Harjoituskausi eli kausi ennen kilpailukautta tai kilpailukausien välissä. Nyt siis puhutaan fitnessurheilusta.
Pääsimme tiimin Team Pro Fit Seinäjoki kanssa Kuortaneen urheiluopistolle viikonlopuksi treenaamaan. Käytiin läpi lajiin liittyviä asioita, ravintoa, palautumista, harjoittelua (kuntosali). Vaikka tämä on yksilö laji, yhdessä tekemisen merkitys on suuri! Vertaistukea ihminen tarvitsee mielestäni kaikessa.
Harjoittelu kuntosalilla on sinänsä mulle jo tuttua vuodesta 2015 lähtien, mutta ensi vuonna edessä on ensimmäinen kilpailukausi. Nyt siis kuntosalia on-off takana 6 vuotta.
Kysyin vastikään instagramissa eräältä ruotsalaiselta wellness fitness kisaajalta kauanko hän on treenannut ennen oman sarjansa voittoa. Vastaus oli 11 vuotta.
Omat odotukset on ainakin voittaa itsensä ja pääkisa on tulokkaiden kilpailu Kotka fitnesscupissa syksyllä 2022. Nordic Fitness Expo siihen perään ja miellän hakisin kokemusta myös ulkomailta pikku kisoista kun siihen kuntoon on päästy, mutta otetaan askel kerrallaan.
Tänä viikonloppuna kävi kyllä sekin mielessä, että jos jatkaisin kilpailukautta syksystä 2022 kevääseen 2023, olisin Masters kilpailija! Eli yli 35-vuotias. Tämä innostaa siinä mielessä, että kilpailee oman ikäistensä kanssa, kaikki on yhtä jäykkiä eikä suoraan lukiosta tulleita voimistelijoita ???!
Pari kertaa tämän vuoden aikana noiden parikymppisten sähköjänisten kanssa treenatessa oon vetänyt itseni ihan jumiin. Ei sitä vaan yli 30v ja reumaatikkona vaan samalla tavalla hyppele kuin lukiossa.
Kivun kanssa eläminen?
Leirillä mainittiin tuttu asia, eli lihaskipu ei välttämättä tarkoita tehokasta kehittävää treeniä. Joillakin ei tule lihakset kipeäksi ja silti kehittyy.
Mä sen sijaan olen joka treenin jälkeen AINA kipeä. AINA. Aikoinaan mun motto oli ”jos on elettävä kivussa, eletään sitten hyvässä kivussa” eli valitsen lihaskivun nivelkipujen yli.
Mutta nyt sattuu.
Tällä viikolla olen ollut niin kipeä ja jumissa, että edes 2 hierontakertaa ei tuntunut missään. Joten lääkärin ja valmentajan neuvosta nyt on edessä 2 kevyempää viikkoa kunnes palautuminen alkaa taas olla edes jollain tavalla lähellä normaalia tasoa.
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että tänä talvena kivut tulee olemaan tosi kovat. 8/10 tasoa kuten tänä viikonloppuna, kun en sunnuntaina meinannut päästä sängystä kun alaselkään sattui niin paljon. Tunnin venyttelyllä selän ojennus onnistui ja pystyin kävelemään.
Palautuminen
Reuma on tulehdussairaus ja kroppa käy jollain tasolla koko ajan ylikierroksilla varsinkin jos on akuutti tulehdus eikä sairaus ole remissiossa (tulehduksettomassa tilassa).
Uni ja lepo, stressin hallinta, nämä kaikki korostuvat kilpailukaudella. Ja arvatkaa vaan missä mulla on eniten tekemistä? No näissä kolmessa…
Eli pään kanssa pitää vielä tehdä töitä, että esimerkiksi ensi vuonna on ihan ok olla keskinkertainen työntekijä, eikä paras, koska ruoka vähenee ja treenit lisääntyy ja kaikkeen ei pysty.
Ja elämän tulisi olla tasaista.
Ne jotka mua on seurannut pitkään tietää, että mulla on aina jotain draamaa!? Eli ensi vuodesta tulee kyllä haastava matka, mutta sitten päästäänkin tähän mun uuteen mottoon, eli ”elämä on seikkailu”.
Tällä mennään!
~ Johanna
2