Yöimetykset – pitäisikö ne lopettaa?

Tällä viikolla on vietetty imetysviikkoa. Koska imetys on itsellä tälläkin hetkellä iso osa arkea ja muutenkin lähellä sydäntä, ajattelin jakaa tämän hetken ajatuksia imetyksestä!

Yleisesti ottaen, mun imetystaipaleethan on sujunut molempien lasten kohdalla erittäin hyvin. Jo synnytyssalissa on molemmat päässeet jutun juonesta kiinni eikä lisämaitoa tai oikeastaan pulloa ollenkaan ole sen koommin annettu. En kehuskele sillä asialla, että lisämaitoa tai pulloa ei ole annettu. Mä ymmärrän hyvin sen jos imetettävät lapset opetetaan myös pullolle, onhan äitinkin hyvä ja välillä syystä tai toisesta myös välttämätön olla poissa vauvan luota sen aikaa, että pulloon joudutaan turvautua. Itse oon kuitenkin ollut sillä fiiliksellä, että mulle riitti alkuun tunnin poissaolot, jonka aikana ilman maitoa pärjättiin ja nykyään Ilmari pärjää jo useamman tunnin ilman maitoa. Kaikki tekevät kuitenkin omat ratkaisunsa.

Joka tapauksessa, Viiviä imetin aikanaan vuoden ja vieroitus sujui ongelmitta. Ilmarin iässä (eli 8kk) Viivi ei omasta tahdosta edes syönyt öisin juurikaan, korkeintaan aamuyöstä kerran. Joten vieroitus oli kaikkinensa helppo. Jos mä nyt mietin, että imetys pitäisi lopettaa neljän kuukauden kuluttua niin huhhuh. 😀 On tämä Ilmari vaan ihan erilainen tissitakiainen kun Viivi oli. Päivisin syö 5-7 kertaa ja öisin 2-3 kertaa. Vihdoin on sentään päästy siihen, että öisin ei syödä yli kolmea kertaa. Mutta noh, nyt kun menin tään sanomaan niin voin vaan kuvitella mitä ensi yönä tapahtuu. 😀

Jos mietin imetystä tällä hetkellä, se soljuu omalla painollaan ja suurimmat pohdinnat viime aikoina on kohdistunut yöimetykseen. Koska lopettaa? Pitäisikö lopettaa? Miten lopettaa? Ilmari syö 4-5 kiinteää ateriaa päivässä ja ateriat on reippaan kokoisia. Lisäksi tosiaan päivisin syö maitoa 5-7 kertaa. Ikää on reipas 8kk. Onhan se siis aika selvä, että Ilmarin ei voi olla nälkä yöllä, ainakaan siis ihan alkuyöstä. Mutta mutta.. Ilmari lopetti tutin syönnin kohta kaksi kuukautta sitten ja mä sanon sen olevan meidän ongelma. Olisi niin helppo tyrkätä se tutti öisin suuhun rinnan sijaan. Nimittäin Ilmarille kelpaa yöllä vaan maito rauhoittumiseen. Antaisin mitä vaan jos tutti taas kelpaisi, kyllä siitä joskus pääsisi eroon enkä osaisi sitä murehtia. Mutta näin se nyt on, tutti ei kelpaa ja se siitä.

Iltaisin Ilmari saa iltamaidon makuuhuoneessa. Joskus nukahtaa siihen, mutta teen siirron omaan sänkyyn aina niin, että hän pikkuisen havahtuu. Läheskään aina ei muutenkaan rinnalle nukahda vaan hakee itsekseen unen omassa sängyssä. Eli maito ei liity olennaisesti nukahtamiseen, mutta toisaalta se on kuitenkin suuri tekijä siinä rauhoittumisessa ja iltatoimissa. Joten oon mä iltamaidon siirtämistä olohuoneeseen suunnitellut ja miettinyt, että se voisi olla seuraava askel. Jotenkin vaan hankala tehdä näitä siirtoja ja yleensä se ongelma onkin eniten äidin päässä.

