekseni) olin huojentunut, että saa ottaa rauhassa ja rentoutua. Jälkikäteen kun miettii, niin kyllä pääkin vähän oli sen tarpeessa, kropasta puhumattakaan.

Luonnossa kävely ja oleskelu taitaa ihan tutkitusti alentaa sykettä.

 

Otin ohjeet tosissani, en ole ehkä meditoija tyyppiä, mutta kyllä keinot keksin. Aloitin kirjan, kävelin luonnossa, kuuntelin rauhallista musiikkia. Yritin olla iltaisin ilman konetta ja käyttää kännykkää mahdollisimman vähän. Otin tavoitteeksi nukkua noin 10 tuntia tai ainakin olla sängyssä sen ajan joka yö. Joku ilta luonnossa tehdyn puolen tunnin kävelylenkin jälkeen olo oli todella kevyt ja rentoutunut. Tämä oli jo ennen juhannusta ja tunsin, että ehkä tää alkaa toimia.

Hercule Poirot ja kamomilla tee. Vaikka kirja olikin jännä niin maltoin mennä nukkumaan.

Tällä viikolla palasin treenien pariin. Pakko sanoa että kroppa tuntuu virkeältä, hermottuu hyvin. Myös hetken junnanut paino lähti laskuun ja ainakin kuvittelen kuntoni kiristyneen. Suuri huomio tuli myös eilen kun vedin sykevyön päälle. Sykekin oli pienempi kuin mitä normaalisti ollut ennen HIITin aloittamista.

Pakko olla kiitollinen Jonille, joka hierojana otti asian esille. Toki voi olla että kevennys olisi tullut, mutta olisiko se ollut niin totaallinen? Ehkä, ehkä ei. Myös se, etten ollut ajatellut asiaa (nukkumisiani) sen enempää, olisinko maininnut asiasta vielä hetkeen valmennukselle? Tuskin ainakaan vielä, sillä ajattelin että ”noh, nyt on vaan niin valosaa ja jotain nii ehkä siks vaan oon nukkunu heikosti…” Ehkä silloin olisi ollut liian myöhäistä.

Muistakaa oikeasti kuunnella kroppaa ja myös sanoa valmennukselle (tai jos ei sitä ole niin läheiselle), jos väsyttää herätessä tai on muita väsymisen merkkejä. Eikä tää ole pelkästään kisadieettiläisille. Myös muille. Olen tällä viikolla lukenut facebookista jopa parikin eri tarinaa, kuinka ihan työllä ja muulla elämällä – myös kivoja juttuja tehden – ollaan ylikuormituksen takia jouduttu sairaalaan.

Muistakaa levätä ja rentoutua!

Jos kiinnostaa Riihimäellä päästä urheiluhierontaan, niin suosittelen ehdottomasti Jonia. Lue hänestä lisää täältä 🙂

4

Vastaa

Close Menu