Huh Hellettä!

Jotkut nauttii kesästä, auringosta ja helteestä – itse en kuulu heihin.

Tai oikeastaan nautin kyllä kesästä, kesäaamuista ja kesäilloista. Siitä, kun voin nauttia aamukahvin ja jogurtin kotimaisilla mansikoilla parvekkeella ja siitä, kun iltaisin on vielä sen verran lämmin, että tarkenee olla topissa ja shortseissa, mutta aurinko ei paahda enää liian kuumasti.

Aamujogurtti mansikoilla

 

Helteet

Tiedän kuuluvani vähemmistöön, mutta jostain syystä en kestä helteitä tai suoraa auringonpaistetta yhtään. Voisin vain nukkua kuumimmat ajat päivistä. Mikäli silloin on pakko olla liikenteessä minut  löytää korkeimman mahdollisen suojakertoimen aurinkorasvoilla kuorrutettuna, silloinkin varjoisammalta puolelta katua tai mahdollisuuksien mukaan sisätiloista. Viime viikon alku oli ehdottomasti liikaa ja se menikin pitkälti makuuasennossa kotona pimennysverhojen takana. Veto on täysin pois ja voin fyysisesti todella pahoin. Olen joskus keskustellut aiheesta jopa sydänlääkärin kanssa, mutta selvää syytä siihen ei löytynyt tai varmuutta voiko oireet olla sydänperäisiä. Ihmiset ovat kuulemma tässäkin suhteessa niin erilaisia. Jotkut kestää kuumuutta paremmin, kuin toiset. Eniten harmittaa, ettei saa nautittua kesästä samalla tavalla kun monet muut, vaikka viime viikon helle-ennätykset tuntui olevan liikaa monelle muullekin.

Näillä ilmoilla valitettavasti myös treenaaminen jää minimiin. En koe riskiryhmäläisenä millään muotoa järkeväksi treenata kovilla helteillä, kun pelkkä oleminen on tukalaa. Eipä se taida olla sitä terveillekään ihmisille saati elinsiirron saaneille. Valitettavan vähän ihmiset sitä kuitenkaan tuntuvat huomioivan vaan somessa törmää jatkuvasti himotreenaajiin, jotka treenaa kovaa päivisin suorassa auringonpaisteessa aikaan jolloin UV-säteily on voimakkainta. Ihminen ei yleensä opi ennen, kun omalla kohdalle osuu jotain joka herättää ajattelemaan toisenlaisia toimintatapoja.

Hylkimislääkkeet mitä joudun syömään sydämensiirron takia tuovat sivuvaikutuksena mukanaan myös sata prosenttia suuremman riskin sairastua ihosyöpään. Minulla on myös paljon luomia, joita on myös muutamia jouduttu poistamaan. Kuten viime kesänä poskestani, joka lopulta osoittautui okasolusyövän esiasteeksi. Onneksi se kuitenkin saatiin kokonaan pois, mutta ei se ainakaan auttanut pelkoani aurinkoa kohtaan.

Viime kesänä, kun poskesta oli juuri poistettu okasolusyövän esiaste.

 

Varoitus ja vinkit jakoon

Olkaa ihmiset varovaisia auringon kanssa ja käyttäkää aurinkorasvoja missä on kunnon suojakertoimet ja vaatteita, jotka suojaa ihoa sekä päätä. Onneksi auringolta hyvin suojautuminen ei kuitenkaan estä kesästä nauttimista.

Asuntoni nauttii helteistä myös ja imee itseensä lämpöä siihen malliin, että viime viikollakin yölämpötila nousi +30asteeseen. Joten jos sulla on vinkata hyviä helpotuskikkoja miten kestää kuumuutta tai siihen miten saa asuntoa viileämmäksi niin saa ilomielin jakaa ne vaikka kommentteihin. Minä vietän kuumimmat yöt ”kylmäkallet” kainalossa. (Saa käyttää.) ?

Hieman viileämpiä aikoja ja syksyä odotellessa nautitaan ainakin kotimaisista mansikoista!

❤️:lla Anni

anni.metsola

1

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Tiina

    Hyvä muistutus siitä, ettei tuo ihana aurinko ole vain hyvästä. Liika on aina pahasta melkein missä vaan. Itse olen ultimate kesän rakastaja, mutta onneksi myös ikä viisastaa ja sitä hakeutuu enempi suojaan myös.

    1. annimetsola

      Ikä on monesti hyvä opettaja. Toki monet nuoretkin asian tiedostaa eikä pidä koskaan yleistää, mutta vielä tuntuu olevan niitä joilla ei ole huolta huomisesta eikä sen vertaa auringosta.

Vastaa