Vuosien varrella on itselleni selvinnyt, että hyvä valmentaja on kyllä treenaamisessa kaiken hyvän lähtökohta. Toki ilman valmentajaakin voi treenata tehokkaasti, mutta ainakin omalla kohdalla on todella paljon merkitystä sillä, että joku tsemppaa vieressä ylittämään itsensä kerta kerran jälkeen. Samalla neuvoo liikkeet ja katsoo, että ne tehdään konkreettisesti oikein. Niin, että saadaan paras hyöty irti ilman turhia loukkaantumisia. Kirjoitin Instagramin puolella omista valmentaja kokemuksista ja aihe aiheutti niin paljon kommentointia sekä viestejä, että ajattelin avata aihetta myös täällä.
Huono kokemus
Ensimmäinen PT:ni oli ”harjoituskappale”, joka luuli itsestään enemmän, kuin mitä oli ammattitaitoa. Tutustuin häneen alunperin elinsiirron saaneiden tapaamisessa, joten ajattelin yhdistävän tekijän takaavan ymmärrystä ainakin sydänsiirto-taustasta. Palkatessani hänet olin aloittanut treenaamisen kohti ihka ensimmäisiä kisojani. Minulla ei kuitenkaan ollut omaa valmentajaa aiemmin, joten en osannut silloin vaatia enempää. Kisat lähestyi, enkä voinut luottaa hänen apuunsa. Hänellä ei ollut aikaa pitää treenejä, mutta ei myöskään myöntynyt, kun ehdotin avun hankkimista muualta. Sanomista tuli, jos edes hieman kyselin muilta neuvoja. Hintakin taisi yhtäkkiä nousta aiemmin sovitusta. Yllättävää kyllä se valmennussuhde päättyi.
Nykyään ajattelen sitä kokemusta kalliina “oppirahoina”, jossa hinta-/laatusuhde eivät kohdanneet, mutta opin ainakin mitä omalta valmentajalta jatkossa haluan. Ihmisen pitää olla ennen kaikkea asiansa osaava. Tsempata ja kannustaa, puuttua epäkohtiin, mutta osata antaa niiden korjaamiseksi myös konkreettisia neuvoja. Pitää osata myös myöntää, jos oma osaaminen tai aika ei riitä.
Uusi yritys
Elixian PT:t palautti uskoni hyvien valmentajien olemassaoloon. Vaikka olin aluksi todella epäileväinen kuntokeskusten omia valmentajia kohtaan, mielipide muuttui hyvinkin nopeasti. Siellä treenattiin onnellisen tyytyväisenä vuorotellen yhteensä kolmen eri valmentajan kanssa, kunnes budjetti ei antanut enää myöten ja kaipasin muutenkin taas vaihtelua. Päätin pitää tauon kaikista pidemmän ajan sitoutumista vaativista kuntokeskuksista sekä valmentajista ja treenata vain omin voimin. Sekin toimi hyvin aikansa, kunnes tuli korona.
Korona
Korona-aika muutti omaa treenaamista totaalisesti, kun kaikki sisä- ja ryhmäliikunta mahdollisuudet oli riskiryhmäläiseltä kielletty. Kävin jonkin aikaa lenkeillä ja treenasin kotona, mutta koko ajan vain vähemmän.
Nykyinen valmentaja Noora löytyi Instagramin ihmeellisestä maailmasta. Oltiin tutustuttu ja oltu yhteydessä jo aiemmin. Tiesin, että kemiat ja ajatusmaailma kohtaa, joten hän oli looginen valinta saamaan minut jälleen liikkeelle koronakuplasta. Nyt yhteisiä treenejä on takana jo vuosi ja yhteinen tekeminen vain jatkuu. Sillä on nykyään vieläkin isompi merkitys, että treeneihin on kiva lähteä ja sieltä tulee vieläkin paremmalla mielellä, kaikkensa antaneena kotiin.
Kisasuunnitelmat meni uusiksi, kun tälle kesälle suunnitellut EM-kisat peruuntui toistamiseen koronan takia. Näin ollen kisoja ei ole näköpiirissä, mutta katse pysyy tiukkana kohti muita haasteita ja tavoitteita!
Mistä tuntee hyvän valmentajan esimerkiksi silloin, kun ei ole mitään aikaisempaa kokemusta? Mistä tietää, että valmentajan toimintatavat on oikeanlaisia? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta?
<3 :lla Anni
@anni.metsola
3
