Vauva-arjessa täydellisiä aterioita ja päivittäisiä HIIT-treenejä?

Äitien ruokailut ja liikkuminen vauva- ja pikkulapsiarjessa on asia joka puhuttaa ja herättää myös aika paljon tunteita. Nyt on minun  aika avata sanainen arkkuni aiheesta.

Lähdetään siitä, että vauva-arki on paljon aikaa vievää ja vaativaa. Oli sulla sitten helppo tai ns.vaativa vauva, niin silti sitä tekemistä on. Vaikka vaan istuisi sohvalla neljän seinän sisällä, huomaa että tunnit vaan vierii ja jotenkin sitä on vaan kädet ihan täynnä sitä pientä ihmistä. Vaihdat vaipan, syötät vauvan, jonka aikana huomaat, että taas tuli vaippaan jotain ja kaikki alkaa alusta. Vilkaiset kelloa ja huomaat, että aamupalasta alkaa tulla ensin kolme tuntia täyteen, seuraavalla vilkaisulla jo neljä. Yöt on katkonaisia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tämä kaikki johtaa siihen, että sitä on jollain tasolla väsynyt. Kun ei saa yöllä nukuttua eikä edes päivällä pysty määrittää itselleen lepohetkiä vaan se vauva määrää luonnollisesti tahdin. Tottakai tämän kaiken keskellä olisi ihanteellista, että sitä söisi terveellisesti viisi ateriaa päivässä. Koska kyllähän se terveellinen ruoka auttaa jaksamaan ja tuo erilailla energiaa. Mutta käytännön toteutus on kuitenkin ihan eri asia.

Vähärasvaista proteiinia, hyviä rasvoja oliiviöljystä sekä hiilareita riisistä. Kylkeen vielä kasviksia. Näyttääkö joka ateria vauva-arjessa tältä?

Kerron havainnollistavan esimerkin yhdestä meidän aamupäivästä. Yhdeksän aikaan söin aamupalaa vauvan katsoessa sen aikaa tyytyväisenä sitterissä. Tosin kun söin viimeisiä, tuli katsojallekin nälkä ja poju vaati päästä rinnalle samalla, kun äitikin vielä aterioi. 😀 Aamupalan jälkeen vauva torkahti hetkeksi, jonka aikana kirjoitin blogipostauksen synnytyksestä valmiiksi. Pian poika kuitenkin heräsi ja alettiin suunnitella vaunuttelemaan lähtöä. Kun vihdoin päästiin pienen seurusteluhetken, vaippojen (nimenomaan monikossa, aina tuli uusi satsi..) ja kolmen bodyn (kyllä, aina tuli puklu..) vaihdon jälkeen lähtemään, kello oli 12.10. Tässä kohtaa munkin aamupalasta oli jo kolme tuntia ja tiesin, että tuun kiertämään vähintään puolen tunnin lenkin. Epäselvää on aina tässä kohtaa se, jatkaako vauva unia lenkin jälkeen vai alkaako heti lenkin jälkeen vauvan ruokkiminen ja vaipattaminen jolloin oma ruokailu siirtyy taas hamaan tulevaisuuteen. Jos kaiken suunnittelisi täydellisesti, olisin voinut napata lenkille vaikkapa banaanin mukaan. Mutta hei, kuka näitä suunnittelee? Siinä kohtaa, kun ulkovaatteet päällä hiestä märkänä puet vauvan valmiiksi (itselle ensin ulkovaatteet ettei vauva ehdi hermostua odotellessa), jonka jälkeen usein vauva vielä huutaa (koska ärsyttävä pipo….) vaunuissa niin kauan, että pääsette pihalle, on banaani aika kaukainen asia.

