Liikunnan ilo

Mahdollisuus liikkua saati siitä iloitseminen ei todellakaan aina ole ollut minulle mikään itsestään selvyys. Todellisen liikunnan ilon löysinkin kunnolla vasta yli kolmekymppisenä.

Ei mahdollisuutta liikkua

Lapsena ennen sydämensiirtoa minulla ei ollut mahdollisuutta liikkua, kuten olisin halunnut. Suurin haaveeni olikin silloin, että pystyisin leikkimään koulukavereiden kanssa hippaa. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, kun pienimmästäkin rasituksesta hengästyi. Koululiikunnasta minulla oli pääsääntöisesti vapautus lukuun ottamatta paria vuotta, jolloin silloinen liikunnanopettaja osasi asiansa ja antoi minun kuitenkin olla mukana ja tehdä aina vain jotain pientä omien voimieni mukaan. Kesäisin rakastin lillua järvessä ja sukellella  mökkirannassa. Äiti onkin sanonut jännittäneen aina rannalla, milloin pääni ei tule enää takaisin pinnalle.

Luokkaretkillä tarvittiin monesti apukyytiä, vaikka matkat oli laskettavissa usein varmasti vain muutamilla sadoilla metreillä.

Luokkaretkellä, jo sydänsiirtojonossa.

 

Uusi sydän muutti kaiken

Sydämensiirron myötä kaikki kuitenkin muuttui, vaikka jokunen vuosi menikin tajutessa kunnolla, että nyt tässä näköjään pystyykin liikkumaan ilman mitään rajoituksia. Aluksi liikunta oli rauhallista ja lähinnä leikkauksesta kuntouttavaa toimintaa. Palattuani kouluun leikkauksen jälkeen alkoi myös liikuntatunnit heti ”normaalisti”.

Jossakin vaiheessa kävin satunnaisesti kaupungin kuntosalilla, vesijuoksemassa sekä tanssitunneilla, mutta mitään säännöllistä liikuntaharrastusta minulla ei ollut normaalia hyötyliikuntaa lukuun ottamatta. Tanssitunnin alkua läheisessä kuntokeskuksessa odottaessa muistan katselleeni salilla Personal Trainerien kanssa treenaavia ihmisiä ja miettineeni, että mitä järkeä tuossa on? Kuka tarvitsee henkilökohtaisen valmentajan kuntosalille?

Todellinen liikunnan ilo löytyi vasta 2015, jolloin aloin säännöllisesti treenaamaan seuraavana vuonna pidettäviin elinsiirron saaneiden EM-kisoihin. Niistä saldona jäikin voitettu pronssi 4km:n maastojuoksusta. Tämä yllätti itseni täysin, mutta kannusti myös jatkamaan harjoittelua sekä kisaamista.

Tämä oli se hetki, kun kaipasin myös kunnollista lisäapua omaan treenaamiseen ja kukas se siellä sitten olikaan täsmälleen samassa kuntokeskuksessa itse oman Personal Trailerinsa kanssa heilumassa missä olin muutamaa vuotta aiemmin ihmetellyt toisia. Muutoksena se, että silloin ei itselle kelvannut enää lattari-tanssit vaan piti treenata kunnolla ja kovaa!

EM-kisat Italiassa 2018 ja pronssi 4km:n maastojuoksusta.

 

Ei vain kisaamista

Nyt takana on jo kolmet Parayleisurheilun SM-kisat sekä kahdet elinsiirron saaneiden EM-kilpailut. Viime vuoden kisasuunnitelmat meni koronan takia uusiksi, joten oli aikaa myös miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa. Nykyään pelkkä kisoja varten treenaaminen ei enää ole se pääasia vaan yritän ottaa kaikesta liikunnasta ilon irti. Oli se sitten rauhallinen kävelylenkki tai kunnon nyrkkeilytunti. Haluan tehdä mahdollisimman monipuolisesti erilaisia treenejä ja kokeilla rohkeasti uusia juttuja. Olen vahvasti sitä mieltä ettei elinsiirtourheilu ole niin vakavaa, että se estäisi kokeilemasta erilaisia juttuja, vaikka ne ei sitä omaa päälajia välttämättä tukisikaan. Poikkeuksena tietenkin, jos lääkäri ne jostain syystä erikseen kieltää. Itse olen aina uusia vähänkään rajumpia juttuja eteen tullessa varmistanut lääkäriltä onko asia ok – mm. kuntonyrkkeilyn ja avannossa käynnin kohdalla. Molempiin tuli sama vastaus: Sinne vaan!

 

Pihanyrkkeilyt

Nyt on jo nyrkkeilty, suppailtu, roikuttu pääalaspäin liinan varassa ja vedetty naisten kympit. Silloin, kun haaveena oli vain leikkiä hippaa koulun pihalla ihan tätä en osannut koskaan kuvitella. Itsestä on alkanut tuntumaan, että vain taivas on rajana mitä sitä vielä keksiikään kokeilla. Pääasia kuitenkin, että se on kivaa ja tuntuu hyvälle!

Pitkän harkinnan jälkeen olen myös päättänyt osallistua jälleen elokuussa Jyväskylässä pidettäviin Parayleisurheilun SM-kisoihin.
Jyväskylä on suosikki kaupunkini ja olen pitkään toivonut sinne kisoja, joten nyt pitää käyttää tilaisuus hyväksi ja käydä kipittämässä 100m juoksu.

Mikäli olette lähistöllä niin saa tulla kannustamaan ja moikkaamaan!

❤️:lla Anni

anni.metsola

Ps. Parayleisurheilun SM-kisat järjestetään 7.-8.8.2021 Jyväskylässä Harjun Stadionilla.

1

Vastaa