Kolme viikkoa mun ensimmäisen fitnessurheilu kilpailukauden jälkeen meni ns. tavallisesti. Treenit tuli tehtyä ja askeleet kerättyä. Tämä on muuten yksi niistä mielenkiintoisista havainnoista – en enää käy ”vain kävelyllä” vaan kävelylle lähteminenkin on aina päämäärätietoista askeleiden keräystä. Kun 10 tuhatta askelta tulee täyteen, Garmin kello ranteessa ilmoittaa, ”olet saavuttanut tavoitteesi”.
On uskomatonta, kuinka vähän sitä tulee liikuttua kun on vaan kotona, etätöissä, neljän seinän sisällä, eikä lähde minnekään.
No mutta asiaan…
Keuhkokuume
Sain Ruotsin työmatkaltani 14.-18.11. keuhkokuumeen.
Siinä menikin sitten sujuvasti kolme viikkoa, joista 2 sairaslomalla. Peruskunto romahti ihan täysin. Tauti oli pahempi kuin tammikuun korona! Koko keuhkoihin sattui yskiminen ja lopulta jouduin lähteä päivystykseen. Siellä sitten kuvattiin keuhkot, otettiin verikokeet, mitattiin lämpö (38.3 joka on ennätys sitten lukion! Biologinen reumalääkitys pitää yleensä kuumeenkin aisoissa, eli kaikki oireet on ”minimaaliset” vaikka olo olisi hirveä).
Peruskunto romahti. Nukkuminen ja rytmi kääntyi ihan päälaelleen. Kun ei päivisin tee mitään, ei iltaisin oikein saa nukutuksi. Lisäksi kun ei ole mitään syytä miksi nousta aamulla, ei haittaa vaikka herää iltapäivällä. Sitten menikin pari viikkoa, etten ollut aamupäivisin hereillä ollenkaan.
Reumaatikko sairastaa
Humira tauolle ja täyslepo päälle. Kun hain antibioottia ensimmäisellä viikolla jouduin 400m matkalla apteekkiin pysähtelemään ja lepäämään, että jaksoin jatkaa kävellen matkaa. Huh. Tiesin siitä jo, että ensimmäiset viikon sairastelun jälkeen menee ihan vaan peruskunnon uudelleen rakentamiseen. Kuinka masentava ajatus. Siitä kun pystyin tehdä 19 treeniä viikossa kisakaudella vähillä kaloreilla siihen, etten jaksa kävellä edes apteekkiin.
Joulukuun alussa aloitin askeleiden keräys tavoitteet uudelleen. Ihan alusta. Ensin askeleet, sitten vasta salille. Nyt on vuoden viimeinen viikko ja ensimmäinen kerta kun saan täyden treeniviikon ja tavoitteet.
Unirytmi ja ruokailu
…on silti vielä hukassa. Nälkää ei juuri ole eikä oikein huvita syödä mitään, jos jotain menee alas niin lähtökohtaisesti olen taas palannut siihen vanhaan kaavaan josta 8 vuotta sitten aloitin elämäntapamuutokseni – välipalatyyppinen ruokailu. Leipää ja snäcksejä menisi, Alpro jugurttia jne. mutta oikea ruoka (lämmin ateria kasviksineen) ei maistu.
Vettä on vielä vaikeampi saada alas edes se 3 litraa päivässä. Versus se, että kisakaudella meni kevyesti 6 litraa ja jos jouduin juoda vaan 4 litraa tuntui siltä, että kuivun kasaan.
VAU.
Olen saavuttanut vuoden rapakunnon.
Mutta ei muuta kuin suunta ylöspäin!
Ensimmäiseksi unirytmi takaisin, lomalla olen tälläkin viikolla saanut itseni aamupäivisin ylös sängystä. Sitten ruokailu. Edelleen mennään reverse dieetillä, eli kalorit on todella maltilliset n.2000kcal päivässä, silti painoa on tullut hitaasti mutta varmasti +10kg vrt. 22.10.2022 Tukholman Stockholm Classic kilpailujen alimpaan painoon (58.5kg, olen 166.5cm pitkä).
Saksan työmatkan tavoite olikin sitten joulukuussa vain selvitä ja samalla tuli askeleet ekaa kertaa täyteen 5 viikkoon:
Kovasti on koetellut pääkoppaa tämä kaikki. Kilpailujen jälkeinen aika onkin se ratkaisevin hetki, jolloin katsotaan lähteekö syöminen käsistä kun kroppa ja mieli on vedetty äärirajoille.
Valmentajan kommentti oli toissapäivänä, että edelleenkään ei näy missään, olen pieni ja sporttisen urheilullisen näköinen. Se onkin eri juttu, miltä itsestä tuntuu, mutta siitä seuraavalla kerrralla!
Nyt siis hyvää uutta vuotta kaikille! Blogi palaa taas vuonna 2023 uusilla kujeilla!
~Johanna
Mun kuulumisia, treeni- sekä liikkuvuusvinkkejä voi seurata myös instagramissa @chronically_johanna, Facebookissa, TikTokissa ja YouTubessa.
1