Kyllä meilläkin yleensä on aika kivasti helppoja ja terveellisiä välipaloja kaapissa mitä napata kiireessä, mutta ei sekään ole itsestäänselvyys. Ja kuten yllä ilmenee, oli itsestäänselvyys tai ei, ei sitä aina ajattele, kun vauvan tarpeet menee edelle.  Itsestäänselvyys tuo jääkaapin tilanne ei ole siksi ainakaann meidän kohdalla, että Markus tekee kahta työtä ja haluaa lisäksi ehtiä olla myös meidän kanssa. Ei se kauppareissu oo aina tärkeimpänä mielessä jos kaapista nyt vaan löytyy jotain syötävää. Tottakai mäkin pääsen vaunutellen kauppaan ja tottakai tämä on asia, johon kannattaa niin minun kun muidenkin äitien kiinnittää huomiota; osta kaappeihin mahdollisimman paljon terveellisiä helppoja välipaloja! Mutta tämä ei ole silti se pointti, koska kaikkihan tietää miten kannattaisi toimia, toteutus on aina eri.

…. Kyllä aika moni päivä on sisältänyt myös tätä. 🙂

Yksi vaihtoehto olisi myös se, että Markus valmistaisi mulle ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Mutta tässä tulee taas yksi asia. Ei sekään ole itsestäänselvää, että perheen isä jaksaa ja ehtii. Pitää muistaa, että vaikka imettävä äiti hoitaisi yöheräämiset, ei isä siinä vieressä välttämättä nuku levollisia yhdeksän tunnin yöunia. Sen lisäksi isä käy töissä (meillä vielä kahdessa sellaisessa) ja haluaa ehtiä vain olla vauvankin kanssa. Mun mielestä meidän lastenterkkari totesi tosi ihanasti meillä käydessään. Hän kysyi Markukselta, onko Markuksella tullut mitään kysyttävää mieleen ja sanoi samalla, että ”Isällä voi ihan yhtä hyvin tulla kysymyksiä ja asioita mieleen ja myös isä on tärkeä. Vaikka vauvaa ja varsinkin synnytyksen jälkeen myös sitä äitiä seurataan luonnollisesti eniten, niin meille neuvolassa kukaan perheenjäsenistä ei ole vähemmän tärkeä.”

Kaiken kaikkiaan mitä tulee ruokailuihin, on tärkeää, että äiti (ja isäkin) syö hyvin eikä unohda syömistä kokonaan. Kuitenkaan niiden täydellisten ravintoarvojen sisältävien aterioiden valmistus ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Ja vaikka senkin tietää, että se banaani on ihan yhtä helppo ja nopea napata sieltä kaapista, kun vaikka suklaapatukka, on ihan turha syyllistää itseään herkkujen syömisestä tai ruveta kauheasti rajoittamaan syömisiään. Sen ehtii kyllä tehdä sitten myöhemminkin ja siinä vauva-arjessa on myös paljon muuta, kun pelkkä herkuista kieltäytyminen mielessä.

Itse tein eilen ensimmäisen ”treenin” synnytyksen jälkeen, joka kesti 30 minuuttia ja sisälsi lähinnä mun normaalisti lämmittelyyn kuuluvia liikkeitä. Silti on lihakset tänään kipeinä, ihana tunne pitkästä aikaa! 😀

Ja mitä tulee treenaamiseen, on tärkeää muistaa se, että me ihmiset kestetään rajallinen määrä stressiä. Huonot yöunet on stressi keholle ja myös se treeni on stressi keholle. Jos lähdetään univajeessa treenaamaan liian aikaisin ja nimenomaan liian kovaa, se voi olla vaan pois siltä lapselta, pieneltä vauvalta. Treenistä palautumiseen tarvitaan unta vielä enemmän ja jos treenataan liian kovaa, on lopputuloksena helposti vain väsyneempi ja ärtynyt äiti. Tottakai treeni myös antaa energiaa siihen arkeen, mutta on hyvä muistaa se, että aina ei ole pakko treenata täysillä. Jo lempeä ja kevyt kehonpainotreeni on treeni, ei aina ole pakko nostaa 100 kiloa maasta ja sarjatauolla hyppiä burpeita. Vauva-arjessa se kehonpainotreeni voi antaa huomattavasti enemmän ja tuoda parempia tuloksia, kun täysillä vedetty HIIT tai voimatreeni.

