Yksinäisyys

Kirjoitin viime viikolla Instagramiin postauksen varsinkin juhlapyhinä monien kärsimästä yksinäisyydestä. Aihe sai paljon keskustelua aikaan, joten ajattelin avata aihetta hieman myös täällä. Asiaa ei monestikaan tunnu ymmärtävän, kuin toiset samassa tilanteessa olevat. He, jotka tuntevat tai ovat jossain vaiheessa tunteneet olonsa yksinäiseksi.

Kärsin itse tietyin väliajoin yksinäisyydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulla ei olisi tärkeitä ja läheisiä ihmisiä elämässäni. Lapsena olin monesti todella yksinäinen sillä en synnynnäisen sydänvian takia jaksanut liikkua ja mennä kuten muut saman ikäiset. Näin ollen kaveripiirini oli todella pieni ja koostui vain parista läheisimmästä ystävästä sekä muutamasta luokkakaverista, joiden kanssa kuitenkin vietin koulun ulkopuolella aikaa todella harvoin.

Hiljainen hiekkatie

Juhannus

Aihe oli taas mielen päällä, kun vietettiin juhannusta, tuota ihanaa ja kaikkien odottamaa keskikesän juhlaa.

Kuulun heihin kenellä ei ole omaa perhettä tai sellaista kaveriporukkaa kenen kanssa yleensä juhannusta viettää, mutta jolla olisi itsellään kova halu tehdä jotain kivaa samanhenkisessä porukassa. Sisaruksillani ja monilla ystävilläni on omat perheet ja he ihan ymmärrettävästi haluavat viettää juhannuksena aikaa heidän kanssaan omalla porukalla.

Kirjoitin Instagramissa, kuinka itseäni ahdisti suunnattomasti juhannuksen aikaan somen täyttämät kauniit kesäiset kuvat kukkaseppeleisistä onnellisista ihmisistä rantamaisemissa tai isoista ystäväporukoista grillaamassa ja pitämässä hauskaa rakkaiden kanssa. Se on epäilemättä pahinta mahdollista sisältöä mitä yksinäinen ihminen voi sillä hetkellä nähdä. Tai sellainen yksinäinen, joka siitä kärsii. Tiedän myös ihmisiä, jotka nauttii saadessaan olla juhlapyhät yksin.

Vaikka totuus kauniiden somekuvien takana voi olla monesti erilainen mitä kuva antaa ymmärtää, sitä harvoin osaa siinä tilanteessa niitä selaileva ihminen ajatella.

Yksin

Monenlaista yksinäisyyttä

Instagramin tekstini kommenteista kävi hyvin ilmi, että yksinäisyys tuntuu olevan todella yleinen ongelma. Jotkut kärsii siitä usein ja jotkut taas vähän harvemmin. Itse en ole edes osannut aina ajatella, että yksinäisyyttä voi tuntea niin eri tilanteissa. Minähän osaan ja voin puhua aiheesta vain omasta puolestani ja omien kokemusten perusteella vähättelemättä kuitenkaan kenenkään muiden yksinäisyyden tunteita. Kommentteja lukiessa heräsin taas siihen todellisuuteen, että myös parisuhteessa tai ystäväporukoissa olevat voivat aika ajoin tuntea itsensä todella yksinäisiksi. Tietysti nyt myös korona-aika on tuonut tähän ihan oman lisänsä. Yksinäisyyttä ovat kokeneet nyt varmasti hekin, keille se on ollut ennalta vierasta.

Yksinäisyys on suoraan sanottuna syvältä. Riippumatta siitä missä elämäntilanteessa tai minkä ikäisenä sitä tuntee.

Apua yksinäisyyteen

Huomasin oman ahdistuksen juhannuksena ja tiedostin, että somen selaaminen ei sitä sillä hetkellä yhtään ainakaan helpota. Päädyinkin siihen, että yritin pysyä juhannuksen ajan mahdollisimman paljon pois somesta. Oli muuten paras päätös pitkään aikaan, vaikka ennen sitä piti vähän kärvistellä ennen, kuin ymmärsi. Jos ensi vuonna olen samassa tilanteessa, pysyn heti suoraan pois sieltä. Some on mahtava paikka ja loistava keksintö, mutta se ei aja asiaansa jos siitä ahdistuu.

Itse kaipaan yksinäisinä hetkinä jotain konkreettista tekemistä, muuten aika menee vielä hitaammin ja huomattavasti on enemmän aikaa surra. Tämä juhannus menikin luututessa lattioita ja pestessä siitepölyjä ikkunoista. Joten, jos jotain positiivista tästä yksinäisestä juhlapyhästä niin ainakin lattiat kiiltää ja ikkunoista näkyy nyt läpi.

Edellä mainitut kikat on tarkoitettu tietenkin vain hetkelliseksi avuksi. Enemmän apua tarvitsevat voivat olla yhteydessä esim. Punaiseen Ristiin tai HelsinkiMissioon. Hakusanalla ”apua yksinäisyyteen” löytyi googlesta paljon hyviä tuloksia paikoista mistä hankkia apua.

Itselläni on ollut jo pidempään ajatus, kunhan koronatilanne antaa minulle riskiryhmäläisenä myöden menen kysymään minua vastapäätä olevasta vanhusten palvelutalosta olisiko siellä joku yksinäinen, joka kaipaisi seuraa. Veikkaan, että sellainen toiminta antaa paljon myös itselle.

 

Yhdessä

Ohi on

Juhannus on nyt kuitenkin vihdoin juhlittu ja voidaan keskittyä taas normi arkeen. Toivottavasti koronan aiheuttamat rajoitukset helpottavat ja tilanne pysyy sen verran hyvänä, että kaikki saa mahdollisuuden nauttia kunnolla kesästä turvallisesti eikä kenenkään tarvitsisi olla yksin ellei sitä sitten itse halua. Toisaalta välillä on ihanaa olla yksin, mutta se vaatii aina sen, että se on itse toivottu tilanne.

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia yksinäisyydestä, millaisissa hetkissä olette kokeneet yksinäisyyttä ja mikä teitä auttaa niissä hetkissä?

❤️:lla Anni

anni.metsola

7

Vastaa