Turnausväsymystä ilmassa

Muutama kulunut viikko ollaan menty taas aika kovalla vauhdilla eteenpäin, ehkä jopa vähän liian kovalla. Ohjelmaa on ollut aika paljon ajatellen omaa jaksamista. Onneksi rauhallisempiakin päiviä mahtuu mukaan, mutta aika hyvin olen nekin onnistunut haalimaan täyteen jotain ylimääräistä.

Ristiriitaista, sillä vaikka kaikki ns. ylimääräinen on ollut 99 prosenttisesti kivaa, on ollut ihana päästä pitkästä aikaa vähän reissaamaan kotimaassa ja mikä parasta on nähnyt ystäviä, joista osaa muutaman vuoden tauon jälkeen ottaa välillä kova tahti silti voimille. Olen aika hyvin mielestäni oppinut vuosien saatossa mikä määrä ohjelmaa on itselleni liikaa, mutta välillä tulee tehtyä pieniä hutiarviointeja. Varsinkin silloin, kun on mahdollisuus tehdä kaikkea hauskaa ystävien kanssa ja kokea uusia mielenkiintoisia juttuja. Ei niin kiinnostaville jutuille on jostain syystä helpompi sanoa heti kättelyssä ei. 🙂

Vauhtia riittää
KISAT LÄHESTYY

Parayleisurheilun SM-kisat lähestyy kovaa vauhtia. Jo tämän viikon lauantaina olisi aika vetää piikkarit jalkaan ja kisata parin vuoden tauon jälkeen. Alkanut viikko meneekin pitkälti valmistautuessa niihin. Kevyttä treeniä, mutta pitkälti vain kehonhuoltoa ja oikeanlaiseen ruokavalioon keskittymistä. Ongelmia treeneihin on tuonut kireät lihaskalvot vasemmassa reidessä, jotka on estänyt kokonaan kovimpien vetojen juoksemisen. Reiden eteen tehdään nyt kaikki mitä voidaan ja sen mukaan mennään. Tärkein kisatavoite on parantaa omaa aikaa ja tehdä se paras mihin silloin pystyy. Se kai elämässä olisi muutenkin olennaista muistaa, kun teet parhaasi se riittää.

Kisareissussa kuluu koko viikonloppu, mutta sillä lajeja on vain yksi ja sekin heti kärkeen jää hyvin aikaa oman suorituksen jälkeen kierrellä matkaseuralaisen kanssa tutustuen taas lisää Jyväskylän kaupunkiin. Pieni shoppailukierroskin olisi kyllä ihan tervetullut!

100m olisi tavoitteena
KOHTI UUSIA HAASTEITA JA SYKSYÄ

Heti ensi viikolla ollaan taas uuden äärellä, kun on yhden syksyn isoimman haasteen vuoro. Olen pitkään miettinyt kokemusasiantuntijakoulutusta ja vihdoin ensi viikolla se alkaa! Siinä menee mukavasti koko syksy. Vaikka olen iloinen, että pitkän pohdinnan ja hakuprosessin jälkeen minut siihen valittiin kuuluu tapoihini aina miettiä teinkö sittenkään oikean päätöksen? Onko minusta kuitenkaan siihen?

Tapanani on jännittää uusia juttuja aika lailla, mikä kohdallani tarkoittaa monesti menetettyjä yöunia. Se syö tietenkin
omalta osaltaan yleisiä voimia varsinkin alussa aika hyvin.

Syksyä kohti
MITEN TEILLÄ?

Onko teillä tapana haalia itsellenne paljon kaikkea ennakkoon kivalta kuulostavaa ohjelmaa, mutta väsytte lopulta, kun on niin paljon kaikkea? Miten pidätte pakan kasassa, kun näin käy? Minulla olisi tässä vielä pientä hiomisen varaa.

Tosin sitten on taas niitä aikoja, kun elämässä ei tunnu tapahtuvan pitkään aikaan mitään ylimääräistä ja sitä suorastaan vähän kaipaa. Kuten varmasti monella muullakin, niitä hetkiä on nyt korona-aikana riittänyt. Joten ehkä nyt vain nautitaan, kun ohjelmaa riittää ja yritetään ottaa siitä kaikki ilo irti. Muistetaan kuitenkin myös ne arvokkaat lepohetket silloin, kun niihin on mahdollisuus.

MUN NEUVOT JAKSAMISEEN (Silloin, kun on paljon kaikkea.)
  1. Tee aina parhaasi, mutta älä vaadi itseltäsi enempää.
  2. Muista hyödyntää ne pienetkin lepohetket.
  3. Sano kyllä vain oikeasti kiinnostaville ja kivoille jutuille.

Toivotaan, että vielä joskus sitä ihan oikeasti oppisi säilyttämään sen kuuluisan kultaisen keskitien tässäkin asiassa.

Onneksi nyt on jo elokuu ja syksy on jo ovella. Kuuman kesän jälkeen se on erittäin tervetullut!

❤️:lla Anni

anni.metsola

1

Vastaa