Öisin, kun Ilmari herää, oon välillä koittanut ensiksi vaan silitellä, mutta yleensä Ilmari karjuu samantien maidon perään niin lujaa, että on helpointa vaientaa hänet rinnalla ja jatkaa onnellisena unia sen jälkeen.

Siihen pisteeseen ollaan sentään jokunen viikko sitten edetty, että Ilmari nukkuu koko yön omassa sängyssä eli imetän myös öisin istualta ja lasken hänet takaisin omaan sänkyyn. Se on jo iso ja tärkeä juttu ja myös se sujui ongelmitta, kun sen päätöksen vaan lopulta tein.

Jos mä mietin yöimetyksen lopetusta, tulee ekana mieleen lapsentahtisuus. Eikö voisi mennä vaan lapsentahtisesti? Mä oon kuitenkin vähän sitä mieltä, että loputtomiin ei voi mennä pelkästään lapsentahtisesti. Joskus vanhemman on asiaan pakko puuttua ja viedä lasta oikeaan suuntaan lempeästi. Kyllähän joku lapsi voisi syödä öisin vielä vaikka 3-vuotiaana tai olla rinnalla päivisin ihan koko ajan jos ei yhtään tehtäisi myös vanhemman mukaan.

Meidän suunnitelma onkin ollut jo jonkin aikaa, että jossain kohtaa Markus hoitaisi pari yötä ja yöimetys lopetettaisiin. Myös kahdeksankuukautisneuvolassa asiasta puhuttiin ja todettiin terkkarin kanssa, että Ilmari ei tosiaan varmastikaan nälkäinen öisin olisi eli yöimtykset voisi lopetellaa. Vaikka ollaan tästä asiasta hyvän aikaa puhuttu, mä en jotenkin uskalla tehdä sitä siirtoa vaan emmin koko ajan asian kanssa. Mä oon myös odotellut ja toivonut, että josko ne tästä itsekseen vaan hiipuisi pois eikä asiaan tarvisi puuttua. Jossain kohtaa se puuttuminen on varmaan kuitenkin tehtävä, koska Ilmari ei näytä merkkejä lopettamisesta vaan parhaillaan herää ekaa kertaa jo puolen yön jälkeen.

Uskon kuitenkin, että se varma tunne ja oikea hetki tulee jossain kohtaa. Samoin kävi nimittäin sen omaan sänkyyn siirtymisen kanssa, se varma fiilis vaan kumpusi jostain eikä siinä siirtymisessä sitten ollut mitään ongelmaa. Sellaisen takarajan oon kuitenkin itselleni asettanut, että se tehtäisiin ennen 10kk ikää koska loputtomiin ei voi oikeaa hetkeä odotella. Varsinkin, kun nyt ei muuta levottomuutta esimerkiksi hampaiden tulon suhteen ole vaan yöt menee mukavasti parilla imetyksellä ja ruoka maistuu päivisin. Silloinhan se lopetus on helpointa tehdä, kun vauvalla ei ole esimerkiksi hampaiden tuloon liittyvää itkuisuutta ja ruokahaluttomuutta. Yritänkin ajatella myös niin, että ainahan voi palata vanhaan jos vieroitus menee ihan päin honkia eikä vauva tunnu siihen olevan valmis. Mutta miksi ei voisi jo kokeilla? Kyllähän sen varmasti heti ensikättelyssä näkee tuleeko siitä mitään. Huudattamaan en halua ruveta vaan jos itkua tulee ihan liiaksi asti, niin sitten asiaa kokeillaan uusiksi vähän myöhemmin. Mutta katsotaan! Palailen varmasti sitten kertomaan meidän öistä, kunhan jotain on tapahtunut.

Miten ja milloin te ootte lopettanut yöimetyksen? Onko siihen pitänyt puuttua vai onko se vähentynyt ja jäänyt pois itsestään? 

0

Vastaa

Close Menu