Vauva ja yöunien menetys – miten siitä selviää?!

Kun tyttö syntyi, en osannut juurikaan murehtia nukkumista. Olin vasta 20-vuotias enkä sen kummemmin kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista tai vaikkapa unen merkityksestä. Tuoreessa muistissa oli nuoren ihmisen yli kellon ympäri nukutut yöt, mutta toisaalta sitä myös pärjäsi ihan parilla tunnilla kaikenlaisten rientojen jälkeen. Oli ihan sama nukkuiko neljä vai kahdeksan tuntia. Myös yöheräämiset jaksoin hyvin enkä muista erityistä väsymystä. Hieman toista ne unirutiinit on nyt, miten mä selviän?

Mä aloitin kuntosaliharjoittelun kohta seitsemän vuotta sitten, vuoden 2012 alussa. Samaan aikaan alkoi terveellinen ruokailu ja ylipäätään terveelliset elämäntavat kiinnostaa. Meni kuitenkin jonkin aikaa, että tajusin unen merkityksen. Unesta alkoi tulla vuosi vuodelta tärkeämpää, mutta esimerkiksi kisadieetillä 2016, me kyllä Markuksen kanssa katsottiin Game of thrones-tuotantokausia iltaisin vähän turhan myöhälle. Unta tuli vähintään se 6-7 tuntia eli ikinä ei puhuttu mistään muutamasta tunnista, mutta ei sitä unta silti liikaa korostettu. Muistan kuitenkin jo tuolloin puhuneeni, että esimerkiksi kuuden ja seitsemän tunnin yöunilla on valtava ero. Olin ihan kuollut jos unet olivat vain kuusi tuntia, seitsemän tuntia alkoi jo riittää. Oli sitä dieettiä meneillään tai ei. Tuosta vuodesta 2016 tuo unen merkitys ja tärkeys on vaan korostunut ja nykyään yöunet ovat yleensä arkenakin sen 8 tuntia. Jos unet jäävät seitsemään tuntiin useana yönä, sitä alkaa jo huomata tietynlaista väsymystä ja unta pitää vähän ottaa takaisin viikonloppuna. Viikonloppuisin nukun yleensä 9-10 tunnin öitä.

Kuva: Jasmiina Soidinaho

Nyt, kun raskaus on jo jonkin verran yli puolen välin ja viimeinen kolmannes ja täten synnytys ja vauva-arki lähestyy koko ajan, on mulla yksi ainut pelko ja jännitys. Viis synnytyksestä, kyllä siitä selvitään! Mutta miten ihmeessä mä selviän huonoista yöunista?? Kun oon nyt jo ihan kuollut 6-7 tunnin yöunilla ja yhtenäistä yöunta on pakko saada se 8 tuntia, että selviää.
Onneksi totuus on se, että luontoäiti tekee tässäkin asiassa tehtävänsä. Ison vatsan kanssa hyvän asennon löytäminen ja jatkuva pissahätä saavat äidin nukkumaan levottomasti helposti useamman viikon ennen synnytystä. Joillakin jopa jo puolivälistä alkaen. Mutta lisäksi hormonit saavat aikaan sen, että äiti pärjää jo loppuraskaudesta vähemmillä yöunilla. Virtaa löytyy – sen verran mitä se nyt raskaana on mahdollista – vaikka yöunet jäävät lyhyeksi ja ovat levottomia. Mitä me tehtäiskään jos ei meitä oltaisi suunniteltu ja ohjelmoitu näin hyvin?! 🙂

Oikeasti tuun varmasti selviämään yöheräilystä siinä missä kuka tahansa muukin. Mutta ei sille voi mitään, että itselle tärkeistä yöunista tinkiminen välillä vähän hirvittää. Ja väkisinkin tulee mieleen, että ei se ole ihmekään jos ekana vauvavuotena vanhemmat riitelee ja pinna on tiukalla, kun yöunista joutuu tinkiä jatkuvasti. Kyllä se uni vaan on niin tärkeää jaksamiselle ja ihan vaikkapa terveydelle. Mutta toisaalta, perheenlisäys on niin ihana asia, että kyllähän sitä jaksaa sen eteen mitä vain! Ja onneksi aika kultaa muistot, kukapa sitä muuten haluaisi useamman lapsen?! 😀

4

Vastaa

Close Menu