Sen mä kyllä allekirjoitan, että perheenäitikin voi olla hyvässä kunnossa, voi treenata ja voi syödä täydellisen terveellisiä aterioita. Sen aika on kuitenkin silloin, kun ehtii ja jaksaminen on siinä lajissa, että se kannattaa eikä se treenin ja terveellisen syömisen toteuttaminen ole pois niiltä lapsilta. Myös sen haluan muistuttaa, että tarkoitukseni ei ole tällä postauksella sanoa, että syökää vain herkkuja ja ns. roskaa. On tärkeä syödä myös sitä fiksua ruokaa, että oikeasti jaksaa. Se fiksu ruoka ei kuitenkaan tarkoita grammalleen punnittuja kananfileitä ja salaatinlehtiä vaan vaikkapa makaronilaatikkoa salaatin kera.

Ja vielä yksi asia jonka haluan muistuttaa; fiksut ruokailut ja ennen kaikkea se säännöllinen syöminen on kuitenkin ehdottomasti tärkeä asia. Jos ne tavat on vähän hakusessa, kannattaa niiden harjoittelu aloittaa pikkuhiljaa jo raskausaikana. Niistä hyötyy kuitenkin sekä mahassa kasvava vauva että äiti. Jos harjoittelun aloittaa jo raskausaikana, on niitä helpompi edes parin aterian verran noudattaa myös vauva-arjessa. Itselläkin se säännöllinen syöminen on ollut sen verran tiukassa jo monta vuotta, että vaikka en täydellisiä aterioita syökään tässä kohtaa, olen silti syönyt kyllä päivittäin vähintään kolme fiksua ateriaa. Jos ei näitä tapoja olisi itselle opettanut jo pidemmän aikaa, ei nuo kolmekaan ateriaa varmasti toteutuisi. Silti se ei tarkoita, että tarvisi unohtaa herkkuja kokonaan ja syödä jatkuvasti täydellisesti. Pääasia, että kokonaisuus on jotakuinkin kunnossa.

Jos normaalisti sanotaan, että on hyvä toteuttaa 80/20-periaatetta eli syödä 80% fiksusti ja 20% herkutella, vois se mun mielestä tässä vauva-arjessa olla ainakin alkuun ihan vaan vaikkapa 50/50. Ollaan taas kerran armollisia itsellemme, vai mitä? 

0

This Post Has 2 Comments

  1. Voi apua mitä muistoja tulee parin vuoden takaa. Lähdöt vauvan kanssa ei olleet ihan helppoja, no ei ne aina vieläkään oo kun taapero riisuu samaa vauhtia kuin puetaan… ????

    Meillä syötiin ennen Aatosta tosi huonosti..tehtiin ruokaa kun viitsittiin, paljon eineksiä ym. No koliikkivauva-ajasta puhumattakaan, pelkkää sokeria joinain päivinä. ????

    Nyt syödään koko porukka paljon terveellisemmin. Opin siinä soseiden teko vaiheessa, ja varsinkin sitten kun siirryttiin samaan ruokaan, tekemään terveellistä ruokaa koko porukalle. Alkuun rutiinit ja aterioiden miettiminen tuotti tuskaa kun ei ollut tottunut sellaiseen, mutta nyt sujuu. ????

    1. Joo se lähteminen ei aina ole ihan itsestäänselvyys! 😀 Vaunuttelemaan vielä edes jollain tapaa helppoa, kun ei tarvi muuta kun itselle heittää jonkinlaiset vaatteet päälle ja pipo hiusten peitoksi, mutta yritä nyt sitten saada itsesi meikattua ja hiukset laitettua jos pitää oikeasti mennä ihmisten ilmoille. 😀
      Kiva kuulla, että ootte ruvennut syömään terveellisemmin A:n myötä!! 🙂 Niin se usein menee, mäkin oon nimittäin itse oppinut jo Viivin myötä lähes 9vuotta sitten syömään säännöllisesti viisi ateriaa päivässä, kun piti lastakin ruokkia säännöllisesti. 🙂 Mutta kyllä, koliikkiaikana ei varmasti oo ihan terveelliset ateriat mielessä! Pääasia, kun ne nyt on löytynyt arkeen. 🙂

Vastaa

Close Menu