Instagramissa olen tililläni jo hetken aikaa kirjoitellut pitkiäkin kuvatekstejä #instablogit tyylisesti. Sanamäärä vaan ei pakkaa riittämään, kun asiaa olisi vaikka millä mitalla!
Olen kyllä pitkään jo harkinnut blogin kirjoittamista, mutta oikeastaan piti odottaa, että aika on kypsä. Eli en ollut vielä valmis kertomaan sairauksistani, Edelleen kun kirjoitan, mietin, onko tästä haittaa. Toisaalta, koen todella vahvasti, että haluan omalta osaltani antaa vertaistukea ja ylläpitää avoimuuden kulttuuria kroonisesti sairaiden osalta. Meihin liittyy kuitenkin ehkä jonkin verran uskomuksia, ehkä ennakkoluuloja, tai sitten lähipiiristäsi löytyy juuri sairastunut henkilö, toivoisit voivasi ymmärtää häntä.
Tämä tässä ehkä onkin se pointti. Eli näistä asioista ja kokemuksista on joskus todella hankala puhua ääneen, yhteiskunnallisestikin Suomi on vasta viime aikoina ollut valmis puhumaan esimerkiksi kasvavista mielenterveysongelmista, joista jokainen on varmasti jossain vaiheessa kärsinyt, muista sairauksista puhumattakaan.
Liitot tekevät omalta osaltaan erinomaista työtä, levittävät ajantasaista tietoa, mutta välillä musta tuntuu, että hekin joutuvat jollain tavalla poliitikkojen hampaisiin, ainakin näinä aikoina, eikä informaatiota saa jakaa vapaasti. Itse opettelen vieläkin lähdekriittisyyttä, olen todennut, että näitä sairausasioitakin kannattaa katsoa ja tutkia monelta eri kantilta.
Viimeisen vuoden ajan olen saanut todella paljon tukea ja ymmärrystä globaalista kroonisesti sairaiden yhteisöstä (etsi instasta #chronicallyill). Tuntuu siltä, että muissa kulttuureissa tietoisuuden lisääminen tapahtuu helpommin ja avoimemmin. Tätä haluan siis edistää tällä omalla blogillani, että nämä asiat (sairaudet, sairastaminen ym. kokemukset) eivät olisi niin tabu. Kaikkien ihmisten on helpompi olla, kun saa olla oma itsensä.
Niin minäkin aion täällä olla!
0