Terveisiä Annin koronakuplasta!
Tai siltä tämä elo on taas viime aikoina alkanut hieman tuntumaan. Aika kuluu oikeastaan vain ja ainoastaan yksin kotona lenkkejä lukuun ottamatta. Toki käyn ruokakaupassa, mutta sielläkin mahdollisimman harvoin ja siihen aikaan, että olisi mahdollisimman hiljaista. Kauppareissut onkin viime viikkoina ollut ainoa paikka missä on nähnyt ihmisiä ja jopa saattanut puhua jollekin muutaman sanan. Ellei muutamia, lyhyitä tapaamisia oman perheen jäsenten kesken lasketa mukaan. Muuten on elo tällä hetkellä aika hiljaista…
Tartuntamäärät on jo pitkään olleet taas sitä luokkaa, että nyt ei auta tämän luokan riskiryhmäläisen muu, kuin elää entistä varovaisemmin. Vaikka kieltämättä nyt alkaisi pikkuhiljaa riittämään tämä yksin kotona märehtiminen. Onneksi ulos vielä uskaltaa lähteä lenkkeilemään, mutta sekin on aika pieni hetki päivän ainoaksi ohjelmanumeroksi.
En ole mikään himoshoppaaja, mutta viime aikoina on tullut fiilis, että olisipa siistiä päästä taas kiertämään kauppoja ja shoppailemaan ihan kunnolla. Sitä vielä odotellessa…
Koronarokotus
Sain viime viikolla jo neljännen koronarokotuksen ja kuten olen monesti tuonut ilmi olen ehdottomasti rokotteiden puolestapuhuja. Rehellisesti sanottuna minulla ei hirveästi riitä sympatiaa rokottamattomia kohtaan. Pois lukien tietenkin lapset ja ne keillä on jokin terveydellinen este ottaa rokotetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa rokotus vaan rokotus vakavaa virusta vastaan, johon on kuollut maailmanlaajuisesti järkyttävä määrä ihmisiä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät sen vertaa ajattele muita ihmisiä saati sitten itseään. Periaatteessa minun puolestani jokainen rokottamaton voisi saada taudin ja sairastaa sen, mikäli se ei suurella todennäköisyydellä koskettaisi terveydenhuollon kantokykyä ja sitä kautta mahdollisesti vaikuttaisi monen muunkin ihmisen elämään. Hoitajista lähtien niihin, ketkä odottaa pääsyä vaikkapa leikkaukseen, joka mahdollisesti siirtyy sillä koronapotilaiden takia ei ole kapasiteettia enää hoitaa.
Itse olen onnellinen, että asun suomessa missä kyseiset rokotukset on mahdollisia. En jaksa kuluttaa aikaani valittaakseni siitä, kuinka monta rokotusta minun pitää ottaa. Otan ilolla vastaan niin monta, kun hoitava tahoni minua suosittelee ottavan. Teen sen itseni sekä muiden takia. Kiitos suomalaisen lääketieteen olen saanut 27 vuotta elämän jatkoaikaa. Mielestäni olisi hyvinkin kyseenalaista, jos nyt muutaman rokotuksen takia alkaisin epäilemään sitä ja sitä kautta kieltäytyisin rokotteista.
Ystävät
Ystävien tapaamisia on kyllä eniten ikävä. Eipä ole ennen tullut vastaan tilannetta, missä pitäisi miettiä onko turvallista pyytää ystävää päiväkahville tai viinilasilliselle. Saati viikonlopuksi kylään toiselta paikkakunnalta.
Edellisellä lääkärikäynnillä sain lääkäriltä napakan suosituksen, että minun ei kannattaisi ottaa kotiini ketään rokottamatonta. Tämän asian suhteen olenkin ollut erityisen tarkka, onneksi koko lähipiirini on rokotettuja. Tosin koronatilanne on nyt ollut sitä luokkaa, etten ole pyytänyt kotiini ketään rokotettuakaan. Jotkut saattaa pitää tätä eloa välillä vähän liiankin varovaisena, mutta jos ihmiset jotka tuntevat minut tietäen taustat eivät ymmärrä on se heidän ongelmansa. Onneksi lähimmillä ihmisillä riittää ymmärrystä ja he kunnioittavat sitä, että elämäni on nyt tätä. Monien mielestä minun pitäisi elää vieläkin varovaisemmin.
Parempia aikoja odotellessa
Tiedostan, että perusterveet on jossain määrin eri asemassa koronan suhteen kuin riskiryhmäläiset. Silti välillä tuntuu, että osa ihmisistä elelee ja menee ilman huolen häivää mistään.
Ymmärrän ikävän matkustamiseenkin, mutta sitä välttämättä en, että matkalle pitää päästä juuri nyt. Olisi minustakin ihana lähteä jonnekin reissuun, mutta tällaisessa maailman tilanteessa en mitenkään uskaltaisi ottaa sitä riskiä, eikä sitä taideta nyt minkään tahon puolesta suositellakaan. Myönnän suoraan, että vaikka somessakin on välillä kiva katsella ihmisten ihania reissukuvia niin juuri nyt en jaksa koko ajan olla todella onnellinen niiden puolesta, jotka matkustelee huoletta. Siinä tilanteessa, kun itse uskaltautuu hädin tuskin ruokakauppaan tuntuu se joinain hetkinä hyvinkin epäreilulta. Luulenpa, että moni riskiryhmäläinen ajattelee kanssani samoin. Toivotankin meille kaikille jaksamista, ehkä meidänkin vuoro matkustaa tulee vielä joskus.
Vaikka en ihan kaikkia hallituksen tekemiä päätöksiä ja linjauksia aina ymmärräkään, yritän oman mielenterveyden takia olla liikaa ajattelematta mikä kaikki on pielessä tai kuunnella ihmisten mielipiteitä siitä miten asiat voisi hoitaa paremmin. Kommentoin satunnaisesti itsekin, mutta silti on pakko sanoa, että en todellakaan osaisi hoitaa tätä kaaosta sen paremmin niin, että kaikki olisi tyytyväisiä.
Yritetäänkin nyt keskittyä siihen kaikkeen mikä on hyvin. Sillä näillä mennään, kunnes tilanne paranee ja siihen asti pitää koittaa vain jaksaa.
Pysykää terveinä!
<3 :lla Anni
anni.metsola
Ps. Täällä omassa kuplassa, kun elelee sitä olettaisi, että nyt olisi hyvää aikaa tehdä kotona vaikka mitä rästihommia. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan tahdo saada aikaiseksi aina kaikkea, mitä mielessä olisi. Olenkin nyt alkanut tehdä itselleni viikkotavoitteita, missä jokin pitkään tekemättä ollut asia pitää hoitaa pois aina viikon aikana. Suosittelen kaikille, jotka syystä tai toisesta kaipaa järjellistä tekemistä ja kenellä on tekemättömiä projekteja. Kummasti mieli piristyy, kun saa jonkun pitkään tekemättä olleen asian hoidettua. Viime viikon projekti kirje- / korttilaatikoiden siivous ja lajittelu tuli sopivasti päätökseen eilen. Hommaa riitti, sillä minähän olen säätänyt aika kaikki.
3
